#LOKAMAATUSKAT keskiviikkoon#

Hyvää ja kaunista huomenta, ja onnitteluserenadit päivänsankareille!



Niin kurkkua kuivaa ja kutittaa, että keuhkojahan tässä saapi yskiä pihalle.. aika kaameeta, varmaan noi siittarit taas ärsyttää..No, viikonlopuksi onkin sitte luvattu kuulemma lähes pakkasta(Jotain 7 astetta lämmintä vain) ja sadetta..Tietty äitienpäivän kunniaksi:o(. Sade sais kyllä ropista ihan mieluusti, että toi ilmanlaatu paranis, mutta ei nyt takatalvea kummiskaan viittis enää kattella..Eilen aloin jo?? korjaamaan talvikuteita varastoon..No, eihän nyt ookkaan ku vasta toukokuun puoliväli, että ehkä justiin ilman untuvarotsia pärjätään:O).



Huomenna tarttis pyrähtää Itikseen tapaamaan työkaveriani ja hänen pikkusta typyään..Ja tänään sitte vuorossa se ihana Jumbon-reissu noiden teinien kanssa..Sitte ne on vielä niin ikäviä ihmisiä toisiaan kohtaan, että kun toinen ois kiinnostunu jostain kuteesta, niin toinen tahallaan ärsyttää ja arvostelee justiin sitä vaatetta, niin eihän sitä voi sitten ostaa..Mun on otettava käyttöön nää vanhat kunnon kasvatusmetodit;uhkaus, kiristys ja lahjonta..niillä kyllä pärjää aikas pitkälle..



Poju hyppii hulluna taas hyppykiikussa, kait siitä katkee kohta jousi tolla menolla..



Romi, mitäs kivaa keksit veikalle lahjaksi?



Meillä taas mielikuvitusrikas mieheni kysyi, mitä haluaisin äitienpäivälahjaksi? En tosiaankaan mitään, jos sitä pitää kysellä, eikä keksi mitään yllätystä.En kyllä muutenkaan piittaa noista lahjoista, mutta jos nyt vaikka sais sunnuntaina vallan istahtaa valmiiseen aamiaispöytään, ja vaikka lounaspöytäänkin, ni oishan se ihanaa..Ja parasta on kuiteski noiden isompien lasten tekemät kortit, ja kun niissä vielä yleensä on joku rimmaava runo, niin siinä saapi taas nenäliinoja nyrkissään puristella..Jep, mähän voisinkin toivoa paketin nenäliinoja, kun alkaa jo toi kevätjuhla-aikakin lähestyä, ja Suvivirsi(kin) itkettää.



Milo heräs aamulla ennen seitentä, mutta ei onneksi vielä sen aiemmin oo pahemmin heräilly..Yöllä piti kerran nakata pulloa suuhun ja ikkuna oli laitettava raolleen, kun oli niin tunkkasen lämmin kammari..



Kait se on vapautettava lapsi tuolta kiikusta, kun tulee jo huono omatunto tommosesta väkisin hyppyyttämisestä..



Palajan takasin jossakin kohtaa..



Hauskaa päivää maatuskat ja baabuskat!



Truutta

Ihanaa, likka nukkui taas puoli 6 asti ja syötön ja vaipanvaihdon jälkeen otin sit pulisevan neidin mun viekkuun ja sain jopa nukahtamaan vielä hetkeks, puol kasin pintaan sitten herättiin. On taas vallan mainio olo. :)



Tälle päivälle ei sitten oliskaan mitään erityistä. Pyykkiä vois tietty pesasta jos tuolta tuvasta sais vuoron. aattelin myös rohkaista mieleni ja kysyä ukkelilta kun tulee punttikselta et voitasko mennä kattelee niitä partsikalusteita yms. tänään. Pitäkäähän peukkuja jotta suostuu, se on välillä niin hankala tapaus. ;)



Voi eeeiii, just vaihdoin kakivaipat ja nyt jo taitaa tulla lisää.. noh, kai se on vaan mentävä.



Mukavaa päivää kaikille ja onnea sankreille! :)



Mari & Dinappi

Tänään meillä täytetään 7 kk...hui miten taas meni kuukausi...hetki sitten hehkutettiin puolivuotiasta!



Veljelleni ostin 40v lahjaksi cappucino/espresso/kahvinkeittimen, hänen omasta toiveestaan. Enpä olisi itse osannut keksiä mitään joten oli pakko kysyä, alkaa jo 40v immeisellä olla kaikki ' tarpeellinen' koossa. Yleensä ollaan synttärinä ja jouluna ostettu toisillemme cd-levy, mutta näin pyöreiden kunniaksi jotain muuta.



Täällä nukuttiin yö ilman kiljukohtausta, ihanaa. Sydäntä aina raastaa kun kaveri herää 2-3h nukuttuaan kamalaan kiljuntaa ja rauhoittuu vasta syliin mutta toki noin 5 minuutin sisään. Onko kellään muilla kiljukohtauksia yöllä? Joku sanoi mahdollisesti johtuvan pahoista unista tai eroahdistuksesta, meillä ollut näitä kuitenkin jo monta kuukautta.



Juu tarvii jatkaa aamupuuhia, täytyy ehtiä vielä vaunulenkille jotta poika saa nukuttua ap-päikkärit, sitten tuleekin vieraita ja illalla meillä on pihakokous (vuositarkastus tulossa joten vaihdetaan kuulumisia että mitä pitää muistaa/ottaa huomioon blablablaa...).



