ONko muilla 2,5 kk " iskäkiukkua" ?
Meille on muutamina viime päivinä ilmaantunut kummallista " iskäkiukkua" , tyttö 2,5 kk ei suostu edes olemaan isänsä sylissä iltaisin ilman hysteeristä kiukkua ja huutoa. Olen yrittänyt lohdutella miestä, mutta tuntee jo olonsa aika torjutuksi tytön puolelta kun mitkään tähän asti tyttöä viihdyttäneet ja naurattaneet temput eivät kelpaa ja seurauksena pelkkää huutoa. Mies on tietenkin päivät töissä ja kun iltaisin tahtoisi esikoisemme kanssa aikaa viettää, ei neiti suostukaan. Eräänäkin iltana tulin kotiin lenkiltä (1,5 tuntia olin poissa), tyttö oli huutanut koko ajan ja heti päästyään syliini huokaisi syvään ja rauhoittui.
Mistä johtuu, mikä auttaisi? Milloin tällainen huuto loppuu jos se vaan johtuu jostain kasvukaudesta..? Tähän asti tyttö on viihtynyt yhtälailla isänsäkin kanssa, on jo osittain pulloruokinnassa kun maito ei riitä pelkästään.
Onko kellään muulla vastaavaa ilmennyt ja oletteko keksineet keinoja huudon lopettamiseksi ja isä-vauva-hetkien rattoisaksi viettämiseksi?
-Seros ja pikkupiru-pimu 2,5 kk
Kommentit (4)
Onneksi löytyi toisiltakin samaa käytöstä, ettei tilanne ole ainoastaan meillä.
Itsekin kannnustan koko ajan miestä olemaan yhä samalla lailla tytön kanssa. Mies on hoitanut tähänkin asti paljon tyttöä, olen päässyt aina omille menoilleni kun olen tarvinnut/halunnut ja aiemmin heillä ei ole ollut mitään keskinäisiä konflikteja vaan kaikki on mennyt sujuvasti, myös nukutukset.
Nyt samalla lailla eilen ollessani työkavereiden kanssa ulkona, tyttö oli huutanut illan ja lopulta väsähtänyt itkien sänkyynsä.. Olen yrittänyt tulkita, olisiko kyseessä meilläkin vatsavaivoja (niitä me olemme tähän asti välttyneet, kop-kop-kop) mutta kummallista jos se ei huutaisi niitä minun kanssani.. Ja olen myös yrittänyt pohtia, josko syy olisi se, että vauva nyt tajuaa olevansa erillinen " olio" ja vähän yrittää taistella vastaan ja kaipaa takaisin siihen tosi tiiviiseen symbioosiin pelkän äitin kautta.. ts. ei alussa edes ymmärrä olevansa oma ihminen vaan luulee olevansa äidin osa. Ja sitten kun näillä paikkeilla ilmeisesti tajuaa että maailmassa on muitakin ihmisiä (isä muun muassa) ja on itsekin oma itsensä niin kapinoi sitten sitä vastaan..? Mutta en siis osaa sanoa, en ymmärrä ja vaikea on tietää mistä perimmältään johtuu..? Yritän aina itse tulkita asioita jonkun kumman psykologisten kasvu-kausien yms. mukaan! =)
Otan mielelläni vielä kokemuksia muiltakin vastaan, ja kertokaa miten tilanne on lauennut, en missään nimessä halua että tytöstäni tulee niin äiti-riippuvainen etten ole oikeutettu lainkaan poistumaan kotoani ilman että tyttö " ei pärjää" huudoitta..!
