No voihan unikoulu!
Tilanne meillä tämä: tyttö 10 kk ja yöt aivan hirveitä. Herätään monia kertoja ennen neljää, jonka jälkeen sitten tyttö olis sitä mieltä, että vois nousta. Nukkumaan menee 20-21 eli kyllä sitä unta pitäs edes kuuteen saakka riittää. No, olen tähän saakka imettänyt jopa kolmesti yössä ihan laiskuuttani: näin olen saanut tytön nukahtamaan uudelleen helposti. Nyt sitten oli ajatuksena aloittaa unikoulu, jotta saatais nuo yöimetykset loppumaan ja tätä kautta tyttö oppisi ilman rintaa nukahtamaan. Viime yönä sitten (oli ihan kauhein yö koskaan) tyttö ei edes halunnut rintaa, mutta itki paljon. Tämä on nyt aivan sekavaa selitystä, ei oikein ole ihan terävin olo... Mutta siis kysymys kuuluukin, että mitähän tässä nyt pitäs tehdä? Yövieroitus meni näköjään aikalailla itsekseen (?), mutta yöt jatkuu silti levottomina. Olin ajatellut, että yöt varmaan rauhoittu yösyönnin lopetuksen myötä, mutta toisin tais käydä. Tyttö selvästi yrittää nousta istumaan ja itkee, kun ei tokkurassa oikein onnistu. Uusi hammaskin pullahti eilen esiin, joten siksikin odotin yön olevan vähän parempi, mutta ei. Mitähän tällä kirjoituksella edes alunperin hain? Kenties vertaistukea? Katellaan mitä ensi yö tuo tullessaa.
Kommentit (14)
Perhepedissä nukutaan mekin, tosin oon välillä laittanut myös omaan sänkyyn (sivuvaunuun) testiksi, josko nukkus siinä paremmin, mutta ei nuku.
Meillä unihommat on oikeastaan mennyt koko ajan vaan huonompaan suuntaan ja ehkä tuossa kuukausi sitten ihan mahdottomaksi heräilyksi ja nyt sitten ihan itkeskelyksi/huutamiseksi.
Oon miettinyt tuota tassuttelua, joka on nyt niin kovassa huudossa, mutta luulen, ettei se oikein ole meidän juttu. Tyttö nimittäin ei tykkää siitä, että häntä mennään koskemaan silloin, kun on paras huutovaihde silmässä... Yksinkään en halua jättää, joten en oikein tiedä kuinka tuota lohduttaisin. Nämä yöitkut on nimittäin meillä melko uusi ilmiö. Aiemmin tyttö on lähinnä herännyt tuttia tai maitoa hakemaan nyt siis ihan huutamaan.
En tiiä mitä tässä pitäs tehdä. Uuvuttaa koko homma.
eli siis se minun ongelma ja samalla kysymys on se, että kuinkas tuollaista neitokaista, joka ei kosketuksesta selvästikään yöllä huutaessaan pidä, voisi lohduttaa (eli hiljentää...). Onko kellään muulla samanlaista?
Oiskohan tämä tarpeeksi lyhyesti ja selkeästi kirjoitettu?
Meilläkin mies teki sivuvaunun pinnasängystä viikko sitten. Mutta ei meidänkään poika siinä halua nukkua. Pitää nukkua äidin kainalossa kerälllä kuin pieni simpukka :o)
Ja toi huutaminen.... Meilläkin on alettu nyt heräämään itkun säestyksellä. se itkeminen alkoi samaan aikaan kun hän lähti liikkeelle. Eli nousee unissaan istumaan ja avaa itkuhanat. Itku loppuu tissille ja olen siis antanut tissiä heti kun itku alkaa. Ja sitten hän jatkaa unia. Tätä siis tunnin välein viimeiset pari viikkoa.
Ja hammasta pukkaa samalla ja nyt vielä flunsssaa, että päiväunetkin huonossa. Nukkuu liinassa sen minkä nukkuu. Ja pari päivää olen kanniskllut muutenkin vallan liinassa kun ei halua juur ollenkaan leikiä lattialla. Liekö flunssan vika vaiko eroahdistuksen...
Haluaisin onnistuneen unikoulun läpikäyneenä rohkaista myös muita unikouluttamaan yökukkujianne. Meillä oli poika kova yötissuttelija ja mitä enemmän ikää tuli sitä levottomammiksi yötkin menivät. Poika nukkui välillä vieressäni ja välillä omassa sängyssä. Ja vaikka yösyönnitkin lopetettiin niin heräily ja levottomuus jatkuivat. Siihen väsyneinä päätimme aloittaa lempeän unikoulun, joka yllätykseksemme tepsi todella nopeasti!
Toteutimme unikoulun siis neuvolasta saamamme MLL:n unikoulu-kirjasen ohjeiden mukaan. Kaiken A ja O on se, että vauva oppii nukahtamaan itsekseen. Silloin hän oppii nukahtamaan myös yöllä herätessään. Jo kahden yön jälkeen poika alkoi nukkua 11 tunnin keskeytyksettömiä yöunia! Tassuttelu ei meillä toiminut, koska poika tosiaan hermostui, jos häntä mentiin silittelemään. Menimme vauvan luo vain silloin, kun hän itki oikein kovasti, laittamaan tutin ja peittelemään hänet.