Aurinkoa kaikille (huomenna taitaa tosiaan jo olla kesä ' ohi' tältä erää) ja onnea muillekin synttärisankareille!



romi & poika 7 kk

eli pari juttua vielä mitä on pitäny jo pitkään taas sanoa mut ei koskaan muista...



Silja: Siitä auto jupakasta: Tollasii noi VOLVO-miehet just on, meidänkin ukko oli myymässä tota Volgaansa jossain vaiheessa ja sitä käytiin koeajamassa ja se tyyppi olis sitten ostanu sen niin eikös tämä sitten alakin empimään ja muuttaa mielensä eikä sitten myynytkään sitä.. Ja naiset on muka päättämättömiä????



Truutta: Oli kyllä vähän pettymys, kun tilaamani seiskan paparazzit eivät julkaisekaan kuvia sinusta ja meistä siellä Fasulla kun et kuulemma muistuta ollenkaan Dannya! Ja mä kun niin olisin halunnut päästää seiskaan siihen Bongaa julkkis juttuun! ;)



Nyt lähen varaamaan sitä pyykkivuoroa et sais pienennettyä tota pyykkivuorta.



-mari-

Siis meillä herättiin taas reilusti ennen kuutta, vaikka ilta venyi yli yhdeksään! En jaksanu eilen kattoa edes lätkämatsia loppuun, vaan luovutin tokan erän jälkeen. Toiveikkaana laitoin herätyksen puoli seitsemäksi, mutta ei sit tarvinnu niin " pitkään" nukkua.



Mä oon kans menossa tänään sukka-kenkä-paita-ostoksille tuon keskarin kanssa. Malmille dallataan, hyvä jos edes sinne asti jaksaa.. Onneksi tyttö tykkää shoppailusta, (kehen lie tullut..?) niin sen kanssa on helppo käydä. Saa nähdä mitä sit kun se on teini-iässä. :/ No onneksi siihen on vielä aikaa.



Mulla on tomaattikeitto kiehumassa (aikanen lintu jne.. you know), joten lähdenpä tästä lounaalle. Palailen jos suinkin jaksan.



Keskiviikon jatkoja!

Pähkis

..tältäkin taholta. Meillä tyty alkoi kiekumaan tossa kuudenpintaa. Maito hörpsyn saatuaa nukahti vielä ja VASTA puol yheksä herättii, korjaamaan kakendeerii pöksyistä. Nyt on puurot huitastu ja kaffet vedetty napaan joten taitaa olla aamulenksun aika.



Kävin tossa aamulehden hakemassa ja miten siellä tuntui kovin viileältä vaikka auri molluttaa. No meilläpäin tuulee jonkun verran että siinäpä se selitys sitten on.



Tänää oiskii " tilipäivä" ... Pitännee lähtee soppaus puuhii... kunhan nuo laskut ekana maksaa..



Synttäri onnittelut sankareille!!!! Niin ne kuukaudet mennä jolkuttaa etiäpäin. Meillä ois tuo 7kk plakkarissa ens viikon pe:na. Taasen saapi miettiä mitä 7kk sitten tapahtu. Voi jee se onkii tosiaa varmaa mielessä taasen, oli nimittäi nopia synnytys.... =0



Mutta nyt lenksulle jotta tyty pääsee kukkumaan, palajan..



-eekkis-

eikä äipällä mitään tekemistä....



En sitten päässyt pyykkitupaan kun mies vei avaimet mennessään, kun samassa nipussa on myös kellarin avain josta haki pyöränsä.



Laitanpa Galluppia kun tuli tuosta EEKKIKSEN lausahduksesta mieleen: Kertokaas omat synnytyskertomuksenne?



Mulla oli kans tosi nopee. Dina ei ollut ilmoitellut itsestään juuri mitään ja valittelin perjantaina 7.10 neuvolassa klo 10.30 vielä että kun mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole että menee varmaan paljon yliaikaiseksi...( la. oli 10.10.)



Neuvolan jälkeen menin terkkarille antamaan virtsanäytteen ja ihmettelin vaan kun oli NIIN raskas olo ja näytteen antamisesta ei meinannut tulla mitään, tuntui vaan että toisenlainen näyte kyllä voisi tulla! juu nou? ;)



Sieltä sitten kauppaan ja kotiin päikkäreille.



Olin noin tunnin nukkunut kun heräsin klo 13 hirveeseen vatsan möyrintään, kuin pesukonenn linkousohjelma olisi ollut vatsassa päällä. Kävin vessassa ja yritin takas petiin, ehdinköhän istua sängynlaidalle kun jo piti juosta taks vessaan. Vielä kerran petiin yritys mutta kun taas tuli outo kouristus ja suoli oli jo aivan tyhjä, (anteeksi!) tajusin että ei hitto, nää on SUPISTUKSIA!



Ja sitten kävelin kämppää edes takas varmaan joku puol tuntia ja mietin vaan että mitäs nyt pitäis tehdä?! Supistuksia tuli koko ajan tasaseen tahtiin ja ne oli aika karmivia. Dina potki vielä kaiken kukkuraksi hullunlailla masussa, ja muuten kun ei ollut potkinut juuri ollenkaan, ilmeisesti sille tuli yht`äkkiä kiire ulos.



Joskus vähän ennen kahta aattelin sitte soittaa naistenklinikalle ja kysyin että koska sinne saa tai pitää tulla ja ne sano et tule vaikka heti jos et pysty enää kotona olemaan ja mä sanoin et no, mä kattelen täs vielä...



