***MAALISTEN ' 05 TORSTAITURINAT***
Huomenta!
Laitetaanpa pino pystyyn. Meen katsomaan Sydämen asialla ja palaan sitten.
Kommentit (12)
On kyllä viikko mennyt vauhdilla.. Kylmä kylmä, ulkona paukkuu -23 asteen pakkanen!! Onneksi sentään aurinko paistaa ja lämmitää hieman iltapäiväksi.
Eilen oli galluppia painosta.Mie olen nyt vähän jäävi vastaamaan siihen, mutta samalla tavalla taistelen kilojen kanssa kun jotkui muutkin.Kaikkea mitä suuhun tunkee pitää vahtia.Täytyy myöntää että nyt olen kyllä löysäillyt.Puolta kiloa kasviksia ei tule syötyä päivässä..Liikunta käy mahaan,joten pitää vaan syödä vähemmän kuin kuluttaa-kyllähän nämä kaikki tietää,käytäntö vaan toinen!! ja mitä ihania pääsiäisherkkuja on kaupat pullollaan =)
Mimmillä on nyt uusi juttu, kukkamullat!!! Niitä pitää olla kaivelemassa koko ajan ja tuomassa äidille.Sekä rappusissa kiipeäminen on toinen,sinne karataan heti jos ei mullissa olla!! Eipä mimmi pääse kuin kahteen kukkaan,mutta pitäneen nekin nostaa ylemmäs..
G:viellä synttäreistä!! Mitä puette/puitte lapsellenne juhliin päälle? Ostitteko uusia vaatteita,mekkoa,housua? Meillä siistejä vaatteita kyllä löytyy, mutta ei mitään juhlataminetta..Mietin että pitäisikö sitä joku ihana mekko käydä etsimässä?
Tänään ei ohjelmassa mitään ihmeitä.Paikat on puunattu ja järjestelty, uuni jo lämmitetty,pyykit pesty ja tiskikone pyörimässä---APUA, mitä nyt tehdään???? =)
Tuulia, Mimmi ja sykerö rv 23+5
Pikaisesti jotain ennen kouluun lähtöä. Meikällä alkaa sitten tänään oikeen tosissaan koulu äitiysloman jälkeen joten paljon en varmaan pinoilemaan ennätä :( Näpsä on isin kans päikkäreillä ja tässä ootelen perunoita kypsyviksi niin saahaan sapuskaa. Aamu alkoi 5.50, hoh hoijaa. Vaikka tuo aika nyt on meillä jo ihan tavallista.. Toissayönä Näpsä mellasti klo.2-4. Oli mennä ihan hermo kun väsytti pirusti mut neitonen vaan päätti et jos hän ei nuku niin ei muuten nuku kukaan muukaan... Mistä lie tyttö sisunsa perinyt. Äitiltään? Hmm..
G: Synttärivaatteita ei tytöllä vielä ole. Joku kiva mekko pitäs löytää...
G: Painosta. Olen nyt 5-6kg alle lähtöpainon eli ihan tyytyväinen saa olla. Huomaan edelleen että unohan syödä kotona ollessani kun vaan keskityn on lapsen juttuihin. Imetys on kyllä ollut mulla varmasti suurena osana painonpudotusta ja kohta lopetellaan imetystä...mitenkähän sitten käy mun painon... hhhmmm.
Käytiin eilen tytön ekan Naistenpäivän kunniaks jätskillä ja Näpsäkin sai maistaa. Oli vaan niin kylmää että liekkö kovin tykkäsi...
Noniin syömääääään.
