8kk varvastaa, suojarefleksit puuttuu..

kirjoitin juuri tuohon alottamaani ketjuun " onko muilla levottomia / vilkkaita vauvoja ? " , että 8 kk tyttömme varvastelee ja olen myös huolissani koska hän on levoton pakkaus ja on todettu, että varvastamisella saattaa olla neurologinen yhteys, mutta ei toki välttämättä.Myös esim . hyppykiikun tai kävelytuolin käyttö voi sitä aiheuttaa, meillä syyllistytty kyllä tuohon jälkimmäiseen. Meillä huomenna neuvola, mutta lääkäriaika vasta silloin kun tyttö tulee 9kk.



En osaa sen kummemmin sinua auttaa, mutta vertaistukea ainakin tuon varvastamisen suhteen voin tarjota, itseänikin vähän hirvittää onko kaikki kunnossa.

...JuuliaK, meillä sama juttu 8kk pojan kanssa. Suojarefleksit puuttuvat ja varvastaa jonkin verran, seurausta hyppykiikusta... Poika liikkuu taaksepäin ja muutaman sentin eteenpäin mutta ei ryömi " kunnolla" eikä konttaa vaikka yritys on todella kova. Me ollaan käyty kaksi kertaa fysioterapiassa, johon neuvolatädin sijainen meidät joulukuussa lähetti. Oikeastaan ne käynnit ovat olleet leikkituokioita ja terapeutti on näyttänyt muutaman " kikan" miten voi auttaa löytämään sen liikkeelle lähdön kipinän. Olen samaa mieltä " oikean" neuvolatätimme kanssa että vauvat todellakin kehittyvät eri tahtiin enkä ole milläänlailla huolissani kehityksestä. Luin tänään vanhasta Kaks+ lehdestä lapsesta joka lähti kävelemään tuetta vasta 2v 3kk...

Meillä 8kk neuvolassa lääkäri puuttui noihin suojaheijasteisiin. Eli meillä ne puuttuivat silloin esim. istuessa. Halusi nähdä 9kk uudestaan. No näki ja likka istui suorassa ja ryhdikkäänä joten heijasteet oli ok. Meillä 8kk pakitettiin taaksepäin kuin mittarimato ja toissapäivänä vasta oppi ryömimään eteenpäin! Ikää nyt 10.5 kk. Eilen oppi kunnolla nousemaan itse istumaan. Eli hyvin hitaanlaista kehitystä täällä! Mutta nyt kehitystä tulee nopsaan, joka päivä oppii uusia juttuja :) Ja meillä moni ikätoveri jo kävelee!

Mua ihan naurattaa kun luen että 8 kk ikäinen lähetetään fysioterapeutille koska ei konttaa. Ymmärtäkää oikein, en siis naura äidille joka on huolissaan, en ikinä!, mutta naurattaa se mihin tää maailma on mennyt. Kaiken pitää mennä eteenpäin taulukoiden ja todennäköisyyksien mukaan että ollaan jo unohdettu yksilön vapaus erilaisuuteen.



Onko jo tähän menty, kun vertaillaan ja vertaillaan? Joka päivä saa täälläkin lukea kun pelätään lapsen kehityksen puolesta, ja joskus aiheesta. Myönnän itsekin siihen syyllistyneeni, joskin minulla on syynä siihen yhden lapsen dysfasia/aspergerin syndrooma/adhd josta ensimmäisenä oireena oli pinsettioteen puuttuminen, ei muuten oppinut sitä kun parivuotiaana. Siitäkin itse huolehdin, eli huoli itsessään on minustakin ihan normaalia ja ymmärrettävää. Mutta jos nyt oikein ymmärsin niin yksi kirjoitti että MONI 10,5 kk ikäinen jo kävelee. Voi olla. Ja tosi moni ei kävele.



Itselläni on neljä lasta ja jokaisen kehitys on ollut erilaista.Ja jokainen on varvastanut. Yhdellä on neurologisia ongelmia kahdella ei ja tästä nuorimmaisestahan ei vielä tiedä. Mutta kaikki varvastavat, ilman kiikkuja tai tuoleja. Ihan perimästään. Ja kukaan heistä ei konttinut ennen 8 kk ikää, eikä edes ryömineet kunnolla, ja minä olen itse ollut sitä mieltä että ovat kehittyneet ajallaan ja en ole osannut olla huolisssani siitä.



Tiedän suvussa lapsen joka ei vielä 10 kuisena ollut kertaakaan kääntynyt (!) köllötti vain tyytväisenä mihin hänet laittoi, usein babysitterissä. Ei koskaan konttinut, vaan nousi ylös ja aloitti kävelemäänoppimisen heti, mutta vasta 1,7 vuotiaana. Kehityshäiriö? Kehitysviive? En osaa sanoa, koska lasta ei koskaan tutkittu. Hän nimittäin oppi nopeasti puhumaan ja kompensoi liikkumattomuuttaan sillä. Jotkut lapset tekevät niin. Kävelemään oppimisen jälkeen hän kehittyi normaalisti, ja oppi lukemaan 4 vuotiaana ja on nyt koulussa tosi etevä 9 vuotias poika. Ei se hidas kehitus aina ennakoi ongelmia eikä nopea ettei ole ongelmia. Lapsistani se joka on nopeiten ryöminyt, konttinut,noussut seisomaan ja kävellyt on se lapsi jolla on neurologisia ongelmia. Hän oli myös rauhallisin vauvana. Ainoastaan pinsettiotteen puuttuminen oli oireena ekana vuotena. Ja sitä en osannut silloin edes ajatella ongelmaksi.



