Krantuksi tulee... :)
Oletteko muuten palstalla usein roikkuvat kokeneet, että kaikki nimet alkavat tuntua jotenkin käytetyiltä? Itse tein aikoinani pitkiäkin listoja kauniista nimistä, mutta nyt tuntuu siltä, että jokaisen nimen voi yhdistää joko puolituttuun lapseen tai vähintäänkin siihen on törmännyt nimipalstalla ihan riittämiin. Itse pidän harvinaisista nimistä, joita kuitenkin on käytetty niminä, sekä luontoaiheista. Etenkin harvinaiset nimet tuntuvat menettävän teränsä heti, kun nimi yleistyy.
Tässä joitain kauniita nimiä, joita en kuitenkaan itse enää tulisi antaneeksi: A(a)va, Sa(a)ga, I(i)ris, Aura, Aurora, Amanda, Hilma, Lumi, Alma, Alva, Elsa, Miska, Kasper, Pyry, Eeli(s)...
No, meillä on jo yksi lapsi, jonka nimeen olen tyytyväinen, ja vielä yhdet varanimet (poika/tyttö) mahdollista seuraavaa varten...
Kommentit (7)
" Kauhulla" aina selaan nimilistoja että löytyykö niistä tyttäremme nimi! Pari kertaa on näkynyt, mutta muistaakseni vain yhden " niminikkarin" ehdottamana... Minulle on todella tärkeää että nimi on harvinainen!
Saanko kysyä miksi se on Virmeli sinulle niin tärkeää? Ei siis minään kettuiluna tämä viesti vaan ihan uteliaisuudesta.
Mitä tulee tähän kranttuiluun, niin ehkäpä tietojen karttuessa ennen kohtalaisen tuntemattomat " nimet" eivät tunnu enää tuntemattomilta. Niihin on jo törmännyt ja tutustunut ja siirtyy uusiin ihastuksiin.
Itselläni menee vähän hullun kurisesti nämä makuasiat. Listani kyllä muuttuu koko ajan, mutta siitä ei nimiä vähene yhtään. Minun suosikkinimilistaani vaikuttavat mm. nimen historia, esikuvat, ihmiset joita tapaan, tarinat kyseisen nimen annosta... lista jatkuu ja jatkuu. Sitä on edes hankala selittää. Minulla tavallaan ei kulje nimimieltymys harvinaisuuden tai yleisyyden mukaan. Minulle nimet ovat jonkin sortin elämys jota on hankala selittää.
Jospa minä vastaankin tähän... Minulle on lähinnä tärkeää, että lapsen omassa ikäluokassa nimi on sen verran harvinainen, ettei kaveripiirissä ole monta samannimistä (tosin joskus voi tietenkin ihan sattumalta olla, vaikka olisi harvinainenkin nimi). Sen sijaan on ihan hauskaa, jos ihmiset tietävät nyt jo vanhoja kaimoja, koska juuri erilaiset tarinat antavat nimelle lisää syvyyttä, vähän niin kuin itse sanoit.
Itse seuraan kauhulla omien suosikkinimien esiin tuloa täällä juuri siksi, että palstaa kuitenkin seuraa tosi moni ja samalla varmasti palstalla usein mainitut nimet muuttuvat yhä suositummiksi. Tosin itse yleensä luettelen nimiä, joista pidän, ja vain ne pari ykkössuosikkia jäävät omaan tietooni.
Elikkäs... Haluan että lapsellani on nimi joka on hänen " omansa" . Nimestä puhuttaessa heti tiedetään että kyseessä on juuri hän, eikä tarvitse arvuutella onko kyseessä Saara S, Saara K vai Saara T (ja tiedoksi, pidän Saara-nimestä se vaan on yleinen)! Haluan siis että nimi on (lähes) yhtä kuin lapseni!
Koko pienen ikäni olen ollut kiinnostunut nimistä ja luonnollisesti haluan käyttää tekemiäni löytöjä.
Ja sitten vielä sekin mistä ap puhui eli nimet kuluu päässäni tosi helposti.
Tietenkään en voi tietää minkänimisiä lapsia kastetaan tulevaisuudessa mutta tässä ja nyt haluan että vrk:n rekisteristä löytyy mahdollisimman vähän kaimoja, korkeintaan muutama.
Antoiko tämä tilitys vastauksen kysyjälle?
T:Vermeli ja tytär, jolla on 3 kaimaa =o)
Olen harmitellut jo pitkään, että Jade on noussut suureen suosioon. Ei siinä mitään, mutta kun mielestäni Jade yhdistetään nykyisin aivan erilaisiin asioihin ja " perheisiin" kuin minä sen yhdistäisin. Jotenkin sen jalokivimaisuus on kadonnut..
Niin monet kauniit nimet on alkaneet tuntua tylsiltä kun niitä vähän aikaa on pyörittänyt mielessä.
Minäkin pidän luontonimistä tytöillä ja kun suunnittelin (8 vuotta sitten)kaksostytöilleni nimiä, oli nimen yleisyys tavallisin syy nimien hylkäämiseen. Halusin löytää (sillä hetkellä) harvinaiset, tavalliset nimet ja nimenomaan almanakasta. Ensin suunnittelemani -nna loppuiset nimet alkoi tökkiä ja halusin löytää pirteämpiä, vahvempia nimiä. Lopulta ne löytyi, Pinja ja Virve. Tosin Pinjan nimi on yleistynyt rajusti, Virve päinvastoin.