-miuqu ja nti näpsä 11kk ja risat-
Niin, paino, se ikuinen murheenkryyni... Mulla on vieläkin 5-6 kiloa lähtöpainoon matkaa. Ja senkin jälkeen sais vielä 10 kiloa tiputtaa... Mulla ongelma on se, että syön kyllä ihan terveellisesti, paljon kasviksia yms. Mutta annoskoko on liian suuri. Mutkun ruoka on niin hyvää... Ja kun olen kasvanut sen periaatteen mukaan, että lautanen pitää syödä tyhjäksi... Pitäis opetella vaan ottaan ensin pieni annos ja sitten vaikka lisää, jos on nälkä. Ja sit liikkua pitäis enemmän. Mutta kun ei muka oo aikaa, vaikka oishan sitä, kun vaan järjestäis ;-) paino on nyt jumiutunut noihin samoihin lukemiin, ja aina kun hievahtaa vähän alas, tulee jotkut juhlat/vieraita tms., ja syötyä mitä sattuu. Ja sitten se kilo tulee taas takaisin. Blääh. No, ei auttais valittaa, tiedän kyllä, mitä tälle pitäs tehdä, mutta kun itsekuri on niiiiiiiin heikko...
Ja synttärivaatteista: En oo vieä päättänyt. Tekis toisaalta mieli ostaa joku juhlamekko, jos vaikka sellainen, jota vois kesällä käyttää myös juhlissa. Pitää miettiä...
Ja taas töihin!
Terhi
Täällä sitä räkäisenä tuhistaan...Hannalla tosin tauti näyttää talttuneen, mutta itse olen ihan tukossa.
Vein jo illalla matot ulos ja nyt aamusta petivaatteet, joten osa päivästä menee pölyjä pyyhkiessä ja lattioita luututessa...
Meille on 1-vuotis päiville / kuvaan ostettuna Riihipeikon mekko. Sovittelin sitä juuri yksi päivä hannalle ja on kyllä ihan tytön tyylinen mekko, Hanna kun on vähän pyöreä, niin tuo mekko tyyliltään oli juuri hänelle tehty.
Jos sattuu kovasti kirjoitusvirheitä, niin johtuu pitkälti siitä, että neiti istuu sylissä ja yrittää myös " kirjoittaa" .
Painosta, no juu, siihen on munkin vähän vaikea toisaalta kommentoida, raskauden alusta on painoa tullut 2kg lisää eli niinkuin neuvolassa sanoi, niin vähän on paino tippunut.
Mitähän muuta piti kommentoida? Voi tätä latva lahoa äippää...
Meillä meni viime yö tosi hyvin, vähän jälkeen kahdeksan neiti nukahti ja seiskalta heräsi, nukkui ihan koko yön hyvin. Nuhan aikaan olen antanut kerran yössä vettä, mutta viime yönä ei tarvinnut sitäkään.
Joo, meilläkin ymmärretään asioita tosi paljon ja monesti kommentoi takaisin joko yrittäen matkia sanomista tai sitten omalla kielellään. Komentamaan neiti on myös kova.
Mutta nyt ripustelemaan pyykkejä kuivumaan.
Pakkas päivää kaikille maaliksille!
Hanneliini & Hanna 6 päivää vaille 1 vuosi
1-v neuvola käyty, mitat oli seuraavaa:
-pituus 76.3cm
-paino 9690 g
-pipo 46,2cm
Hyvin tyttö on kasvanu. Maidossa käski pitää nyt pidemmän tauon ja kokeilla sitten varoen ja hiitaaasti uudestaan. Jos ei vielä lääkärinlaan mennessä maito massulle käy, kysellään sit lääkäriltä tarkemmin pitääkö ryhtyä maidottomalle dieetille vai mitä. Korvikettakaan ei kuulema loputtomiin kitata.. Katsotaas sitten eteenpäin taas..
Korttiin täti kirjasi:" Rauhallinen tyttö. Hienosti osaat kävellä. Kasvu vauhdikasta. Et karsasta. Kuulo/näkö norm., iho siisti.
Roktus jätettiin antamatta kun on niin ilkeä tuo nuha, soitellaan sitten kun helpottaa.
Ruuanlaittopuuhat kutsuu nyt, paremmalla ajalla toiste...
Neiti nukkuu, joten pitää pikaisesti kirjoitella! Kun hän ei oikein antais mun olla koneella, jos on hereillä, onko muilla samaa?
