Minkälainen isä miehesi on lapsell/lapsillesi ?

Mieheni touhuaa pian 2v tyttömme kanssa varsinkin ulkona mielellään, itse kun en aina jaksa innostua pulkkamäestä yms. Sisällä ollessa harmittaa joskus se, että telkkari ja lehdenluku meinaa mennä lapsen edelle, eli on lapsen kanssa muttei kuitenkaan ole oikeasti läsnä. Varsinkin se raivostuttaa, jos telkkarista ei edes tule mitään, mikä oikeasti kiinnostaisi niin sitä jäädään kuitenkin tuijottamaan ja tyttö touhuaa omiaan vieressä. Ja nyt kun tytölle on alkanut ilmaantua hurjasti omaa tahtoa niin miehen pinna on osoittautunut vähän lyhyemmäksi kuin aiemmin luulin... Mut iskä on tytölle tosi tärkeä, aamulla herätessään ekana kysyy iskää ja sit kun mies tulee kotiin niin tyttö jättää kaikki hommat kesken ja juoksee ihan innoissaan ovelle.



Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen. Mies hoitaa tyttöä tosi paljon mun vuorotyön takia ja halutessani pääsen omiin menoihini muutenkin, kuten hänkin. Ruokahommista meillä mies vastaa melkein kokonaan, koska tykkää kokata, ja siitä olen erityisen tyytyväinen. Muut kotihommat jää kyllä aika paljon mulle, mutta toisaalta esim. jos olen kipeä/väsynyt kun nyt odotan toista lastamme, niin mies kyllä tekee oman osuutensa ihan kiitettävästi. Ja välillä huomaan mukavia yllätyksiä, esim. viikonloppuna kun olin töissä niin mies oli järjestellyt keittiön kaappeja ja pessyt uunin, kun oli kuulemma tullut inspiraatio!!!Ainahan ei voi vaatia, että hän huomaisi tekemistä vaativat hommat tai viitsisi niihin heti tarttua, mutta sellaistahan se on itselläkin. Joskus touhuan kuin höyrypää ja joskus annan kaaoksen olla...

Meillä vähän erilainen tilanne kuin teillä, kun on vaan yksi lapsi, mutta...

Isä kyllä leikkii, touhuaa ja puuhastelee lapsen kanssa töidenkin jälkeen.

Uhmakohtauksissa vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä. tietyt asiat ovat meillä kiellettyjä ja tietyt sallittuja.

Koskaan minun ei tarvitse miettiä että voinko mennä, jos ei isä vahdikkaan lasta.



Hemppu

Eli meillä kolme lasta ja mies on erityisesti kahden isomman kanssa tosi mielellään (6v,2v). Vie näitä uimaan, leikkipaikoille, leffaan, leikkii kotona jne. Parasta on että mieheni itse tykkää tosi paljon tästä, mulla se on aina vähän stressaavaa jos vaikka pitää mennä uimaan. Mieheni on paljon rennompi vanhempi kuin minä mutta saa omalla tavallaan kurin pysymään eli hän kyllä osaa oikeassa paikassa näyttää missä kaappi seisoo.



Siitä asti kun esikoinen täytti vuoden niin kävi tämän kanssa kahdestaan pikkumatkoilla (esim mummolassa Ruotsissa). Kahdehdin välillä miestäni että hän ei stressaa kaikesta vaan niin kuin sanoin, tykkää mennä leikkipuistoon potkimaan palloa ja juoksemaan ympäriinsä.



Toki mies vauvojakin rakastaa, halii, hellii, vaihtaa vaippaa ja kylvettää mutta kyllä lasten ekat vuodet minulla on ollut selkeästi päävastuu. Mieheni on elementissään taaperoiden ja vanhempien lasten kanssa. Mutta voi sille vauvankin jättää ja osaa kyllä hoitaa. Ja aina pitää tehdä jotain hassua, vauvalle on tehty vedestä joku tyylikäs kampaus tai pojalle laitettu mekko päälle ;-)



Mieheltäni sitten puuttuu tietynlainen organisointikyky aivan tyystin eli hänen on mahdotonta saada mitään kotitöitä tehtyä jos on lasten kanssa. Muutenkin saisi tehdä noita kotitöitä oma-alotteisemmin. Jos en ole sanomassa niin arvatkaa vaan kumpaa tekee mielummin, tyhjentää tiskikonetta vai istuu katsomassa futista...



