Onpa surullinen olo.....
Mulla on 3,5kk tytteli, joka on oikea päivänsäde. Tänään kuitenkin mammalla meni hermot, kun neiti ei halunnutkaan nukkua kuten aiemmin on ollut tapana. Tein " töitä" 45min, jotta uni olisi jatkunut sen 0,5h jälkeen, mutta ei. Silloin tunsin itseni riittämättömäksi ja kaikki 3,5kk:n aikana sisälleni patoutunut yksinäisyys, paha olo, epävarmuus ja pelot vain purkautuivat ja huusin ääneen hetken. Sitten valtasi paha mieli tosissaan. Toin tytön sisälle ja laskin sängylle, jossa hän huusi myöskin . Mieheni oli poikkeuksellisesti kotona ja tuli hätiin ottamalla pienen neidin syliin, jotta sain riisuttua omat vaatteeni. Neiti ei siitä tykännyt lainkaan, vaan paha mieli vain hänellä paheni. Riensin rakkaan neitiseni luo ja otin hänet syliini ja itkimme yhdessä hetken ja sitten hän rauhoittui, kun huomasi olevansa mamman sylkyssä. Nyt olo tuntuu niin tyhjältä. Eihän näin saa käyttäytyä. Olenkohan tulossa " mökkihöperöksi" , kun näin heittää..... Emme ole juuri käyneet missään eikä meillä ole juuri vieraita näkynyt näinä 3,5 kk:na. Neuvolan oppijen mukaisesti olen ollut varovainen liikkuessani vauvan kans, ehkä jopa liiankin neuroottinen. Tuntuu ettei uskalla mennä minnekään, ettei jotain pöpöä sais ym, vaikka meilläkin isosisko tuo eskarista omat pöpönsä. Olenkohan liian vanha olemaan äidiksi, kun on niin epävarma olo aika-ajoin. Tunteet niin pinnassa. Tämä on sekava sepustus, mutta helpotti saada tuo tunne puretuksi. Nyt neitini sitten nukkuu nuo aamun päikkärit näin iltäpäivällä. Nyt täytyy alkaa elämään ja uskaltautua liikkumaan ihmisten ilmoille. Se varmasti helpottaa tilannetta ja tätä yksinäisyyden tunnetta ym.
Eveliina ja rakas neiti
Kommentit (4)
Voimia sinne sulle Eveliina! Älä missään nimessä mieti että liian vanha olisit äidiksi, siitä ei varmanakaan ole kyse! Eiköhän jokainen äiti ole jossain vaiheessa kokenut samanlaisia tunteita, ja monella ne ovat vielä edessä! Meillä tunteet purkautui kerran kesken automatkan - lopulta itkin poliisiauton takapenkillä (ylinopeuden takia siis)... Tärkeintä että osaa tunnistaa itsestään pahan olon.
Ulos vaan nauttimaan kevätauringosta ja muiden ihmisten ilmoille! Eiköhän se ole paras resepti alakuloisuuteen. Kutsu ystäviä kahville, jotta pääset juttelemaan ihan eri jutuista kuin vauvan hoidosta. Tai ystävysty vaikka ihan uusien ihmisten kanssa täällä keskustelupalstalla!
Me ollaan vauvan kanssa oltu ihan alusta asti liikkeellä ihmisten parissa, enkä ole hetkeäkään katunut, vaikka olisi kuinka neuvolan suosituksia vastaan. On pysynyt mieli virkeänä!
Kuule, jokaisella äidillä keittää joskus yli. Tilanne voi olla ihan mitätönkin, mutta kun keittää niin sitten keittää. Olen itsekin suuttunut vauvalle kun hän on itkenyt kesken kaiken kun yritän syödä, lukea lehteä, katsoa telkkaria tms. On tullut sanottua vähemmän kauniita ajatuksia ääneen. Se on täysin normaalia ja täysin sallittua. Äitiys ei tee meistä yli-ihmisiä, tunteet ja hermot ne on meilläkin. Eikä vauvalta tarvitse tunteita piilotellakaan. Myös negatiiviset sanomiset on sallittuja silloin kun niitä on harvemmin ja positiivinen fiilis on kuitenkin vallitseva. Eihän elämä ole pelkkää ruusunpunaista unelmaa, kyllä jokainen sen joutuu joskus kohtaamaan, myös vauvat ennemmin tai myöhemmin.
Silloin kun pinna palaa, saa huutaa, mennä yksin kuumaan suihkuun, ulos kävelemään tai ihan mitä vaan. Jotenkin patoumia kannattaa purkaa tai sisäinen ahdistus vaan kasvaa entisestään.
Varmasti hyötyisit jos lähtisit etsimään kodin ulkopuolista elämää, onhan vauvasi jo niin iso ettei hänenkään maailmansa kaadu jos menette vähän ulos. Bakteereiltahan voi suojautua pesemällä kädet, sekä omat että vauvan, laittamalla harsoa vaunujen tai turvakaukalon eteen jne. Eikä kaikilta bakteereilta ole edes järkeä suojautua, koska vauvalle ei kehity vastustuskykyä ja sitten vasta hän sairastaakin kun joutuu joskus pois kodin umpiosta. Kokeiltaa perhekahviloita, muskaria, vauvauintia tai vaikka ihan vain kaupoissa tms. pyörimistä =)
Olisikohan lapsesi unirytmi muuten muuttumassa ja se olisi syy aamupäivän tilanteeseen? Eli esim. kolmet päiväunet ovat vaihtumassa kaksiksi tai muuten vaan tietyt unet lyhenemässä.
Kaikki en aina mene suunnitelmien mukaan lasten kanssa. Joskus lapset voivat nukkua sàànnòllisesti ja joskus ei. Ymmàrràn olosi. Minullakin kaksi pientà lasta ja joskus meinaa minna mennà poikki... mutta kun nàkee vauvan ihanan hymyn niin paha mieli unohtuu. Ehdottaisin sinua " tuulettumaan" menemààn muiden luokse kàymààn, tai muuten tapaamaan muita ihmisià tai keksimààn jonkun harrastuksen itsellesi.