Tänä aamuna neiti juoksi suoraan päin sohvapöytää ja poskeen tuli kiva viirumainen mustelma ja suupielestä verta :( Itki hetken raastavasti, mut sitte on leikkiny normaalisti. Nyt tosin nukkuu tossa sohvalla vähän mystisen pitkään. Veisittekö neuvollaan tsekattavaksi? Nukahti rinnalle kuin silloin ihan vauvana konsanaan, kun katsoin Sydämen asialla. Sniisk... miun pikkuvauva on kohta vuoden ikäinen! Muistelen myös niitä pakkaspäiviä vuos sitten, kun oltiin just muutettu tänne ja kävelin jäällä masu pystyssä. Oli just samanlaiset kelit kun nyt. Sillä aikaa kun oltiin Maijan kans sairaalassa, niin oli tullut kevät ja isä kävi välillä puhdistamassa rännejä, kun lumi suli katolta ja piha lainehti. Neiti synty just pääsiäisen alla ja sairaalassa oli tosi väljää, ku vaavit ilmeisesti halus syntyä virka-ajalla, eikä tuhlata vanhempien pääsiäislomaa! Toisaalta kaihoisa mieli, mut toisaalta oon ilonen että tänne asti on selvitty! On ollu rankka vuosi, mut samalla mahtava.
G: synttärimekon on mun äiti jo hankkinu, ois yks toinenkin joka mahtuis, kun neiti on saanu lahjaksi mekkoja tasaiseen tahtiin...
G: painosta sen verran, että edelleen + 4 kg lähtpainoon ja sen lisäks sais lähteä 6 kg. TEL veit jalat suustani - mäkin syön ihan hyvin, sipsejä, pizzaa, hamppareita yms. en oo suuhuni laittanu sitten viime sotien ja teen kevyesti meidän kotiruoat. Mutta annokset vaan on liian isoja. Olen saanut 2 kg pois noudattamalla painonvartijoiden pisteitä nyt n. 3 vkon ajan (välissä oli tosin 1 vko, kun oli ristiäisiä, hiihtolomavieraita yms. jolloin pisteet oli pois käytöstä). ELi sillä jatkan ma.
UUSI GALLUP: Millaset festivaalit järjestätte synttärisankareillenne? Tätä on tosin varmaan jo käsitelty pinossa... Meillä on se hankaluus, että isovanhemmat ja yhdet serkut asuu 60 km päässä, mun veli 200 km päässä ja kummit tällä hetkellä USAssa! Ja meidän kaveriperheet n. 100 km päässä. Mutta isovanhemmat ja serkut tulevat silloin viikonloppuna 25.3. ja sit pidän ehkä päiväkestit parille kaverille, jotka tässä kaupungissa asuu. Ja sit ehkä pyydetään paria kaveriperhettä kahville, kun he ovat matkalla omaan mummolaansa tästä ohi. Ääh, ois vaan niin helppoa kun asuis samassa kaupungissa kaikkien läheisten kanssa!
Meillois tänään muskari, mutta en tiedä tohditaanko lähteä, kun ollaan oltu vähän nuhassa. Tylsä viikko, kun on bussilakko ja mies on vieny auton. Ja ollaan oltu lisäksi flunssassa.
Tosi jees meiniki. Sori kun alan valittaa heti alkuun...Niin, siis eilen oli vielä päivällä ihan hyvä ja tosi energinen olo. Käytiin Helmin kanssa pitkällä vaunulenkilläkin taas pitkästä aikaa ja siivoilinym. Sitten sen lenkin jälkeen tuli aika väsähtänyt meininkin ja kävin itsekin sohvalle nukkumaan, kun olin Helmin saanut unille. Vähän heräämisen jälkeen alkoi olla melko heikko olo. Niskat meni jumiin, päätä alkoi särkeä ja poskia kuumottaa. Eli kuume oli nousemassa. Siinä sitten menikin ilta peiton alla väistessä ja huonoa oloa vastaan kamppaillessa. Unta en meinannut saada, kun olo oli kuin olisi pakastimessa nukkunut. Sitten kävin joskus puolen yön maissa ottamassa yhden Panadolin ja sain nukuttua, mutta heräsin jossain vaiheessa hiestä märkänä. Nyt aamulla kuumetta ei enää ole, mutta olo on muuten tosi heikko ja pyörryttää ja oksettaa, jos olen vähänkin pitempään pystyssä. Mikähän pöpö muhun on iskenyt?