Supparit vaan jatku enkä pystyny/ehtiny niiden välissäkään tekemään mitään joten aattelin sit soittaa miehelle töihin ja ilmottaa et peipi mahdollisesti olis tulossa...



Ekalla yrityksellä mies ei vastannut joten jatkoin kärvistelyä.. n. puoli kole sain sitten hänet kiinni ja itkua nieleskellen ja hammasta purren sain pitkän hiljaisuuden jälkeen kakistettua ulos että " nyt se tulee!"



Mies lähti heti viemään duuni autoa duunipaikalle ja soitti vanhempansa meille mun " avuksi" kun asuvat tossa suht lähellä.



He saapuivatkin sitten jo vähän ennen kolmea ja olivat heti soittamssa ambulanssia ja mä sain hirveen hepulin et " ei tässä nyt mitään ambulanssia tarvita!" Ärsytti että tulivat lietsomaan kauheeta paniikkia kun muutenkin oli jo sellanen päällä..



No, ne sit kuitenki soitti sen ja sen puhelun aikana tuli lapsivedet.



Mies ja ambulanssi tuli klo 15.20 yhtäaikaa pihalle joten mies pääsi hyppäämään kans kyytiin ja niin sitä mentiin komiasti pillit vinkuen synnyttämään!



Perille kun päästiin klo 15.45 niin kätilö kysyi että miksi tulit ambulanssilla? Ja mä nolona et no, kun miehen vanhemmat vähän panikoi...



Kätilö pyys menee sivuttain makulle mutta en vaan mitenkään pystyny olee siinä asennossa vaikka se yritti pakottaa.



" No katotaas sitten," se sanoi ja sain jäädä puoli-istuvaan asentoon. Odotin että kohta saan kivunlievitystä ja sitten saan levätä, supparit kun oli vienyt kaikki voimat... oletin että synnytys kestää kuitenkin aina tosi pitkään. mutta kun kätilö katsoi tilannetta se sanoikin " sehän tulee sieltä, tukka näkyy jo!" Että nyt sitten vaan alat ponnistamaan!



Viimesillä voimillani ponnistelin siinä aikani mutta en vaan sanut peipiä tulemaan joten kätilö leikkas sitten välilihaa ja seuraavalla ponnistuksella Dina näkikin jo päivänvalon. Dina syntyi klo 16.20



nyt tuo heräskin et muiden tarinoita odotellessa... :)



-mari-

Moikka!



En sitten pääsyt siihen tapaamiseen, harmi. Mutta toivon mukaan teillä oli kivaa.



ROMI: Meillä on tuollaisia kiljukohtauksia. Eilen oli päiväunillakin. Oli nukkunut n. puoli tuntia, kun alkoi kauhea huuto. Pelästyin jo, että onko orava mennyt vaunuihin vai mitä.

Ei meinannut millään rauhoittua edes sylissä. Yöllä on välillä ihan samaa (ei onneksi ihan joka yö). Ihan kurkku suoaana huutoa ja ei meinaa millään rauhoittua. joskus se kestää minuutin pari, joskus jopa varttin verran. Itse olen kanssa miettinyt, että voiko olla pahoja unia???



Onnea 7 kk johdosta! Aika kuluu todella nopeaan...



Vai lupaa se kylmiä kelejä. Höh. Tarttis sit varmaan mennä ulos, eikä nyhjyttää sisällä koneen ääressä. Sitä sitten ehtinee taas loppuviikosta olemaan sisälläkin.



Ilmoitin töihin eilen, että olen kotona vuoden loppuun asti. Mies on sitten vielä 6 kk. Seuraavaksi tarttis hoitaa Kelan papruja kuntoon. Kodinhoitohakemusta ei voi vain ennen laitta, kun on saanut vuosilomapalkkakuitin, eli tyyliin silloin, kun kodinhoitovapaa alkaa.

Kelasta sanottiin, että jos isä pitää sen bonusisyysvapana, sitä tulee hakea 1 kk ennen! Empäs tiennyt. Onneksi sanoivat, ettei mennyt sekin etuus ohi.



Eli jos miehenne pitää sen 2 vikaa viikkoa vanhempainlomasta ja bonusvapaata, tiedoksi, sitä tulee hakea 1 kk ennen viimeistään.



SYNNYTYSkertomus:



Synnytyksen kesto oli yhteensä 7.5 tuntia, eli aika suht nopea näin ensisynnyttäjälle.

Aamupäivällä pikkuhousunsuojaan tuli pientä ruskeaa vuotoa.

Neuvolassa sanoivat, että saattaa olla merkki limatulpan irtoamisesta, joillakin se on veristä. Supistuksen alkoivat kotosalla puoli neljän aikaan, kuudelta olivat 10 min välein.



Viideltä siivosin vielä alakerrassa rakennustyömaata ja tein pannukakun. Seitsemän maissa vuoto oli jo veristä ja supistuksen melko kivuliaita. Yhdeksältä lähdettiin kohti sairaalaa, koska olo ei ollut kiva.

Sairaalaan Hämeenlinnaan kesti ajaa vajaa tunti, autossa viiden minuutin välein tulleet supistuksen eivät olleet kivoja.



Sairaalassa ottivat vähän aikaa käyrää, ja tutkivat : Olin 7-8 cm auki! Eikun samantien synnytysaliin.



23.15 9 cm auki, ei vielä laskeutunut

23.20 10 cm auki ja 1 cm laskeutunut

23.30 alkoi aktiivinen ponnistuvaihe.