Äh, mutta harmi jos teillä on noin. Oletko yrittänyt joskus kahden kesken vaikka illalla jutella kuinka tärkeää esikoiselle olisi isän huomio. Tai jos hän mielummin hoitaa vauvaa että sinä saisit olla esikoisen kanssa. Onnistuisiko jos vaikka saisitte sovittua että joka päivä puoli tuntia töiden jälkeen on esikoisen ja iskän yhteinen aika jollon tehdään jotain tosi kivaa. Se ei veisi isältä paljon aikaa mutta olisi lapselle varmaan odotettu ja tärkeä hetki.

hoitaa lasta, jos pyydän, esim. kun käyn joskus kavereiden luona kahvilla, kampaajalla, elokuvissa tms. Mutta jos olen kotona kuten yleensä olen, niin kaikki kaatuu kyllä mun niskaan. Ei jaksa leikkiä pojan kanssa. Ainoa yhteinen juttu on saunominen lauantai-iltaisin. Isä kiipeää pojan kanssa lauteille, ottavat kovat löylyt, sitten isi pesee pojan tukan ja poika isin tukan, jonka jälkeen syövät jätskiä. Hyvä niinkin. Isä olisi tosi tärkeä pojalle... Keskustelu ei meillä auta.

Paikoin mies hössöttää lasten kanssa enemmän kuin minä " nyt sukat jalkaan lattia on kylmä" " siellähän on pakkasta, fleecet ja villahousut jalkaan" .



Niin no se on huonoa tai sanoisinko raskasta, että minä aina suunnittelen retket ja menot ja huvit...



Ja joskus ajattelen, että onkohan mies vähän turhankin pehmo... Toisaalta luulen että kun poikien meno kovenee niin miehenkin pitää " terästäytyä" . Odotan tässä jo kovasti että esikoisella edes alkaisi se ISKÄ-vaihe...

Miehellä raskas työ jne..

Nyt on alkanut paremmin leikkiä pojan kanssa mutta ei esim. mene pihalle ja keksi yhteistä tekemistä oma-aloitteisesti. Ja yleensä jos jää hoitamaan poikaa kun menen jonnekkin niin lähtee pojan kanssa äitinsä luo eli loppujen lopuksi mummi hoitaa poikaa...

Ja meille on tulossa kesällä toinen. Saa nähdä kuinka käy, lupasi olla kotona kesäloman (4vko:a). Jos mulle taas tehdään sektio niin en kertakaikkiaan pysty nostelemaan esikoista joten pakkohan miehen on kotona sitten olla...



Koita yrittää vielä selittää lapsen näkökulmasta tuota asiaa miehellesi. Sano että esikoinen kaipaa isäänsä.. Jos vaikka auttais.

Meillä kolme lasta, joista esikoinen (15 v) ex-suhteestani, ja kaksi nuorempaa (3 v 7 kk ja 2 v) ovat yhteisiä.



Mies käy päivät töissä (ma-pe), tehden ns. toimistotyöaikaa, + mahdolliset työmatkat (on välillä useampia päiviä poissa kotoa).

Minä olen hoitovapaalla, hoidellen poikiamme kotona.



Mies jaksaa ja haluaa viettää aikaansa myös lasten kanssa, joko keskenänsä heidän kanssaan, tai sitten niin, että minä olen läsnä.

(esikoisella jo aikalailla omat menot ja jutut, ei ole innostunut meidän kanssa häräämisestä :) )

Mies käy poikien kanssa yhdessä kaupassa, pulkkamäessä, kylässä äitinsä luona, kävelyllä, yms.