Eikä asiaa tee yhtään helpommaksi se, että Helmi on ripuloinut ja oksentanut viimeiset neljä päivää. Tänäkin aamuna taas oksennettiin kaikki syöty puuro niin, että oksua tuli nenästä ja kyvä ettei korvistakin. Ruikelia turahtelee usempi kerta päivän aikana. Kiva niitä siivoilla, kun on itsellä tosi kökkö olo. Voin hyvin samaistua raskauspahoinvoinnista kärsiviin!
Mä ostin H&M:stä Helmille semmosen ihanan kaksiosaisen valkoisen mekko+pussihousut yhdistelmän. Ajattelin tosin sen laittaa siihen 1v-kuvaan, mutta katsotaan nyt josko samat vaatteet olisi päällä sitten synttäreilläkin. Tosin mekko päällä on vähän vaikea kontata, joten katsotaan nyt. Eipä sen niin hirveästi ole väliä mitä hänellä päällä on, kun paikalle saapuu vain isovanhemmat ja osa tädeistä. Eli ihan omalla porukalla. Kummitkaan ei just sillon pääse, vaan tulevat sitten joku toinen kerta. Mutta tietty otetaan kuvia, ja kivahan se olis, että olis ihan juhlakalun näköinen ekoilla synttäreillään eikä vaan jossain arkirönttösissä.
Painosta ja sen pudottamisesta olitte puhuneet eilen? En ole vielä eileistä pinoa lukenut. En jaksain siitä sen kummemmin jauhaa, kun se on itselleni niin akuutti aihe ja ylitsepääsemätön sellainen. Tuntuu, että paino vaan lisääntyy, vaikka kuinka mukamas syö joka päivä samalla lailla eli ei mitenkään kauheesti liikaa, mutta ilmiesesti kuitenkin sitten. Eilen alkoikin meikäläisellä operaatio Kevääksi kuntoon - tai ainakin vähän kevyemmäksi. En ole puntarilla käynyt varmaan 7 kuukauteen, joten en tiedä, paljon painan, mutta mutu-arvio on, että raskauden lähtöpainoon vio laittaa vielä aikakin 15 kg lisää. Ja mielelläni painaisin vielä vähemmän, kuin silloin raskauden alussa. Tuommonen 70 kg on mulle realistinen paino. Sen alemmissa lukemissa en pysy millään, mutta siinä saatan pystyä sinnittelemään. Siis jos nyt joskus kaunis päivä edes sen saavuttaisin.
Nyt on pakko lopetella. Päässä huippaa sen verran.
lehtovi ja Helmi 28.3.
No asiaan.
Meillä herättiin tänään jo 5.30, blääh...Yritin hyssytellä poikaa takaisin uneen ja nukahtikin vähäksi aikaa, mutta kun yritin siirty takaisin omaan sänkyyn, poika heräsi heti. Toivottavasti ensi yö menee vähän paremmin. Nyt poika on jo tokilla päikkäreillä, joten tänään taitaa tarvita kolmet päikkärit, että jaksaa iltaan asti.
Synttärivaatteet/synttärit: En ole hankkinut mitään juhlavampaa vaatetta. Yksi juhla-asu pojalla on, mutten ole varma mahtuuko se enää. Mutta en varmaan osta mitään uutta. Laitan siistit vaatteet juhliin, mutta sellaiset, jotka menisivät arkenakin. Meillä pidetään sukulaisille ja kummeille kakkukahvit mummilassa, koska meillä on niin vähän tilaa.
Paino: Mulla on paino reilusti alle painoa ennen raskautta. Syy tähän on imetys, syömisen unohtaminen/vähyys välillä ja kuitenkin tulee liikuttua penskan kanssa aika paljon ja lisäksi omat liikuntaharrastukset, joita tosin saisi olla vielä vähän enemmän. Herkuttelu pitäisi jättää nyt vähemmälle, kun olen lopettamassa imetystä, ettei paino ala nousta.