23.43 syntyi poika



Mutta nyt menen sinne ulos, kun se aurinko vielä paistelee. Päivänjatkoja kaikille!



t. Harju ja Atte kohta myös 7 kk

Synnytyskokemus:

Minulla meni synnytys viikolle 41+2, elikkäs laskettu aika oli 11.10 mutta tyty tulikin vasta 20.10.

Ke-to välisenä yönä n.klo 03.00 alkoi tuntua kummallisia kouristuksia vattassa, enkä tosiaa tuolloin tiennyt että ovat just niitä supistuksia, kun aiemminkin loppuraskauden aikana oli noita kouristuksii.



No eivät kuitenkaan olleet säännöllisiä joten ei muuta kuin uudestaa unta oottamaan. Aamulla heräsin ja sanoin miehelle jotta kummallisia kouristuksia on. Mieskin siinä sitten arpoi lähteekö iltavuoroon vai ei, onneks kuitenkaan ei lähtenyt, varmuuden vuoks.



Eikä vielä klo 13 päivällä ollut säännöllisiä supistuksia, ei ollu tulppa vissiinkää irronnut eikä veet menneet. Päätettiin sitten alkaa haravoimaan, ja haravoitiinkin pihaa, minä välillä jalat ristissä maata kattelin kun tosiaa tuntu jotta kouristukset senkun kovenevat. Mutta säännöllisyyttä ei vieläkään ollut klo 15.



Klo 16 soitin synnäriin jotta tuunko käymää vai oottelenko vielä, sieltä sanoivat että odottele vielä kun säännöllisyyttä ei ole, mutta tuon puh.soiton jälkee oli niiiin kovat supistukset että mies otti auton tallista ja ei muuta ku menoksi.

Klo 17 oltii sairaalassa ja kätilö siinä sitten tutki ja koplas, 3cm auki joten sinne jäätiin.

Kypyammeeseen laittoi ja voi taivas kun oli tukalat paikat. Ukollekkii tuli huudettua että auta nyt sa###na minut pois täältä tai tänne jään. Mies lähti käymää kotona klo 18, kun kätilö sanoi että ei vielä mitään kiirettä. Sillä aikaa tehtiin vatsan tyjennys, voi tautine sentää..vieläkin muistan mite olin vessa reijällä ja kun ylös pääs ni ei muutakuin uudestaa, koita nyt vääntää kakia kun kovat supistuksetkin jyllää samaan aikaa, se ihan sattui. Oli nii pien vessa et sinne piti peruuttaa, sen ison mahan kanssa.

Klo 19 siirtivät sitten synnytys-saliin. Ilokaasua mammalle naamariin ja vot kun alkoi hymyilyttää... mutta kivut oli aikamoiset. Ukkokultakin saapui noita aikoja takas.

Klo 19.30 sain epiduraalin, mutta en tiie oliko siitä nyt apua. Olin vissii tosta kaasusta nii pökkerössä et välillä jopa pidin maskia väärinpäin, kunnes kätilö tokas et auttaa varmaa paremmin jos pidät sen oikein päin.

Klo 20.35 tyty näki päivän valon, imukupin avustuksella, tuo kupin laitto sattui kamalasti. Alkoi nuo tytyn sykkeet laskemaan joten piti saada nopiaan ulos. Yks kätilö sanoi siinä ponnistusvaiheessa jotta aattele kuin iso paska olisi tulossa... no olihan pökäle, empä oo aiemmin näi isoo lastii tehny.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava kokemus, mitä on näi jälkikätee kiva muistella. Sillo ku sairaalaa mentii ni aattelin et tästäkö se 12 tunnin piina alkaa. Mutta ei se sitten kestänytkään kovinkaa kauaa.

Kokonais aika tais olla 5.5 h, nii ne sano hospitsassa.

Näi jälkikätee ku aattelee ni ei ois tosiaa kauvaa tarttenu kotona olla kun tyty ois tullu joko meno matkalla tai sitten kotia.



Tulen höpisemää vielä, tais tyty haistaa jotta hänestä puhutaan..

-eekkis-

Laskettuaika oli 8.10. Paa kiinittyi vasta pari paivaa ennen, joten olin varma, etta yli mennaan.Sain tutulta ohjeen lahtea reippaalle kavelylle. Tuolloin vauvan paa kuulema arsyttaa kohdunkaulaa ja synnytys voi alkaa. Hyvin toimi mun tapauksessa ja 7.10. alkoi supistukset tulla 10 minuutin valein. Mutta, mutta iltaa kohden ne havisivat ja mua alkoi jurppimaan, etta nyt kylla hoidetaan taa homma kotiin ja lahdin aitini kanssa viela iltakymmenen aikoihin kavelylle. Ja niin ne supistukset taas alkoivat.



Kotona ehdin nukkua puoisen tuntia, kun tuntui, etta supistukset muuttuivat kivuliaammiksi. Kavelin ympari kamppaa jonkin aikaa, kun viimeseks halusin, etta ne lahettaa viela takasin kotiin odottelemaan jos en oo tarpeeks auki. Mutta kivut paheni ja heratin miehen, etta nyt olis aika lahtea.Se hetki oli jotenkin ihmeellinen. Katottiin miehen kanssa siella yon pimeydessa toisiamme ja tajuttiin, etta nyt se oikeesti tapahtuu. Oli ihanan onnellinen olo jo siina vaiheessa. En oikeestaan pelannyt synnytysta vaan odotin sita. Olin varma, etta pystyn hallitsemaan sen. Ja kuinka vaarassa olinkaan...



