voi kuule.. sulla on asiat oikein loistavasti!! :o)

On hienoa että olet noin huolissasi käytöksestäsi, se kertoo siitä että haluat olla hyvä vanhempi ja toimia lapsen parhaaksi.



Mun mielestä aikuinenkin saa hermostua ja suuttua ja näyttää tunteensa, tietenkään huutaminen ei ole se paras tapa itseään ilmaista mut ihmisiähän me äiditkin vaan ollaan. Voit tietysti yrittää keksiä vaihtoehtoisen tavan toimia kun hermostut, esim olla liioitellun rauhallinen ja poistaa lapsen päättäväisesti paikalta. Mut älä kanna turhaa syyllisyyttä, luulen et KAIKKI hermostuu ja huutaa JOSKUS. Itse olisin onnellinen, jos se joskus olisi vain kerran viikossa.. :o)



Kannattaa myös yrittää laittaa lapsen tekemiset oikeaan mittasuhteeseen ja miettiä, mikä on sellaista käytöstä mistä oikeasti kannattaa hermostua. Minä ainakin usein hermostun asiasta, mistä ei oikeasti kannattaisi meteliä nostaa, mutta olen väsynyt ja kiukkuinen muuten ja puran sitä sitten sopivan tilaisuuden tullen :(



2 vuotias on kuitenkin vielä tosi pieni! Tosin muistan miten itsellä meni esikoisen kanssa hermot kun oli paljon pienempikin, ja esikoisen kanssa yhä on pahimmat taistot, poika on nyt 7v. Kuopus 2,5v taitaa päästä aika helpolla äidin hermostumisien suhteen, vaikka rajat on tietysti hälläkin.