" Mee pois mummu!"
Meillä on kotona uhmakas 2,5-vuotias poika ja puolivuotias tyttövauva. Pojalla on luja temperamentti ja kovasti on koetellut meitä vanhempia. Ollaan totuttu kovaan vastustukseen ja nykyään pärjätäänkin pojan ja hänen raivareidensa kanssa ihan kohtalaisesti.
Ongelmana on pojan käytös äitiäni eli mummua kohtaan. Ollaan melko usein tekemisissä ja poika kohdistaa uhmansa silloin mummuun. Hän on jatkuvasti häätämässä mummua pois, ei halua puhua hänen kanssaan puhelimessa jne. Välillä heille menee ihan hyvin, mutta huomaan, että tilanteet ottavat äidilleni koville. Hän on mitä herttaisin ja empaattisin ihminen ja tottakai haluaisi, että lapsenlapset hänen kanssaan tykkäisivät olla ja touhuta (ja tähän asti poika on tullut mummun kanssa todella hyvin toimeen ja jäänyt esim. hänen hoitoonsa tosi mielellään). Pojan uhmakkuus on ajanut tilanteen siihen, että äitini antaa pojalle periksi helpommin. Toki koskaan mummu ei ole kauheasti pojalle kampoihin pistänyt. Voisiko tässä olla juuri syy eli poika näkee, että mummua hän voi juoksuttaa/passuuttaa? Mummu on hänelle kuitenkin läheinen, joten uskaltaa häntä uhmata (kun vertaa esim. toiseen mummuun, joka on vähemmän hänen kanssaan tekemisissä).
Vinkkejä kaipaisin tilanteen korjaamiseksi. Onko muilla ollut samanlaista ja miten olette tilanteessa tehneet? Tietysti aika auttaa, mutta olisi mukava pystyä jotenkin ohjaamaan tilannetta oikeaan suuntaan, kun kesän mökkeilyt ym. on edessä eikä ole kiva niitä viettää töykeissä tunnelmissa.
Kommentit (3)
Tyttö on 3 kk vanhempi kuin poikasi mutta vieläkin saattaa sanoa minulle mutta siinä on erilainen sävy enemmän leikkisämpi.
Luulin että tuo " Mee pois" tuli tarhasta. Koko ajan hän sanoi sitä myös muillekkin ja huomasin että muutkin samanikäiset teki tarhassa samaa.
Selitin aina hänelle että noin ei saa sanoa ja on rumaa. Mutta ehkä on jotenkin tämän ikäisten juttu yrittää pullistella muita kohtaan?
Yritä vaan selittää hänelle että tuo on rumaa ja mummulle tulee paha mieli jne. Muutaman kuukauden päästä tuo tilanne laantuu ihan varmasti:)
Joo, meilläkin oli alkuun tuota " Mee pois äiti/isi!" -uhoamista ja toki sitä tapahtuu välillä vieläkin. Nyt kun sillä ei ole meihin enää vaikutusta, poika selvästi testaa sitä muihin läheisiin.
Tottakai kiellän poikaa tiukasti ja hän tietää, että komentelu on kiellettyä, mutta vielä ei ole mennyt täysin perille. Aina tulee kuitenkin tilanteita, että olen esim. imettämässä vauvaa tai jossakin käymässä, enkä ole paikalla erotuomarina. Olen patistanut mummua ottamaan kanssa linja, ettei jokaiseen komentoon suostu. Huvittavinta oli anoppilassa, kun poikamme määräsi mummun ja papan istumispaikat. Isovanhemmat kuuliaisesti siirtyivät sinne, minne meidän pieni diktaattori heidät sohvilla käski. Omalle äidilleni poika osoitti viimeksi mökillä paikan ulkoa roskiksen vierestä tyylin: " Mummu tuonne seisomaan heti!" ;-). Tätä samaa komentelua poika on yrittänyt myös kummitätiinsä (siskoni), mutta parin yrityksen jälkeen poika luovutti. Siskoni kun selitti heti tuoreeltaan, ettei muita voi komennella noin eikä siirtynyt mihinkään.
No joo, yritämme jatkaa samalla linjalla ja ihan varmasti tämäkin vaihe menee ohi. Jos jollekin tuli vielä mieleen jotain lisävinkkejä, niitä saa toki kirjoittaa!
kannattaisi tehdä lapselle selväksi se että mummulle ei kiukutella.mummunkin läsnäollessa vanhemman täytyy pitä kuri lapselle eikä mummun.vaikka tokihan mummunki täytyy komentaa ja sillai mutta rankasti vaan sanoa lapselle että jos ei mummulle osata käyttäytyä niin sillon ei voi mummun kans olla ja vie pois mummun luota.ja sanoo että ei voida mennä mummun luo jos ei olla kiltisti.ja nimeomaan vanhemman täytyy se pois vienti mummun luota tehdä että lapselle ei tule käsitys että mummu ei hänestä tykkää.itse ainakin rankaisen heti tilanteen tullen jos mummulle tai papalle juonitellaan ym. niin viemällä arestiin tai jollaki muulla sanktiolla mikä vaikuttaa lapseen.ja joka kerta teen jos uhmaa isovanhempia nii on ruvennut uskomaan.