Sairaalassa hieman petyin, kun kuulin olevani auki vaan 2,5cm. Antoivat kuitenkin jada. Aluksi kokeiltiin ilokaasua, josta mun mielesta ei ollu mitaan apua. Sen sijaan suihkussa istuminen helpotti huomattavasti ja olinkin siella kunnes muutuin rusinaksi ja suihkun voima ei enaa peittanyt kipuja. Oli aika ottaa epiduraali, josta tulikin mun paras kaveri. Kahden ekan annoksen jalkeen sanoin, etten enaa halua enempaa, kun tilanne alhaalla ei edennyt yhtaan niiden aikana. Auta armias, kun toinen annos rupesi menettamaan tehoaan. Ne kivut siina vaiheessa! 7cm olin auki ja katilo sanoi katsottuaan mun itkusta punaisia kasvoja, etta jos nyt kuitenkin viela yks annos. Sen jalkeen ei mennytkaan kauaa, kun itse ponnistuvaihe lahti kayntin. Siina vaiheessa menetin totaalisesti tilanteen hallinnan ja suhteellisen alkukantaista kiljuntaa rupes tulemaan mun suusta. Muistan jossain vaiheessa huutaneeni " Palaa! Palaa!" kun tarkoitin, etta alapaata polttelee. Ponnistuvaihe kesti kokonaiset 1,5 tuntia, mutta eipa tullut kummempia repeamisia eika episiotomiaa. Yhdessa vaiheessa alkoi usko loppua, kun olin varma, etta seuraavalla ponnistuksella tytto jo tulee ja kuulinkin katilon sanovan:" hyva, hyva, tukka nakyy jo!" .



Mutta eipa yksikaan vauva sinne vatsaan ole jaanyt ja niin meidankin tytto syntyi kun sairaalassa oltiin oltu 17,5 tuntia 8.10. eli laskettuna paivana. Paino oli komiat 3980g ja pituutta 51cm, nuppi 35,5cm.



Eli yhteenvetona: mieleton kokemus ja epiduraali on huippu!



Etta tallainen romaani. Miekenkiinnolla odotan muiden kertomuksia. Nykyaan tulee enaa harvemmin synnytysta muisteltua.



BT

Ulkona ollaan oltu aamusta asti,nyt vasta tultiin kotia levähtämään. Niko on alkanu nyt kans yöllä heräämään hysteeriseen itkuun,nukahtaa heti kun laitan tutin suuhun ja hyssyttelen,en ota syliin kun rauhottuu ja nukahtaa uudestaan ilmanki.Kyllä itekki aina säikähtää kun huuto alkaa että mikä mikä??!! Poika on oppinu niin paljo uutta että luulempa johtuvan siitä..



Jaha vai synnytyskertomus....mulla kesti synnytys 32h46min,joten kaikkia en nyt varmaan muista mutta yritetään (meikä ei ole ilmeisesti syöksy-synnyttäjä..hih..)

Laskettu aika oli 16.10,heräsin samaisena yönä kun alko lapsivettä tihkumaan,luulin että pissa tulee,menin vessaan.Kun menin takaisin sänkyyn tuli vettä lisää ja pientä supistelua alko tuntumaan.Herätin ukon ja sanoin että nyt alkaa tapahtumaan.Soitin rovaniemelle että lähetäänkö tulemaan(matkaa 89km) vai ootellaanko vielä.Käskivät oottaa aamuun asti.Jaksoin kärvistellä sinne viiteen ja sitte soitin että nyt lähen tulemaan,kivut oli kasvanu sen verran,noh,ei,menkää ensin terveyskeskukseen tutkittavaksi.Sisko kävi heittämässä terv.kesk. ja siellä ihmeteltiin että miksi tänne käskettiin?? Sieltä pistivät ambulanssilla roihin jossa olimma joskus seiskan aikohin tai jotain. Päästiin perille,tehtiin tutkimus,suolen tyhjennys(kamala kokemus hirveitten suppareitten kera,ei ikinä enää..) ja seuranta huoneeseen.Supistuksia tuli,mutta kohtu ei auennu,antovat tabletin että lähtee supistukset pois,saan levähtää ja nukkua vähä.Supistukset ei tullu takas joten jouduttiin tabletilla käynnistämään uudestaan koska lapsivettä tiputteli koko ajan..Noh,supistukset alko heti tosi kovana,siirrettiin synnärisaliin,ilokaasua vetelin,autto hiukan(olihan sitä mukava olla päissänsä..heh..),laitettiin kohdunk.puudutus,autto vähä aikaa,epiduraalia ei voitu laittaa kun ei vaan auennu paikat...jossain vaiheessa kävi lääkäri ja miettivät että leikkaako vai synnytetäänkö,siinä vaiheessa jo huusin että LEIKATAAN PRKLE!!!,mutta ei...kätilöjä kerkes olla synnytyksen aikana 3,noh,kun vihdoin olin auennu sen verran että sai epiduraalin,se sai aikaan ponnistushalun ja eiku piettämään sitte,meikä huutaa että PONNISTAN,MINÄ PONNISTAN ja kätilö huutaa ETKÄ PONNISTA!!! Sano sitte että ei voi olla tosi että sulla menee kaikki nyt vaikeimman kautta...Kun vihdoin sain luvan ponnistaa,ei menny ku 15min,poika oli muailmassa.olin ni kauan joutunu piettämään,että kun sain luvan,kätilö ei meinannu keritä matkaan ku pää jo näky=)Niko synty 17.10 klo 22.01

Kerkes meikän synnytyksen aikana syntyä viereisessä huoneessa vissiin 3lasta!!!!!Vähäkö vidudi ku kuulu aina että aiaiai ja sitte vauvan itku..heleppoa..jooh...