Joku aikaisemmin manitsi puheen kehittymisestä.Meillä Ässä myös matkii puhetta hirmuisesti ja joitain sanoja tulee päivittäin. Tosin liikkeellelähtö on ollut hitaampaa. Poika oppi vasta pari viikkoa sitten konttaamaan. Nousee tukea vasten ja ilmankin polvilleen, muttei ole siitä vielä oppinut nousemaan kokonaan pystyyn. Mutta kaikki aikanaan.
Hauskaa kirpeätä talvipäivää kaikille :)
Vuokko ja Ässä s. 20.3.05
Tänään taidetaankin mennä yksillä päikkäreillä, kun Kaisa kävi nukkumaan vasta 12 jälkeen ja edelleen jatkaa uniaan. Oltiin aamupäivällä lounastamassa ystävän kanssa, ja siinä tuli vahingossa Kaisankin valvottua. Täytyy varmaan tehdä niin, että käy joka päivä jossain ulkona tms. ekojen unien aikaan, jos sais vaikka rytmiä siirrettyä vähän niin kuin vahingossa.
PAINO mulla huitelee samoissa lukemissa kuin ennen raskautta. Ajattelun ensin pudottaa vielä muutaman kilon, mutta en mä ennenkään ole sitä pudotusta pystynyt säilyttämään ja tässä painossa sen sijaan mentiin jo pitkään ennen Kaisaa. Hetkellisesti saattaa housut kiristää, mutta viikon tarkkailulla olen yleensä palannut normaaliin.
Mun ongelma on enimmäkseen miehen reissaaminen, kun mä lohdutan itseäni yksinäisinä iltoina herkuttelulla. Itsekuri on silloin ihan miinuksella. Muulloin ei niin vaikeeta olekaan. Mä olen vähän sellainen kaappisyöppö - yksin on hyvä mässätä, kun muut ei näe.. Nooh, katotaan kuinka paastolupaus karkkilakosta kestää. Vielä en ole sortunut, toinen viikko menossa.
SYNTTÄRIVAATTEET - mä ostin Kaisalle sellasen raikkaan oloisen pitsimekon Zarasta ja vaaleanpunaisen neuletakin myös. Aikas kalliita olivat, mutta ajattelin että niillä menisi mummun viiskymmpiset pääsiäisenä ja isomummun 70v -juhlat alkukesästä. Loppukesän häihin joudun/saan ostaa varmaankin jo isommat.
Mä ostelisin Kaisalle ihan tolkuttomasti kaikkea. Rahaa palaa aina kun kauppaan menen. Vaikka kuinka olisin päättänyt että en tällä kertaa edes mene lastenvaateosastolle. Ja kas kummaa - sieltä löydän itseni joka kerta. Itsekuri samaa luokkaa kuin herkkujen kanssa!
Moit kaikille, mä siirryn lukemaan kirjaa.
kua ja Kaisa
Sen nimikirjaimet on LG. Se on iso ja hiljainen, ja se viihtyy itsekseen pesuhuoneen nurkassa. UUSI PESUKONE SIIS!
Nyt ihan innoissamme miehen kanssa pohdimme eri pesuohjelmia ja kuuntelemme, että eipä tosiaan pidä hirmuisesti ääntä... Vanha kone palvelikin meitä sen 10 vuotta. Pilasi pari hyvää esikoisen paitaa (oli toki aiemminkin jo jättänyt laikkuja miehen ei-niin-tärkeisiin-vaatteisiin), joten meni hermo ihan kokonaan. Meidän paikkakunnalla ei tartte kun aamulla käydä kodinkoneliikkeessä niin kone on jo kotona ja perheenjäsenille kuin vanha tuttu (eli jo yhden ohjelman pesukokemus takana).
Tällaisista asioista on mieli korkealla tänään, ei kummoista tartte.
