pinniksestä lastensänkyyn.
eli on tästä varmaan juttua aikasemminkin jo ollut mutta en jaksanut alkaa selailemaan. eli nyt hyviä kokemuksia miten pikku taaperon 1 ja 10kk saisi pysymään siellä lastensängyssään. viikon olemme nyt yrittäneet ja tapelleet hermot riekaleina iltaisin ja päiväunille mentäessä.
tavallisesti kun on pinniksessä nukkunut ei tarvinnu iltaisin muuta kun hyvää yötä ja tutti suuhun se oli siinä! nyt on kaikkea maailman nauramista juostaan ovelle vähän väliä! menee pelkäks leikiks jos äiti tai isä istuu vieressä vaikka kuin yritetään olla reagoimatta. ja loppupeleissä kun ollaan jo niin väsyneitä huudetaan pinnasänkyy takaisin. ollaanko liian aikaisin siirtämässä pientämme? ajatuksena olisi ollut että ensin siirrytään pikkuhiljaa lastensänkyyn ja sitten pikkuhiljaa tutti pois.. lasten sänky on ollut huoneessa kuitenkin jo puolivuotta ja silloin tällöin nukkunutkin siellä, mut nyt kun otimme pinnasängyn pois on ihan kauheeks menny. kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun hyviä vinkkejä kaivaten :)
Siirto vaatii teiltä vain päättäväisyyttä ja tahtoa. Uudet rutiinit - yhdet - käyttöön nukkumaan mennessä ja niissä pysytään kunnes sänky on tullut tutuksi. Vaatii toteuttajalta pitkää pinnaa ja hyviä hermoja (ja nauramatta jättämistä vaikka miten toinen nauraisi juostessaan...). Tässä tapauksessa kun kerran vaihdon yhteydessä meni hulinaksi.
Omiin kokemuksiin pohjautuen ette te liian aikaisin ole siirtämässä. Meidän esikoispoika siirtyi jatkettavaan 1 v 4 kk iässä ja pikkusiskonsa 1 v 3 kk iässä. Meillä molemmat siirtyivät siis käytännössä heti, kun oppivat tulemaan sängyistä jaloilleen alas. Ja niin, että äiti voi luottaa, että jos lähtisivät vaeltelemaan, yölläkään ei tulla päälleen alas. Ovat oppineet kävelemisen vasta siinä 1 v 3 kk iässä, joten sen puolesta meillä ei mahdollista vielä aiemmin.
Meillä ei kumpikaan alussa lähteneet vaeltelemaan sängystä. Pienempi on siis nukkunut reilu pari kuukautta jatkettavassa ja yhden käden sormin on laskettavissa ne kerrat kun on nukkumaan mennessä edes yrittänyt sängystä alas. Meillä lapset nukkuvat samassa huoneessa ja toinen vanhemmista on aina huoneessa odottamassa, että molemmat ovat unessa (pienempi nukahtaa hitaammin).
Vanhempi oli nukkunut jatkettavassa puolisen vuotta, eli oli suurinpiirtein teidän lapsenne ikäinen, kun vaeltelukausi tuli. Nousi sängystä kymmenestä viiteenkymmeneen kertaan illalla ylös ja nostettiin vähäeleisesti takaisin. Ei juttelua, ei ylimääräistä paijausta takaisin nostettaessa (ettei tule palkintoa ylösnoususta), kunhan nostin. Kyllä - äidin kärsivällisyys oli tiukilla - ei ollut kokemusta siitä kuinka lyhyt aika tuo vaihe kuitenkin loppujen lopuksi on, ja se päättyi kuitenkin aikanaan. Kyllä meillä reilu kuukausi meni, mutta sitten loppui. Nyt poika on 3,5 v ja toki meilläkin aikanaan oli vedenpyytely, vessapyytely tms. viivytyskokeilut, mutta nekin menivät ohi...