Enpä tiä lähenkö toista kertaa tuohon urakkaan...=)

Synnytys käynnistettiin koska vauveli ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta ulkomaailmaan vielä viikoilla 42+3.



Illalla laitettiin tabletti sisään pehmentämään paikkoja ja jo alkuyöstä alkoi supistella kunnolla. Vauvan sydänäänet laskivat jonkin verran supistuksien aikana ja lääkärit päättivät yrittää nopeuttaa synnytystä rikkomalla kalvot. Ainoa ongelma että lapsivettä oli tosi vähän eikä kalvojen puhkaisimen onnistunut. Aamulla mulle annettiin yhtäkkiä supistuksia pysäyttävää lääkettä (!!!) että vauva saisi pikkasen levätä, mutta ei se mitään auttanut, supistukset jatkuivat. Mun piti jatkuvasti vaihtaa asentoa joka näköjään auttoi pikkasen vauvan sydänääniin. Muhun kanssa pumpattiin nestettä korvaamaan lapsiveden, senkin piti kuulemma auttaa sydänääniin ¿ eipä auttanut.



Puolen päivän aikaan rupesivat supistukset tekemään tosi kipeetä, olin silloin 5cm auki. Mulla supistukset tuntuivat ainoastaan selässä, mutta tosi kovana särkynä. Mulle annettiin epiduraali, joka ainoastaan toimi pari tuntia. Kun olin 7cm auki, epiduraalin vaikutus loppui ja siinä sitten pinnistelin kolme tuntia kunnes olin kokonaan auki. Illalla 21.00 aikaan sain ruveta ponnistamaan, ponnistaessani vauvan sydänäänet romahtivat ja piti aina välillä levätä. Oli tosi vaikeata olla ponnistamatta!



Kun olin ponnistanut pari tuntia, sydänäänet romahtivat tosi alas ja yhtäkkiä huone oli täynnä lääkäreitä ja sairaanhoitajia ja mut kuskattiin nopeasti leikkaussaliin. Vitsi että pelotti siinä vaiheessa. Siellä pojua yritettiin otta ulos imukupin avulla (sattui tosi paljon), repesin siinä kun yrittivät väkisin vetää vauva ulos. Mutta sekään ei onnistunut koska poju oli naama ylöspäin ja leuka otti vastaan.



Ei siinä kauaa mennyt kun sanoivat että nytten nopeasti leikattavaksi, antoivat epiduraalia mutta se ei taaskaan vaikuttanut. Mies ¿heitettiin¿ ulos salista, ja minut nukutettiin.

Heräsin, ja siinä mies ja poju odottivat minua heräämössä, siinä rupesin itkemään kun oli niin helpottunut olo! Oli tosi helpottavaa kuulla että kaikki oli hyvin. Pojun mitat olivat 49cm ja 3300g. Sain imettää heti heräämössä ja sitten meidät vietiin huoneeseen. Poju oli muuten hereillä aamu viiteen saakka ( syntyi 00.13). Ei siinä saanut vanhemmat yhtään levätä kun poju oli niiin virkeä :)



Aika tapahtumarikas synnytys, mutta lopputulos oli niin ihana että eipä haittaaa. Mutta toista kertaa en haluaisi kokea samaa..

KIITOS, on kiva lukea teidän synnytyskertomuksia. :) Ne kun on niin ainutlaatuisia ja erilaisia jokaisella.



Ite oon kyllä tyytyväinen että pääsin niin helpolla ja kaikki tapahtui niin nopeesti, ei kerinny alkaa edes pelottaa hirveesti vaikka ilman kivunlievityksiä joutuikin synnyttämään.



Meidän pimatsu on tänään alkanut tekemään selkeitä ryömimis liikkeita/yrityksiä. Ehkäpä sitä päästään liikenteeseen jo tällä viikolla! :)

Istuminenkin sujuu jo aika hyvin.



Nyt alkaa kuulostaa ja tuntua siltä että tää sylissä istuva haluaa iltapuuronsa..



Hyvät yöt!



-mari & dina-

Ihania kertomuksia teillä, kiva lukea! Tässä mun:



Laskettu aika oli 18.10. mutta " tiesin" , että yli menee niin että heilahtaa, kun edellisetkin meni 10 päivää molemmat. Perjantaina 21.10. heräsin aamulla neljän jälkeen siihen, että vatsaan sattuu. Kävin vessassa istunnolla, ja samalla huomasin, että jotain limantapaista (yöks) tuli paperiin.



Supistukset tuli heti säännöllisinä n. 10 minuutin välein, ja mä hiiviskelin pimeessä kämpässä, etten herättäis ketään. Kuuden aikaan mies heräsi aamukahville, mä menin silloin suihkuun. Supisteli 7-10 min. välein. Suihku helpotti oloa, ja mies uskalsi lähteä töissä käymään, sillä oli joku tärkee juttu ja mä vannoin, ettei mitään tapahdu.