-Seros yhä, tällä hetkellä aurinkoisen tytön kanssa, saa nähdä kuinka kauan kun isä on jo kotimatkalla.... ;-)seros:
Meille on muutamina viime päivinä ilmaantunut kummallista " iskäkiukkua" , tyttö 2,5 kk ei suostu edes olemaan isänsä sylissä iltaisin ilman hysteeristä kiukkua ja huutoa. Olen yrittänyt lohdutella miestä, mutta tuntee jo olonsa aika torjutuksi tytön puolelta kun mitkään tähän asti tyttöä viihdyttäneet ja naurattaneet temput eivät kelpaa ja seurauksena pelkkää huutoa. Mies on tietenkin päivät töissä ja kun iltaisin tahtoisi esikoisemme kanssa aikaa viettää, ei neiti suostukaan. Eräänäkin iltana tulin kotiin lenkiltä (1,5 tuntia olin poissa), tyttö oli huutanut koko ajan ja heti päästyään syliini huokaisi syvään ja rauhoittui.Mistä johtuu, mikä auttaisi? Milloin tällainen huuto loppuu jos se vaan johtuu jostain kasvukaudesta..? Tähän asti tyttö on viihtynyt yhtälailla isänsäkin kanssa, on jo osittain pulloruokinnassa kun maito ei riitä pelkästään.
Onko kellään muulla vastaavaa ilmennyt ja oletteko keksineet keinoja huudon lopettamiseksi ja isä-vauva-hetkien rattoisaksi viettämiseksi?
-Seros ja pikkupiru-pimu 2,5 kk
Voisiko olla kyseessä jotain äidin ja maidon tuoksuun liittyvää turvallisuudentunnetta, kun isä ei tuoksukkaan maidolle tms. Meillä toinen lapsi nyt 7 vkoa, ja iltaisin, välillä myös aamulla, olen huomannut, että jos isä pitää sylissä, vauva saattaa ruveta itkemään, eikä rauhoitu, ennenkuin saa tissiä. Kerran olen tullut illalla myöhään kotiin, ja vauva oli nukkunut siihen asti rauhallisesti, samantien kun " haistoi" maidon, heräsi ja vaati tissiä, eli ainakin siinä on perää, että vauva haistaa/aistii äidin/maidon hyvinkin herkästi.
varmaan just noilla kuukausilla.
Lähden 2krtaa viikossa jumpan pitoon niin mies jäi vauvan kans kotiin.
Oli kuulemma tytteli vetänyt melkoiset hemelit.
Muutamia kertoja noin kävi vaan jatkettiin samaan malliin niin tyttökin tottui.
Tuli ittellä ihan paha mieli kun isukki vallan ihmeissään,halus olla vaavin kans ja toinen vaan itkeskeli.
Kyllä teilläkin se pian menee ohi.
lettis
Meillä myös tyttö melkein 2,5kk ja ilmenee täysin samoja piirteitä!!
Tänään viimeksi mies tuli käymään kotona ruokatunnilla. Hän kävi pusuttelemassa tyttöä ja siitä alkoi hirveä huuto. Mies tietysti hämillään ihmetteli, tekikö hän jotain. Selittelin tätä sillä, että tyttö oli väsynyt ja pusuttelut kasvoille taisivat olla liian virikkeellisiä.
Meillä on ollut paljon masuvaivoja ja itkua niiden takia. Niistä ollaan päästy ja jokainen itku tietenkin pyritään tulkitsemaan yli tarkasti.
Eilinen päivä meillä meni tytön kanssa hienosti, kunnes isi tuli töistä illan suussa. Sitten meillä taas itkettiin. Kuin salamaniskusta. Ja tämä on ollut toistuvaa.
Viime viikolla olin yön poissa. Tyttö oli itkenyt koko illan aamu kahteen saakka. Aiemmin tyttö on nukkunut jokaisen yönsä hyvin ja ollaan saatu aina hyvissä ajoin hänet nukkumaan. En tiedä liekö sattumaa, mutta miehelle tulee näistä tietenkin ihan hirveä olo.
Miten kummassa oikeasti tällainen käytös on mahdollista ja onko siihen mitään selitystä. Jotenkin en jaksaisi uskoa, että vauvat vielä tässä vaiheessa osaisivat olla niin " valikoivia" .
Täytyy vaan rohkaista miehiä osallistumaan enemmän vauvan kanssa olemiseen. Olen miettinyt, että jokin yhteinen toistuva juttu saattaisi olla hyvä...vaikka kylvetys, nukutus tai iltarutiinit. Tässä vauva ehkä oppisi luottamaan siihen toiseenkin hoitajaan joka olisi täsmällinen ja luotettava, eikä vaan satunnainen vierailija kotosalla.