Kaikki miehet unilla nyt. Itse hetken silmät kiinni suljin, mutta en osannut asettua nukkumaan. Olen taas pitkästä aikaa nukkunut yöt hyvin. Monta yötä meni välillä tosi surkeasti. Reissussa etenkin. Mutta heti kun kotiin pääsin, niin ei ole ollut vaikeuksia.
Synttärikemuvaatetus on vielä aivan auki, mutta meillä on kaapissa sellanen vähällä käytöllä ollut poikien juhlavaate, jonka voisi kunnostaa päivää varten. Joskus etes pojalle rusetti kaulaan ;)
Paino ihan ok. Hieman noussut nyt, kaiken pudotuksen jälkeen. Ja tosiaan, imetyksen lopettamisen jälkeen tuli kaikki nuo mitä takaisin on tullut. Mutta en voi syyttää kuin itseäni. Herkut maistuneet. Takaisin ruotuun kunhan loma loppuu. Mutta nämä pakkaset ovat myös verottaneet. Ei paljon ulkoilla tai hiihdellä, pakkasta taas sen -20.
Terhille mukavaa kotityöpäivää, Lehtoville ja Helmille paranemisia kuin myös Hanneliinin Hannalle (eikös nuha vaivannut sielläkin). Ja ädän lapsukainenkin taisi nuhasta kärsiä kun rokote jätettiin toiseen kertaan. Mitäs vielä...
Aamuvirkuille lapsukaisille pitkiä yöunia. Meilläkin poika herää aina melkein 6.00 tietämillä, tänään onneksi oli mies " aamuvuorossa" , huomenna sitten minä.
Siivousta pitäisi jatkaa, kunhan tästä jaksaisi nousta. Vuodevaatteet ulkona yhä (paitsi poikien) ja imuroitu on. Lattiat olisi luututtava ja iltaruoka laitettava. Taidan kuitenkin ekaksi mennä silittelemään tuota kiiltävää pyykkimasinaa :)))
Pippandii ja poika 30.3.
Ja tsemppiä kaikille sairaiden lapsien äideille! Lehtoville myös pikaista paranemista! ON tosi kurjaa olla lapsen kanssa ja itse kipeänä. Kerran olin päivän itse hirveässä yrjötaudissa ja likka oli silloin kuukauden vanha. Kyllä oli veto pois.
Meillä taitaa ripuli hellittää vihdoinkin otetta. Tänään VAIN yksi, suht normaalinoloinen kakka :) Oon kyllä ihan onnessani jos tää nyt meni ohi! Pähkäilen nyt täällä että annanko tavallista maitoa vai en.
Tänään on ollu yks ihan lentopäivä vaihteeksi. Mies tuli kotiin ja heitti meidän likan kanssa siskolleen....itse lähti vanhempiaan muuttamaan. Sitä ennen haki minun vanhemmiltani peräkärriä ja ajoi pitkät matkat vielä työpäivän päälle. (Ajaa siis työkseen muutenkin rekkaa)....
Myö käytiin vaaveleiden kanssa lenkillä, kaupoilla ja sit kunhan pööpöiltiin. Yksi kamu haki meille grilliltä ruokaa ja myö naisethan oikein mässäiltiin :-D
Josta pääsinkin siis tähän painogalluppiin. Itselläni on tää sama paino (n. 70 kg, 170cm) ollu vuosikaudet. Raskauden aikana tuli 12 kiloa jotka jäi laitokselle. Löysä vatsapussi tietysti jäi :) No imetys kun loppui jo parin kuukauden jälkeen, painoa tuli uhkaavasti muutama kilo. Nyt sain ne pois n. kolmessa kuukaudessa jättämällä herkkuja pois ja liikkumalla joka päivä. Tai no melkein joka päivä :) OON kyl töitä saanut tehdä, tiukassa oli nuo kilot. Ja helposti tulee muutama kilo minulle. Ei tarttee kun vilkasta herkkuihin päin niin lihon. Mies taas on hoikkanen (178 cm ja 63 kg) ja saa syödä mitä vaan. EPISTÄ!