Kahdeksan aikoihin soitin äidille, ja varoittelin, että joutuvat lastenvahdiksi. Mies tuli ehkä ysiltä kotiin, ja supistuksia tuli siinä vaiheessa 5-7 min. välein. Soitin Kättärille, että koskahan tästä kannattais tulla.. Kolmas tulossa ja aina yhtä neuvoton. :) Sanoivat sieltä, että tuu heti kun et enää pysty kotona olemaan. Ajattelin, että liian aikaisin on aivan turha mennä.



Klo 11 mies meni viemään lapsia mummilaan, ja siinä vaiheessa mä rupesin jo oikeesti tekemään lähtöä. Oltiin Kättärillä pian 12 jälkeen, ja silloin supisteli jo parin minuutin välein aika kipeästi. Musta tuntui, että vauvan pää roikkuu jalkovälistä. Eikä ihme, olin nimittäin 8 cm auki! Siitä vaan kylkimakuulle (muussa asennossa ei voinu olla!) ja sairaalahepeneet niskaan. Oli muuten pikkusen vaikeeta siinä asennossa vaihtaa vaatteita.. :)



Ilokaasua en halunnut ja puudutuksia ei ehditty antaa, joten tyttö syntyi luomuna klo 13.31 vartin ponnistelun jälkeen. Vauvahan syntyikin sitten viikon " etuajassa" , kun olin asennoitunut siihen, että 10 päivää menee yli. ;)



Pari tikkiä tuli, muuten olin ihan kunnossa. Jälkisupistukset oli aika kovat, niihin sain kyllä hyvät lääkkeet. Sunnuntaina kotiuduimme, ja laitoin heti aluksi pyykit pyörimään.. :) Ihana arki täydellisenä perheenä alkoi!



Terveisiä kaikille tutuille, jotka mut tästä tunnisti! :) Ja illanjatkoja maatuskat, mäkin odottelen lisää tarinoita..



Pähkis :)

Vielä illan viimeiset höpinät..



On tosiaan kiva lueskella toistenkii synnäri tarinoita... Vielä pitää lisätä tohon omaan, kun tyty tossa päivällä keskeytti pahasti, niiin et kun meilläkin nuo lapsosen sykkeet romahti yhessä vaiheessa ni jo oli porukkaa salissa, kätilöitten lisäks erikoislääkäri ja opiskelija. Vielä viime minuuteilla ovelle tuli yks opiskelija joka sitte minulta kysy että saapiko tulla, no mitä siihen, antaa tulla vaa jos kiinnostaa. Voitte varmaa kuvitella tilanteen ku oot toooosi kivulias ja tekis miel ponnistaa... ei viittiny ruveta rettelöimää. Sit tää opiskelija piti kylmää käärettä minun otalla. Nii lääkäri ihan sen takia kun sehän sen imukupin laittaa.... Voi jee ihan kylmät kanat menee roppaa myöte kun näitä muistelee..



Piti vielä kertoa tästä talo-jupakasta, en muista oonko kertonu, mut tää hommahan menee näin, SE joka meille tän möi ei ois asunu täällä vielä sitä 5vuotta, joten vastuu siirtyy HEILLE myyneisiin. Tosiaa meille myyneille tuli ero ja kerkesivät asua täällä 1½vuotta. No, tänää saatii tieto että se häippä joka möi tän talon meille myyneille ei oo suostunu johonkin pyyntöön. Kävikin ilmi, kun mies soitti tälle ns.alkuperäis myyjälle, että nää meille myyneet on vaatinu 28 donaa enemmän fyffee mitä he ovat joskus maksaneet tästä talosta. Mutta jos kaupanpurusta on kyse niin silloinhan jokainen osapuoli maksaa sen mitä on kulloinkin maksanut tästä hiivatin torpasta.. Oli aika sekava juttu , toivon mukaa pystytte saamaa jotai järkeä tästä. Mutta nää meille myyneet ei vissiinkään vielä tajua et he ei pysty pyytämään enempää mitä ovat joskus maksaneet tästä...

No se siitä... huomenna taas uusi päivä uusin kujein...

Tää homma on nyt menny nii pitkälle jotta ukkokin sanoi sille myyjälle et oikeuteen menee paperit ym. rosyyrit, jos maksatte aikasemmi ni vedetää paperit pois jos ette, ni aika kalliin laskun saatte loppupelistä..



Mutta nyt tilaa muillekkin.. Hyviä öitä kullervon kuvia..



-eekkis-

..aikas inha päivä ollunna, ja kiirettä pitäny..Ehkä joku onkin lukenut mun vuodatuksen tosta puhelinhuijaus-jutusta, ja se onkin onnistunut masentamaan tämän mamman aika hyvästi:O(.



Mari hei, se oli tietty ne nahkahousut, jotka jätin sitte kuitenkin pukematta päälleni(Onhan Dannylla nahkahousut, onhan??) , mut ku seuraavat treffit sovitaan, ni koklaas sitä Hirvosen Anitaa, jos linimentti tekee tehtävänsä ja ainahan mä voin polvillani toki kävellä..Sais vähän katos kafferahaa,jos paparazzit ei meitä pongaa, ni voidaanhan me aina lähettää semmoinen kännykuva Seiskaan, ja saa siitäki jonkun euron, hih!



Jumbossa käyty, ja niin kävi kuin pelkäsinkin;puolet kuteista jäi ostamatta..no, ei maha mitään ja hyvä syy lähteä ihan kaupunkiin asti joku päivä..



Mutta yritänpä nyt vielä minäkin tiristää synnytyskertomuksen tähän illan päälle, olkaa hyvät:



Laskettu aika oli 1.11, mutta alkujaan jo aavistelin tai toivoin tai jotain, että jos vähän aiemmin...



