Sterilisaatio / vasektomia?
Laitan nyt tälle puolelle viestiä, vaikka aihe ei suoranaisesti vauvoihin liitykään. Mutta synnyttäneitä tällä palstalla varmasti riittää, joten kokeilen kepillä jäätä, josko joku osaisi kommentoida.
Eli siis, meille on tulossa maaliskuun aikana perheeseen toinen (ja viimeinen) lapsi. Itselläni on ollut aikaisemmin käytössä ehkäisypillerit (yhteensä varmaankin jo 15 vuotta), mutta koska viimeiset vuodet verenpaineeni on ollut vähän kohollaan, ei lääkäri enää suosittele hormonivalmisteiden käyttöä jatkossa. Esikoisen syntymän jälkeen asiasta puhuttiin paljon, mutta koska silloin suunnitelmissa oli tehdä tämä toinen lapsi aika nopeasti, antoi lääkäri luvan vielä jatkaa minipillereillä toiseen raskauteen asti.
Nyt edessä on siis toisen lapsen syntymä ja sen jälkeen uuden ehkäisymenetelmän miettiminen. Itselleni tuli mieleen, että voisin steriloida itseni, sillä kahdesta useampaa lasta en ole koskaan halunnut. Ennen tätä toista raskautta sain kaksi keskenmenoa, enkä halua siihen rumbaan senkään takia enää ryhtyä. Lisäksi kun ikää on jo kuitenkin reilusti yli 30 vuotta, riskit raskauksissa vain kasvavat.
Kun puhuin miehelleni asiasta ja sanoin, että sterilisaatio on mun mielestäni ihan hyvä ajatus tai sitten se, että mieheni käy vasektomiassa, hän aluksi yllättyi. Otettuaan asioista selvää hänkin tuli siihen tulokseen, että tällainen " lopullinen" ratkaisu voisi olla meille hyvä juttu. Hän sanoi, että voisi harkita vasektomiaa, mutta tarvitsee vielä vähän aikaa ajatella. Olin tosi iloinen, sillä mielestäni olisi mukavaa, jos vastuun ehkäisystä kantaisi välillä mies.
Luettuani kaikenlaisia kirjoituksia aiheeseen liittyen on mieleeni kuitenkin tullut kysymys: pitäisikö minun kuitenkin tehdä se sterilisaatio, sillä minä en naisena kuitenkaan kovin montaa vuotta edes kykenisi saamaan lapsia. Mieshän kyllä pystyy siittämään lapsia vielä vaikka 20-30 vuotta. Mitä jos meille kuitenkin tulee joskus ero? Mitä jos minulle tapahtuu jotain ja mies jääkin suhteellisen nuorena leskeksi? Riittävätkö hänelle nämä lapset, jotka jo ovat maailmassa?
Onko teillä muilla samanlaisia ajatuksia tai jopa kokemusta asiasta? Osaisko joku antaa rakentavaa palautetta tai kommentteja?
Kommentit (6)
ehkä ihan turhia ja vain kuulopuheisiin perustuvia, mutta kuitenkin! Mun oma äiti tuli kuparikierukan aikana raskaaksi (siis sata vuotta sitten) ja sanoi muutenkin, että sai tulehduksia ym. sivuvaikutuksia mokomasta kapistuksesta. Mä oikeastaan pelkään juuri tuota raskaaksi tulemista, sillä meillä raskaus on alkanut aina heti, kun on haluttu ilman mitään yrittämistä (tosin ovat välillä päättyneet keskenmenoon), joten haluaisin todella luotettavan ehkäisymenetelmän. Taitaa tämä herkästi sikiäväisyyskin olla sukuvika ;-)
Miehen kanssa ollaan yhtä mieltä siitä, että meille kaksi lasta on lopullinen määrä. Itse haluaisin päästä jossain vaiheessa taas sellaiseen normaaliin työelämävaiheeseen mukaan ja ihan taloudellisistakin syistä haluamme pysyä kaksilapsisena perheenä. Jossain vaiheessa suhdetta olimme jo vähän sillä kannalla, että yksikin lapsi riittäisi. Nyt olemme siis myöntyneet jo siihen kahteen, joten eiköhän tämä ole tässä.
Mutta kyllä nämä ratkaisut aika vaikeilta tuntuvat... Viimeistään kai jälkitarkastuksessa pitäisi olla joku mielipide asiasta, ellei halua kovin pitkään kondomilinjalla pitäytyä.
Vasektomia on huomattavan paljon pienempi ja turvallisempi toimenpide kuin naisen sterilisaatio!
Vasektomia tehdään paikallispuudutuksessa kahdesta alle senttimetrin mittaisesta viillosta kymmenessä minuutissa. Toimenpide on täysin turvallinen ja komplikaatioriski on minimaalisen pieni. Potilas pääsee kotiin muutaman tunnin kuluttua toimenpiteestä. Kunnolla tehty vasektomia on varmempi ehkäisykeino kuin naisen sterilisaatio.
