Haluan sairaslomaa!

Niinhän se on, ei äideillä ole koskaan mitään sairaslomia, samaa työtä pitää jaksaa vaikka tekis mieli olla pää vessanpytyssä...



Mieheni itse asiassa sanoi mulle ihan suoraan kun viimeksi sairastu pikkuflunssaan että hän menee töihin koska saa siellä paremmin levättyä kun kotona... Tämä nyt tietty riippuu työstä.

Ja itseäni on monta kertaa mietityttänyt tämä äidin sairastamisoikeus. Melkein jos minä olen kotona (töistä siis) niin jotenkin automaattisesti lapsi ei menekään hoitopaikkaan silloin. Jos isänsä on sairaslomalla lapsi menee hoitoon. TÄH? Joo, tiedän että oma vikanihan se on, mutta monellako tilanne on tämä.



Entäs kun ei ole miestä - tai hoitopaikkaa vaan on yksinhuoltaja kotiäiti (työtön mahdollisesti). Mistä hiivatista sitä apua saa? Isovanhemmilta - jos he sattuvat asumaan lähistöllä ja " olemaan tolkuissaan" .



Onko yhteiskunnalla olemassakaan mitään hoitosysteemiä tällaisiin tilanteisiin???



Tämähän ei koske minua nyt henkilökohtaisesti, mutta viritetäänpä keskustelua jos vaikka joku tarvitseva saisi vinkkiä. Nytkin on tosi pahaa flunssaa liikkeellä.



Ap:lle kaikki myötätunto ja toipumisaaltoja!

mutta aikoinaan (satoja vuosia sitten) kun mä olin lapsi, niin meillä kävi joku hoitsu kotona, jos oltiin me lapset kipeenä ja äitin oli pakko mennä töihin tai jos äiti oli kipeenä ja me kotona, eikä hän kyennyt meitä hoidella. Yhtään en tiedä, mistä tämä hoitsu oli, mutta olettaisin, että neuvolan kautta tai jonkun sosiaaliviraston perheyksikön tms.



Onkohan tuota mahdollisuutta vielä? Kai sekin jotain kustantaa, mutta luulis ettei niin paljoa, että ihan talous kuralle menee parin päivän takia.

Isot sympatiat täältäkin!

Meillä tytössä (1v) joku mystinen kuumetauti ja samoiten minussa. Likalla oli eilen kuumetta 40, nyt onneksi jo laskenut. Soitin juuri hoitoneuvontaan ja nesteitä en saa menemään tarpeeksi.

Itselläni kuumetta 38.3 ja haluaisin vaan maata mutta pitää hoitaa pikkupotilasta. Voimia sinulle!

Jos tietäisin, että naapurillani olisi tällainen tilanne, olisin itse ainakin valmis auttamaan (varsinkin nyt viikonloppuna kun työt eivät ole esteenä :)). En tosin itse ehkä tyrkyttämään apuani, koska kaikki ei välttämättä " ymmärtäisi" tätä.



Olen jo aikaisemmin kirjoittanut yhteisöllisyydestä. -Miksi nykyään on niin vaikeaa pyytää/tarjota apua? Tottahan toki arki kuluu nopeasti ja stressiä riittää ja ei riitä aikaa vierailla jne.. Itse olen kuitenkin aina ollut sellainen, että menen mukaan auttamaan, jos huomaan, että apua tarvitaan/kaivataan. Olen miettinyt, miten ihmiset reagoisivat, jos vaikka laittaisin päiväkodin seinälle ilmoituksen, jossa tarjoaisin lapsenhoitoapua kotonamme (tietenkin siinä on ollut taka-ajatuksena se, että lapsemme saisi samalla seuraa).



Olen myös pohtinut tulevaisuutta eli sitä kun ainokaisemme menee kouluun ja on pitkät lomat. Mistä vanhemmat saavat yhtä pitkät lomat? Nyt kun lapsemme on vielä päivähoidossa, olemme tehneet niin, että pidämme vuorotellen kesä- ym. lomat, jotta lapsikin saisi kunnolla levätä " työstään" .



Olenkin kehitellyt ajatusta siitä, että perustaisin jonkunlaisen välityspalvelun internettiin esim. koululaisten vanhemmille, jotta saataisiin vaikkapa kaksi perhettä saatetettua yhteen, jotta saataisiin lomat sumplittua niin, että lapsilla olisi kaitsija koko ajan. Vai olisiko jokin taho, jolle tällainen toiminta sopisi?

Ennen sai kunnalta kodinhoitajan kotiin, mutta lama säästöineen ilmeisesti lopetti tämän toiminnan.

Täysin samaa mieltä!



T.Kuumeinen&tukkoinen äiti ja kuumeinen&tukkoinen pikkuinen ja terve&pitkiä työpäiviä tekevä mies

Kiitos kaikille sympatiaviesteistä, taisivat auttaa kun tänä aamuna oli jo paljon parempi olo. Ja tietysti myötatunto-aaltoja sinne kaikille muille toipilaille...Hyvää viikonloppua kuitenkin!