Miehellä oli tosi kiirettä duunissa, ja toiveena???? oli, että Jumbon Stokka saatais valmiiksi, ennen isyyslomaa..Tiistaina 25.10 mulla oli jo aika napakoita supistuksia aina välillä ja oli lirahtanut vähän vertakin pöksyyn..Soittelin Kättärille, ja rauhoittivat vaan, että mikäli ei verta tule kuin pienesti, niin nou hätä..Siinä sitten istuskelin sohvan nurkassa hissukseen, ettei vaan ala mitään tapahtua, kun ukollakin niin kiirus töissä..Jumbon avajaiset oli sitte vissiin ke 26.10 ja sinne kyllä päästiin, mutta kävely oli jo aikas katkonaista.. Tilanne ikäänkuin rauhoittui, kun miehen työstressi poistui ja viikonloppu läheni..(haaveissa oli päästä synnyttämään viikonloppuna, niin ei tarttis huolehtia hoitajaa kotiin kellekään, eikä koululaisia muutenkaan valmistella mihinkään erikoisjutskiin... La-aamuna heräsin huonosti nukutun yön jälkeen ihan selviin suppareihin! Menin tietty vessaan ja Jihuu, limatulppahan se lötkötti pöksyssä:O). Herätin jo ukonkin, notta lähetääns kohta mutta käyn ensin suihkussa...Joo o, suihkussa sitten loppuikin kaikki oireet! Eipä muuta ku takasin nukkumaan, kun kello oli vasta n.7 aamulla. (Voi, kun meinas viduddaa...). Päivä siinä sitten sujui aina välillä supistellen ja kaupassakin kuiteskin kävin ihan reippaasti..Iltasella, ehkä joskus klo17-18 ehotin miehelle Sitä kolmatta S:ää. Ja ei ku hommiin...Olin jo aiemmin kaikille ihmetellyt, että kun mulla ei yksikään synnytys oo alkanut vesien menolla, niin sainpahan senkin kokea:O). Siinä sitten ilta-kasin jälkeen istuin sohvalla ja yhtäkkiä lorahti! Wautsi, lapsivettä! Samantein soitin Kättärille, kun mulla on yleensä alkanut tosi nopeesti avautumaan paikat vesien menon jälkeen ja nytkin iski paniikki. Antoivat luvan tulla, ja eikun autoon ja siellä istuin jalka suorana, kun pelkäsin hullun lailla, että alkaa samanlainen syöksy ku nelosesta aikanaan...Lapset jäi keskenään kotiin, ja iskä oli sitä mieltä, että hän tulee vielä illaksi saunan lämmittämään..(klo oli n.20.30 meitin lähtiessä). Kättärin " mäkeä" ylös kävellessä lorahti sitten viimeisetkin vedet farkuille, ja siinä sitten infossa seisoin housut märkänä kyselemässä tietä synnärille. Pääsin heti saliin, ja käyrille jossa istuin noin puoli tuntia ja kuinka ollakaan, supistukset oli luokkaa " naurettava" . Eipä muuta kuin jazzinappulat esiin ja jazzia pelaamaan ukkokullan kanssa.(klo n.21.30). Sisätutkimus kun tehtiin, niin olin just jonkun 2-3 senttiä auki..Voi Per****le. Mentiin ukon kanssa keittämään kaffet ja kävelin pitkin käytäviä..Peräruiskeen sain joskus yhentoista korvilla ja siten alkoikin tapahtua: Supparit kiihty semmosta vauhtia, etten enää uskaltanu nousta keinutuolista pois, ja kätilö viisaasti kysyi:" Pelkäätkös, että vauva syntyy?" . No juu, pelkäsin kyllä ihan perkeleesti..Halusin saada jotain kipuun, mutta en tälläkään kertaa saanut epiduraalia! Oon siis synnyttänyt 6 kertaa, ja ikinä en oo epiduraalia kipuun saanu..Pari on tullu ihan luomuna, mutta sitte paracervikaali on jostain syystä ollu se mun juttu, näköjään.. Nytkin sain sitte n.00.10 puudutuksen ja sitten olikin hankalat olot osittain takana..Ponnistuttamaan alkoi n.00.36 ja poju syntyi 00.40. Noi on luojan kiitos ollu mulla aina nopeita noi ponnistusvaiheet.. Ihana vauva

ison nenänsä kanssa oli maailmassa, ja loppu hyvin kaikki hyvin.. Vuosin kyllä verta ihan kaameesti, ja sitä varten monisynnyttäjälle tehdäänkin joku toimenpide(pistos), että ei tulis niin kauheeta vuotoa.. Kaikki men hyvin, paitsi se imetyksen alku, ja virallisestihan poju syntyi sunnuntaina ja kotiin lähdettiin maanantaina..Mä olin kyllä sitte viikon pari aikas heikossa kunnossa, ja hemppakin oli ruhtinaalliset 94, mutta niin se vaan elämä voitti siinäkin kohti, ja isoa poikaa edelleenkin ihmetellään ja sitä Iltatähden tuomaa hyvää mieltä ja lämpöistä oloa:O).



Mutta nyt on taas hyvä lopettaa jutut;näihin kuviin, näihin tunnelmiin, niisk!



Ihania unia, ja oman kullan kuvia ja rauhaisaa unta mammat ja mammojen sydänkäpyset!



Trutti ja Miltsu