Pointtina nyt tässä vuodatuksessa on se, että kyllä minusta nykyään liian tiukasti laitetaan lapset muottiin jonka rajoissa heidän on kasvettava. Itsellänikin on 8 kk ikäinen vauva joka varvastaa ja " vain" ryömii, mikä minusta on aivan ihanaa. Nousee konttausasentoon ja työntää itsensä taaksepäin, pari kertaa on liikkunut eteenpäinkin, mutta ei mitenkään määrätietoisesti. Kolmas lapseni ei edes ryöminyt 8 kk ikäisenä, vaan nousi konttaus asentoon viikkoa vaille 9 kk ja parissa päivässä oppi konttaamisen taidon. Jos ehdottaisi minun lapselleni fysioterapiaa nauraisin vain. Kyllä ne oppivat, jotkut aikaisin ja jotkut myöhemmin.



Ja en ole aiheuttamassa sinulle AP pahaa mieltä, ymmärrän että asia on sinulle tärkeä, ja en ole kritisoimassa äitejä jotka uolestuvat vaan tätä yhteiskuntaa joka muovaa meidät kilpailemaan ja vertailemaan ihan kaikkea. Onhan se hyvä että seulotaan, mutta omasta kokemuksesta tiedän että ne ongelmat mitä varten seulotaan voivat kuitenkin olla olemassa.



Oma lapseni sai apua vasta liki 5 vuotiaana. Vaikka hain, ruinasin ja kirosin apua. Kävin lääkäreissä ja kerroin että lapsessa on jotain erilaista, ja että hän tarvii apua. Minua ei uskottu ja diagnoosin saaminen on ollut pitkä ja kivulias tie. Kun tyttö vihdoin 5 vuotiaana pääsi tutkimuksiin, niin huomattiin heti että hänellä on monimuotoisia ongelmia ja hän saikin heti tosi hyvän kuntoutuksen. Tässä pointtina että kyllä sen tietää äidin vaistolla onko lapsessa jokin pahasti vialla.



En voi ymmärtää että voidaan huolestua vasta 8 kk ikäisestä, ellei asiaan liity jotain enempää kuin ap huomasi ketoa, esim. ettei liiku mitenkään, ei käänny esim, tai on jotain muuta huolestuttavaa. Ihan tajutonta minusta stressata äitiä turhaan tällä.



Periaatteessa olen sitä mieltä että eihän se jumppa pahastakaaan voi olla, mutta tuntuu kuitenkin että voisihan sitä odotellakin pari kuukautta, kun äiti kuitenkin turhaan huolestuu.



Juulia, toivon että vauvasi alkaa itsestään liikkumaan päivänä minä hyvänsä! Tsemppiä

Nyt tuli oikeaa asiaa! Nykyaikana äitejä stressataan jatkuvasti joka suunnasta uusilla kauhukuvilla, taulukoilla yms. ja yritetään tunkea lasta tiettyyn yhteen muottiin, jos ei sovi niin lapsessa on jokin vika.



Sinä pitkän kirjeen kirjoittaja, neljän lapsen äitinä olet varmasti kokenut nämä asiat, mutta on hienoa etteivät ne ole sekoittaneet sinun omaa jalat maassa-ajattelutapaasi. Vertailua tulee joka suunnasta, esim: neuvolassa terveydenhoitaja saattaa vihjata jotain epämääräistä ja se jää äitiä vaivaamaa pitkäksi aikaa. Joskus olen ystävien kanssa vertaillut että milloin kukin on lähtenyt käveleen ja on tullut aika luuseri olo kun itse lähdin 1v2kk....

Oma lapseni on nyt vuoden ikäinen ja tietysti mielessä on käynyt, että miksi kehitys on niin hidasta kun sukulaispoikakin käveli jo 9 kk ja alkoi puhelemaan alle vuoden ikäisenä. Ihan niinku se olisi jotenkin äidin vika tai lapsi on tyhmä kun kaikki ei tapahdu saman vuoden aikana!

Lapseni oppi kuukausi takaperin konttaamaan ja nyt kiipeilee jokapaikkaan. Varvastaa kovasti ja on pidetty alkuaikoina kävelytuolissa kun ei pienenä yhtään viihtynyt lattialla...Virheitä tai ei, en kuitenkaan usko että hänessä olisi jotain vialla. Välillä toki tuntuu, että oppisipa jo kävelemään kun hänellä on sitä painoakin on jo aikalailla enkä viitsisi jokapaikkaan kantaakaan. Kuitenkin jaksakaa uskoa äidit, että kaikki aikanaan!