Olikohan muita galluppeja. Nyt pätkii muisti raskaan päivän jälkeen. Kylässä olo kun on hiukan toisenlaista. Likan perässä sai juosta kun siellä on tavarat vielä alahyllyillä :) Heillä poika vasta 5kk.. Ja sit kun miehen sisko on vasta muuttanut niin esim. peili oli vielä seinää vasten pystyssä ja muutakin kamaa laatikoissa. Että vahtia kyllä sai! Meinas jo mennä käämikin kun en saanu väsynyttä likkaa nukkumaan. Heitin pinnasänky oli varattu pienemmälle ja eikun taas ulkoilun jälkeen pukemaan...hytkyttelin rattaita yli puol tuntia ja tyttö vaan murisi rattaissa :/ No takas sisälle, riisuttiin taas.....no sit tulikin melkein isi hakemaan ja taas päälle. Puin tänään varmaan 5-6 kertaa. HUH!
No nyt neiti nukkuu ja ihana tääl on ihana hiljaisuus :) Taidan mennä minäkin ajoissa nukkumaan. Huomiseen rakkaat maalismamat!
Terveisiä vaihteeksi kotoa! Olen tänään ja huomenna kotityöpäivällä, ts. luen tekstejä täällä kotona. Tekstiä kyllä riittääkin, läpikäytävää olisi sellaiset 700 sivua... No, en ajatellut ihan koko massaa saada käytyä läpi näinä kahtena päivänä, mutta jospa pääsisi hyvään alkuun.
Viime yö meni meillä taas ihan kivasti (edellisyö tosi rikkonainen), eli Saana heräsi vasta klo 5.30 ekan kerran. Menin sitten hänen kanssaan sohvalle nukkumaan vielä tunniksi. Meidän neiti on siitä jännä, että jos hänet ottaa sänkyyn minun ja miehen väliin, hän kieppuu ja potkii, eli ei pysty rauhoittumaan ollenkaan. Jos taas menen sohvalle niin, että Saana jää minun kainalooni sohvan selustan ja minun väliin, hän nukkuu ihan rauhallisesti. Samoin jos otan hänet puoli-istuvaan asentoon nojatuoliin (sellainen recliner-tuoli, jossa selkänojan saa makuuasentoon), uni on ihan rauhallista. Ei ymmärrä, miksi. Kummallinen lapsi.
Neidin kanssa tulee koomisia tilanteita joka päivä monta. Tänä aamuna Saana oli menossa ottamaan kiellettyjä tavaroita, ja mies sanoi hänelle: " Saana, ei ota" , johon neiti tokaisi: " ei ota" . Ja aivan varmasti ihan vahingossa sattuivat oikeat tavut oikeaan järjestykseen... Joskus muutenkin on tapahtunut noin, että vahingossa neiti vastaa jotain ihan oikealta kuulostavaa, ts. yrittää varmaan toistella aikuisten puhetta ja sitten säkällä menee oikein. Muutenhan meillä noita sanoja ei ole kuin muutama hassu. Mutta sen huomaa, että passiivinen sanavarasto laajenee kovaa vauhtia, ts. neiti ymmärtää aika lailla jo. Kiva, kun pystyy kommunikoimaan jo enemmän ihan sanallisesti ja näkee, että jotain ymmärretäänkin.
Meillä on tänä iltana miehen kanssa edessä illallinen ja ooppera miehen työpaikan asiakkaan&vaimonsa kanssa. Oopperana on Kaija Saariahon Kaukainen rakkaus. Olen käynyt tosi vähän oopperassa ja tykkään sellaisesta perinteisestä klassisesta musiikista. Niinpä vähän hirvittää mennä kuuntelemaan tuollaista modernia oopperaa... Se kestää 2 tuntia ja alkaa vielä sellaiseen aikaan, että minua yleensä jo väsyttää... Pelkään siis tosissani, että nukahdan oopperaan - ja se olisi huippunoloa, kun kestitettävät ovat todellisia oopperanystäviä... PItäkää siis peukkuja, että olen virkeä! ;-)
Ja nyt kahlaamaan sitä tekstimassaa läpi.
Terhi&Saana, s. 24.3.