Todellinen riskitekijä vai urbaani legenda?
Eli äidin ja vauvan nukkuminen vierekkäin...asiantuntijoissakin tuntuu olevan kahta koulukuntaa, toiset puolesta ja toiset vastaan. Itse sain parhaat unet tyttären ollessa pieni imettäessäni makuullaan; hyvä tapa nukkua univelkoja pois. Kuitenkin äitini sukupolvi varoittelee kovasti tästä tavasta: " äiti voi nukkuessaaan kierähtää vauvan päälle" .
Onkohan näin? Itse en ole kuullut kellekkään näin käyneen, en lukenut lehdistä tai nähnyt uutisissa. Ajattelin myös muita vaaratekijöitä, esim. autoilua ei kiellä kukaan, vaikka se on hengenvaarallista pienelle lapselle(ja aikuiselle). Siis tilastollisesti.
Eli tietääkö joku jollekin käyneen joskus näin? Ehkä turhaakin turhempi kysymys, mutta kun kalvaa mieltä...
Kommentit (14)
Omasta kokemuksesta voin keroa että mulle kerran melkein sattui vahinko kun imetin makuulla, nukahdin ja kun heräsin olin " viittä vaille" vauvan päällä. Sen jälkeen imetin aina istualtaan sängyssä.
Serkkuni kaveri menetti vauvansa hiukan samalla tavalla. Äiti ei imettänyt mutta kun vauva heräsi yöllä niin hän nosti vauvan sänkyyn ja meni lämmittämään korviketta. Vauvan iskä nukahti vauvan päälle. Ajatella miten toipua tuollaisesta ja mitä se tekee parisuhteellekin... Ei siitä sen enempää, tee niin kuin koet parhaimmaksi. Harvinaisiahan nämä on..
mutta valitettavan suuri osa näistä (Suomesta en tiedä) vauvojen päälle kierähdyksistä onkin ollut tahallisia. Masentunut äiti tmv. Näitä tukehtumisia sattuu eniten köyhissä slummeissa asuville. Joku kertoi että mies oli kääntynyt päälle, en tiedä mitä siihen sanoisi, kuulostaa kauhealta!
Itse olen joskus kokeillut nukkua vauvanuken päällä. Se on niin karsea asento että en voi ymmärtää etteikö joku äiti siihen heräisi. Varsinkaan kun vauva ei ole nukke ja kyllä ilmottaa jo siinä vaiheessa kun joku kierii käden päälle. Eri asia on humaltunut tai lääkkeitä käyttävä äiti jolla ei kaikki vaistot juuri sillä hetkellä toimi. Tuo valveilla ollessa vauvan tissiin tukahduttaminen kuulostaa uskomattomalta. Kyllä meillä ainakin vauvat ovat ihan vastasyntyneestä asti irrottaneet otteen tissistä jos tissi tukkii nenän edes puoliksi. Vastasyntynytkin osaa kääntää jo päätään ja vapauttaa hengityksen.
Sitten mä olen oikein tarkkaillut vauvan nenän ja suun rakennetta. Vaatii aika tiukan otteen ja tyynyn mallisen esineen että saisi vauvan nenän ja suun pysymään kiinni niin ettei vauva edes yritä rimpuilla. Jo pienillä vauvoilla niin kun kaikilla eläimillä on itsesuojeluvietti. Minä ymmärrän että tietyn mallinen rinta saattaa " tukkia" tietyssä asennossa vauvan nenän mutta sillon vauva päästää automaattisesti irti rinnasta ja vapauttaa suunsa.
Ruotsissa oli jokin aika sitten juttu kun äiti oli jo vahingossa tukehduttanut toisenkin lapsensa vieressään. Minulla kyllä soi kellot siinä vaiheessa: äidillä oli todettu masennusta, kummatkin lapset olivat kuolleet 2 viikon iässä (kolmen vuoden väli). Siis jos äidille olisi yhden kerran oikeasti käynyt näin kamala onnettomuus niin luulisi sillon välttävän henkeen ja vereen enää ikinä vauvan vieressä nukkumista. Toisekseen mikä olisi todennäköisyys että yhden äidin molemmat lapset tukehtuvat äidin alle, varsinkin kun äiti sanoi että nuo olivat ainoat kerran kun oli nukkunut lapsen vieressä.
Niin, no, mä en nyt enää tule tästä asiasta kommentoimaan, varmaan tulee paljon vastaväitteitä. Tämä on kuitenkin mitä minä ajattelen ja voin tietysti hyvin olla väärässä.
Nukun kaukana vauvasta aina. eli ihan sängyn reunassa. Imettäessäkin odotan että vauva nukahtaa ja otan rinnan pois suusta.
Vahinkoja sattuu tietysti kaikille.
perhepedissä. Yö syötöillä nukahdan melkein joka kerta kun poika on saanut tissin suuhun, enkä kertaakaan ole edes meinannut nukkua pojan päälle, eikä isä. Poika tosin nukkuu enemmän minun puolellani. Kai se on joku äidinvaisto, eriasia on tietysti jos äiti on lääkkeissä tai kännissä...