Kotonakin leikkii poikien kanssa, tekee yhdessä heidän kanssaan ruokaa, käy saunassa heidän kanssaan, kylvettää, vaihtaa vaippaa, pukee/riisuu, nukuttaa, ym. normaaleita arkisia juttuja.



Meillä tuo 3 v on erityisen kovasti isän perään, ei laskisi välillä isukkia edes töihin :)

Pienempi on enemmän äidin perään, mutta kyllä tykkää isukistakin :)



Mieheni on mielestäni sopivassa määrin ankara lapsille, mutta osaa antaa hellyyttäkin, ja olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka paljon lapset ovat muuttaneet mieheni ajatusmaailmaa, " pehmentäneet" hänen luonnettansa ;)



Neljättä lasta toivotaan perheeseemme, ja toivotaan, että sama meininki jatkuisi sittenkin, jos toiveemme toteutuisi :)



Ap: sun kannattaisi varmaan ihan tosissaan puhua miehesi kanssa asiasta, että lapsi kaipaa isänsäkin huomiota ja aikaa.

Meillä minä nostaisin kyllä metelin (lasten lisäksi), ellei mies viettäisi aikaansa lasten kanssa.

Toivottavasti tilanteenne korjaantuu.

Meillä on tyttö 1v7kk ja mies jaksaa kyllä leikkiä,vaihtaa vaippaa, viedä potalle, ulkoilla ja syöttää yms vaikka tekee vuorotöitä.Koskaan ei tarvi mun pyytää, että leikkisitkö tai menisitkö tytön kanssa ulos yms vaan mies kyllä tekee kaiken ilman mitään pyytämisiä.Kotitöitäkin tekee ihan kiitettävästi, tosin mä teen nyt enemmän, kun olen kotona.Pyykinpesu ja ruuanlaitto on kokonaan mun hommia, mutta en valita,koska pidän niistä hommista eniten!

isä ei jaksa hoitaa/leikkiä 1v tyttömme kanssa, mistä olen tosi pettynyt. Hän sanoo, että on töistä niin väsynyt, ettei jaksa olla lapsen kanssa. Luulisi, että se olisi hyvä vastapaino työlle leikkiä lapsen kanssa! Tyttömme onkin selvästi äidin tyttö, eikä viihdy kovin hyvin isänsä kanssa. Käyn kerran viikossa jumpassa, ja silloin miehen on pakko hoitaa lasta. Olen todella pettynyt, ja ja olemme puhuneet asiasta monta kertaa, mutta en voi pakottaa toista.

Minä olen sitä mieltä, että meistä kahdesta isä on pojallemme ehdottomasti parempi vanhempi (jos vanhempia voi jotenkin paremmuusjärjestykseen laittaa). Nyt kun olemme molemmat töissä, viettää mies paljon enemmän aikaa pojan kanssa kuin minä, on läsnäolevampi, kärsivällisempi ja ymmärtäväisempi. Hän jaksaa leikkiä, hän ulkoilee pojan kanssa paljon ja heillä on yhteinen uintiharrastus. Pojasta on tullutkin oikea isän poika. Parempaa isää en voisi lapselleni/lapsilleni toivoa.

Eli hän on hyyyyyvin kärsivällinen, turvallinen ja rakastava. Asettaa ja pitää rajoja, on johdonmukainen ja näyttää tunteensa eli mm kertoo lapsille päivittäin että rakastaa heitä. Kehuu ja kannustaa mutta osaa myös kieltää ja olla " tiukkana" .

Enpä voisi parempaa isää heille toivoa, enkä kyllä miestä itsellenikään;) Se ettei hän " näe" pyykkitelineitä tai joku muu vastaava " viba" ei loppujen lopuksi paljoa purista, sen kun muistaisin silloinkin kun se rupeaa minua varsinkin pms aikoina nyppimään. Osallistuu myös ns kotitöihin ja on auttavainen ja huomaavainen muutenkin.

Täydellinen vastakohta isälleni ja olen siitä hyvin, hyvin onnellinen kuten ehkä voitte aistia:o).