Naisen sterilisaatio pitää helpoimmillaankin tehdä laparoskopialla, jossa vatsaontelo täytetään kaasulla ja sinne viedään instrumentteja. Laparoskopia on huomattavasti riskialttiimpi toimenpide kuin pieni paikallispuudutusjuttu, siihen on jopa kuollut ihmisiä (jos sattuu menemään vaikka troakaarin piikillä aorttaan) ja vuotoriski on aina olemassa ja sitä myötä riski, että koko vatsaontelo joudutaan avaamaan pitkästä keskiviillosta. Kaikki vatsaontelon sisäiset toimenpiteet aiheuttavat myöhemmin kiinnikeriskin - kiinnikkeet taas voivat aiheuttaa ajan kanssa kaikenlaisia vatsan toiminnan ongelmia ja kipuja aina suolitukokseen saakka ja olla sitä myöten hengenvaarallisia. Laparoskopiasta toipumiseen menee vähintäänkin päiviä, jopa viikkoja ja sairaalassakin pitää olla yleensä ainakin yksi yö. Naisen sterilisaatio ei ole yhtä varma kuin miehen, koska toimenpiteessä käytettävät klipsit saattavat irrota tai ne on helpompi laittaa väärin.
Ja jos sitten myöhemmin tulee katumapäälle, niin miehen sterilisaation jälkeen lapsen saaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin naisen sterilisaation jälkeen: kivesbiopsialla saadaan yhdellä ainoalla neulanpistolla kiveksestä kelvollisia siittiöitä vaikka kuinka paljon. Sen sijaan naisen sterilisaation purun onnistuminen on hyvin epävarmaa. Munasolujen ottaminen suoraan munasarjoista vaatii hankalia ja raskaita hormonihoitoja ja komplikaatioaltista pistämistä.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että miehen vasektomian pitäisi aina olla ensisijainen sterilointimuoto ja naisen sterilisaation pitäisi olla sallittua vain sellaisissa tapauksissa, kun nimenomaan naisen sterilisaatiolle on selvät perustelut.
Meillä uusperhe, jossa minun kolme ja yksi yhteinen lapsi. Aika kauan tuo yhteinen oli työn alla ennenkuin päätti tulla. Olimme jo aiemmin päättäneet, että sitten on lapsiluku täynnä. Päädyimme sterilisaatioon. Raskausajat eivät ole olleet minun elimistölleni helppoja, joten jo siltäkin kannalta ratkaisu sterilisaatio-vasektomia -vaihtoehtojen välillä oli helppo. Jos vaikka mitä maailmassa tapahtuu, niin ei enää lisää lapsia minulle.
Voisiko oma verenpaineesi (ja sen suhde raskauksiin tms) olla valintaan vaikuttava asia? Pisteet miehellesi, kun suostuu ajattelemaan operaatiota itselleen.
ehkäisyä, on vaikuttanut näiden ajatusten syntyyn. Nyt vain pitäisi päättää, kumpi meistä lähtee laittamaan putkensa poikki. Mies on ihan tosissaan jo ottanut asioista selvää, mutta vielä hiukan empii. Toisaalta hän on kuitenkin sitä mieltä, että koska hänellä on jo kaksi lasta (siis ainakin ihan pian), ei hän halua lisää lapsia enää myöhemmässäkään vaiheessa, vaikka mitä tapahtuisi. MUTTA mistä sitä voi tietää?
Siksi kysyisinkin, millaisia toimenpiteitä sterilisaatio / vasekstomia ovat? Olen ymmärtänyt, että miehelle operaatio olisi helpompi, mutta entä naisen sterilisaatio? Miten sterilisaatioon pääsee? Missä tehdään? Miten kauan on kipeä toimenpiteen jälkeen? jne.
hei
sen verran pitää mainita että kävin juuri eilen gynekologillani laitattamassa hormonikierukan uudelleen. synnytin juuri syyskuussa toisen lapsen 42 vuotiaana. en halua enää lapsia. gynegologini sanoi että hormonikierukka on varmempi kuin sterilisaatio. hormoni ei liukene verenkiertoon kierukasta vaan vaikuttaa paikallisesti.
Minä otin asian puheeksi neuvolatätin kanssa. Jälkitarkastuksen yhteydessä asiasta puhuttiin miehen kanssa. Sen jälkeen oli käynti vielä kättärin gynellä, sillä asiasta täytyy olla varma kahden lääkärin edessä. Nyt olen jonossa (3-6kk). Itse toimenpide tehdään aina nukutuksessa, tähystysleikkauksena, yöksi pääsee kotiin. Ei edellytä pitkää sairaslomaa.
Voithan puhua tulevasta ehkäisymuodosta jo nyt neuvolassa. Onhan perinteinen kuparikierukkakin hormoniton vaihtoehto. Oletko sen soveltuvuutta pohtinut? Sterilisaatio/vasektomia onn kuitenkin sen verran lopullinen päätös, että siihen ei kannata ryhtyä jos vähääkään asia epäilyttää. Ettei vaan tulisi katumapäälle.