Olen tosin minäkin kuullut näistä jutuista, mutta ne ovat jotain tuttujen tuttuja, en tosin väitä eikö näin jossain tapauksessa voisi käydä.
enkä olisi voinut kuvitellakaan, että " olisin kierähtänyt" vauvan päälle, kyllä äidinvaisto huolehtii siitä. Sama, kun nukun yöt kissojen kanssa, pötköt nukkuvat jaloissani, enkä vahingossakaan potkaise/pudota sängystä. Niin varovaista uni on, kun pikkuinen nukkuu lähellä.
...mutta toisaalta en ihmettelisi, jos on. On kai ihan selvää, ettei lääketokkurassa tai hyperväsyneenä/humalaspäissään kannata käpertyä vauvan viereen nukkumaan - ja on ihmisiä, jotka tosiaan nukkuvat tosi raskaasti, tai liikkuvat paljon unissaan. Nämä ihmiset kyllä tod.näk. itse tietävät tilanteensa, ja välttävät vauvoja petikaverina. Luulis ainakin?
Ja eihän se tosiaan ole aina äiti se " uhka" vauvalle. Meillä mies on tosi raskasuninen (ei herää vaikka herätetään jne) ja vielä pyörii unissaan hirveästi - hänen viereensä en koskaan uskaltaisi vauvaa nukuttaa. Itse taas en liiku unissani, ja nukun tosi kevyesti, herään jokaiseen pienimpäänkin rasahdukseen - mikä on tosi ärsyttävää sekin. Mutta siis, meillä minä nukun aina vauvan ja miehen välissä.
Äidistä en tiedä, mutta isä on kierähtänyt vauvan päälle ja vauva tukehtunut. Meillä vauva nukkui alkuaikoina vanhempien välissä, mutta laitoimme vauvan lähelle päätyä ja valuimme itse jalkopäähän päin. Helppoa, kun itse on lyhyt ja vauva on pieni! Aluksi en voinut imettää makuulta ollenkaan, kun likka oli kova pulauttelemaan.
sanoi, ettei terve äiti voi kierähtää vauvansa päälle. Tästä on kuulema olemassa joku tutkimus. Tiedä sitten...
Esikoisen siirsin aina syötön jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn ja siitä olin tarkka. Kakkonen oli vaikea tapaus ja vieläkin harmittaa, miksen antanut heti aluksi nukkua hänen vieressäni, sillä silloin nukkui tosi hyvin. Jossakin vaiheessa luovutin ja nukuttiin tiukasti vierekkäin. Pari kertaa heräsin siihen, että olin kierähtämässä vauvan päälle, mutta siis heräsin siihen, että jotain on tapahtumassa... Vaistoko pelasi? Uskon niin. Kolmonen on nukkunut vieressäni ekasta yöstä lähtien. Tuolloin heräsi kauhusta huutaen useita kertoja eikä tosiaan ollut sydäntä " hylätä" sänkyyn, kun toisen oli niin hyvä olla vieressä. Kun vauva herää yöllä, laitan vain rinnan suuhun ja jatkan unia samantien. Usein sitten herään jonkun ajan päästä ja siirrän vauvan kauemmas itsestäni. Pinnasängyn olen vetänyt kiinni omaan sänkyymme, joten lattialle ei voi pudota.
En kuitenkaan uskalla kuuluttaa vierekkäin nukkumista, sillä aina voi vahinkoja sattua. Itsellä tämä toimii näin hyvin. Yösyötöt ei liioin rasita, olen päivällä virkeämpi ja sitä myöten ei sellaista järjetöntä väsymyksen taakkaa ole ainakaan tällä hetkellä kertyneenä. Ja kun tunnen olevani suht normaalitilassa, uskallan luottaa siihen, että vauva nukkuu turvallisesti vieressäni.
Tämä osoitti sen, mitä ajattelinkin; kukaan ei oikeastaan TIEDÄ kenellekään käyneen näin. Paitsi ne kamalat Ruotsin tapaukset, jotka kuulostivatkin aika arveluttavilta. Kaikki on huhua ja kuulopuhetta tai joku muu kuin äiti on kierähtänyt lapsen päälle. Itse aion nukuttaa mahdolliset seuraavatkin lapseni vierelle, jos se siinä tilanteessa tuntuu hyvältä. On vaan niin uskomatonta, että jopa asiantuntijat pelottelevat äitejä tällaisella väittämällä, jolle ei löydy minkäänlaista tilastollista tai tutkimuksellista pohjaa (kävin jopa tilastokeskuksen sivut tarkistamassa).
Itse välttelin imettäessä nukahtamista viimeiseen saakka, kunnes olin itse niin lopenuupunut että kerran vain nukahdin siihen kun vauva söi tissiä. Asiaa pahensi, että vauva söi 1½ tunnin välein öisinkin - aluksi huomattavasti tiheämpääkin- tosi pitkään, ja kerralla meni aikaa varmaan tunti toista. Eli en itse saanut lepoa millään. Sen jälkeen kun olin itse nukahtanut ja heräsin kauhuissani että olin nukahtanut, eikä vauvalla ollut mitään hätää, ajattelin että pakko minunkin on saada nukuttua joskus, ja jos niin on tarkoitettu, niin vauva klaaraa yösyönnitkin, mutta minä olen niin kuolemanväsynyt etten jaksa kauaa enää. Ja selvittiin. Itse en kyllä olisi selvinnyt sitä monen kuukauden raskasta jaksoa ilman nukkumista tissittelyn aikanakin. Mutta sen verran aina varoin, että vauvaa en jättänyt miehen puoleiselle tissille nukkumaan, sillä mies tosiaan meilläkin on tosi raskasuninen ja kääntyili unissaan miten sattuu, ettei vauva jäisi esim. litistyksiin väliimme siten että hän ei pystyisi tarvittaessa kääntämään päätään.
Luulen, että kyllä vauva VOI tikahtua tissiin, jos rinnat ovat tosi tosi isot ja raskaat, ja vauvan pää jää tissin " alle" niin ettei hän pysty sitä kääntämään pois, esim. jos äiti kääntyy päälle. Mutta tämä on varmaan todella rajatapaus. Itse myös joskus heräsin liikkeeseen ollessani juuri kääntymässä, eli kyllä siinä äidilläkin vaistot pelaa. Myös varmasti jos äiti on superväsynyt (kuten itse olin), tilanne ei ole aivan turvallinen, koska voihan väsymystilaa pitää humalatilaan verrattavana. Mutta ainakin sitten kun pahin väsymys hellitti, olin itsekin tosi paljon skarpimpi myös nukkuessani (niin absurdilta kuin tämä saattaa kuulostaakin!)
eikkuli, rv 36+3 ja toinen imetyskausi edessä...
Mä imetin aluksi poikaamme makuultaan koska istualtaan ei onnistunut ja sai samalla sitten nukkua univelkaansa pois. Itse nukuin ja nukun edelleen niin kevyesti, että en usko että olisin voinut kierähtää vauvan päälle. Kun sitten lopetin imetyksen, siirsin pojan reilusti kauemmaksi musta (meillä 160 cm leveä sänky) jotta en sitten vähän syvemmässäkään unessa kierähtäisi pojan päälle. Aina kuitenkin heräsin samasta asennosta kuin missä olin nukkumaan alkanutkin eli eiköhän se äidinvaisto estä tuollaiset tapaturmat. Nyt poika nukkuu eri huoneessa kuin me ja tuntuu että herään silti ihan pieneenkin äännähdykseen. Mies puolestaan ei nukkunut alussa samassa sängyssä meidän kanssa koska on levoton nukkuja ja pelkäsi kierähtävänsä pojan päälle. Jos olet rauhallinen nukkuja muutenkin niin miksi et voisi vaavin kanssa nukkua, eihän sitä tarvitse ihan kainaloon ottaa :)
Sasuliini
Eli tyttäreni on jo 14kk ja nukkunut aivan alusta asti osan yöstä vieressä ja päivällä usein nukuin imettäessäni. Tämä oli vaan ikään kuin " gallup" asiasta, josta varoitellaan, mutta josta ei ole kuitenkaan mitään faktaa missään. Itse ainakin kyllästyin selittelemään kaikille kauhistelijoille vauvan viereen nukuttamista.
ja meillä kanssa jo toinen nukkuu perhepedissä niin kauan kun tarvitsee syöttää öisin. Meillä on imetystyyny blokkina mun ja miehen välissä ja vauva siirtyy aina mun puolelta toiselle sen mukaan kummalla rinnalla on.
Mä kanssa olen kyllä herkkäuninen ja myös paikallaan nukkuvaa sorttia (en liiku unissani juuri yhtään), joten senkin puolesta uskallan vauvan ottaa viereen. Muuten en jaksaisi millään.
Olen kuullut ainakin yhden tapauksen, vasta synnyttänyt äiti imetti ensimmäisen kerran vauvaansa synnärillä ja vauva tukehtui raskaan rinnan alle.. kamalaa. Siis tosi järkkyä. ja vielä valveilla ollessaan. Oli kuulemma puhunut kännykkään.
Mutta, nukkumisesta. Mäkin olen kuullut molemmat puolet tästä asiasta ja itse ainakin nukun vauvani vieressä ja myös vauvan syödessä. Itselläni uni ainakin niin kevyttä ja en liikahda unissani.
Mä olen kuullut kyllä että jos äiti on ihan ok (ei unilääkkeitä ja tai alkoholia ym ) niin äiti ei voi satuttaa lastaan kierähtämällä päälle.
Että mä ainakin uskallan nukkua vauvani vieressä!!
caron ja tyttö 2kk