Haluan rohkaista teitä unikouluttamiseen, koska minua ihan harmittaa, että en unikouluttanut poikaa aikaisemmin. Toisaalta se oli omaa laiskuuttani, koska pelkäsin unikouluöiden olevan entistä rankempia. Toisaalta pelkäsin myös huudattaa vauvaa ja ajattelin ettei minulla ole siihen " sydäntä" . Yllätykseksemme nukkumaan oppiminen ei vaatinut paljoakaan huudattamista.
Uskon, että unikouluttaminen ja sitä kautta parempien yöunien saaminen on myös vauvan etu! Meidänkin poika on paljon hyvätuulisempi ja virkeämpi hyvinnukutun yön jälkeen. Unikoulussa ei siis ole palkintona vain hyvät yöunet vanhemmille vaan myös vauvalle. Toiset vauvat tarvitsevat sen, että heidät opetetaan nukkumaan koko yö. Rinnan tarjoaminen useita kertoja yössä yli puolivuotiaalle vauvalle ei varmastikaan ole vauvalle hyväksi. Se varmasti aiheuttaa levottomuutta, jos äiti nukkuu tisseineen vieressä.
En halua arvostella muiden äitien valintoja, mutta suosittelen lämpimästi unikoulua. Ja toivotan teille rohkeutta ja jaksamista. Sitä jaksaa niin paljon paremmin olla hyvä äitikin, kun saa nukkua hyvin.
Jos teistä tuntuu, että ette itse jaksa/osaa unikouluttaa, ottakaa yhteyttä neuvolaan. Myös kotiin voi saada " unihoitajan" .
Tsemppiä!
Tänään aloitetaan unikoulu meillä. Jos jaksat/ennätät vielä kirjoittaa vähän tarkemmin kuinka " koulutus" teillä eteni, olisin kiitollinen. Kuinka kauan huudettiin/otitteko syliin/oliko teillä jotain rituaaleja (esim.hyssyttely jne). Kaikki lisäinfo on tervetullutta! Useimmat lapset tuntuu kuitenkin tykkäävän/rauhoittuvan tuohon kosketukseen, joten meillä tilanne vähän erilainen.
Uudessa 2plus-lehdessä oli hyvä juttu tassuhoidosta...hyvältä vaikuttaa parin yön kokemuksella.
Eli meillä toimittiin siten, että ensin vierotin poika yösyötöistä. Silloin ei vielä toteutettu varsinaista unikoulua vaan opeteltiin vaan olemaan syömättä öisin. Kaikki keinot oli silloin sallittuja kun poika heräsi itkemään. Ylensä hyssyttelin ja sylittelin hänet takaisin uneen. Sitten kun oltiin päästy yösyötöistä eroon aloitettiin varsinainen unikoulu.
Me siirrettiin siis poika omaan huoneeseen nukkumaan. Suosittelen kyllä lämpimästi vauvan siirtämistä omaan huoneeseen, jos mahdollista, koska ainakin meillä vauva häiriintyi meidän liikehdinnästä ja me vauvan. Omaan huoneeseen laitto voi tuntua julmalta, mutta vauva ei kyllä osaa pelätä pimeää tai mörköjä. Eikä vauva tunne oloaan turvattomaksi, kun hänen luonaan käydään, jos hän itkee kovasti.
Tärkeää siis on, että vauva oppii nukahtamaan itsekseen. Iltarutiinit ovat meillä sellaiset, että iltapesujen jälkeen annan tissiä pimeässä huoneessa sängyllä istuen. Sitten laitan hereillä olevan pojan omaan sänkyyn, tutin suuhun ja unipupun kainaloon. Silittelen vähän aikaa päätä ja lähden huoneesta pois.
Ekana iltana poika huusi 40 minuuttia ennen nukahtamistaan. Kävimme välillä laittamassa tuttia ja silittämässä päätä. Ei katsottu kellosta aikaa, mutta ehkä noin 5-10 minuutin välein. Yöllä poika heräsi itkemään kerran, mutta jatkoi uniaan pian ilman että menimme paikalle. Toisena iltana poika itki vain 15 minuuttia ja sitten itkut loppuivat kokonaan!
Mannerheimin lastensuojeluliiton oppaan mukaan tärkeää on, että kun vauva herää yöllä, minimoidaan palvelut. Vauvan luona käydään, jos hän itkee kovasti. Voidaan silitellä ja ottaa syliinkin, jos kovasti itkee. Minun mielestä ei kannata ottaa syliin, koska silloin " palkitsee" vauvan itkemisen. Eikä kannata mennä ihan pieneen itkuun tai vaikerointiin paikalle vaan vasta kunnon itkuun. Kyllä sen kuulee, kun vauvalla on hätä. Tärkeää on, ettei vauvalle puhuta eikä muutenkaan kommunikoida. Kun vauva rauhoittuu, poistutaan paikalta ennen kuin vauva nukahtaa uudelleen.
Olen myös huomannut, että päivärytmi kannattaa tehdä mahdollisimman säännölliseksi ja päiväunet kannattaa erottaa yöunista ainakin siten, ettei huonetta päivällä pimennetä.
Tsemppiä unikouluun! Meillä se kävi helposti, mutta voi vaatia monenkin yön itkut. Mutta uskallan väittää, että jokainen lapsi oppii nukkumaan yönsä. Eikä lapsen itkua kannata pelätä. Joudumme kasvattajina varmasti vielä monet kerrat " itkettämään" lapsiamme opettaessamme heille asioita. Kannattaa muistaa, että unikoulu on loppujen lopuksi lapsenkin parhaaksi.
Tuli vielä mieleeni, että jos äiti on ollut se, joka on hoitanut lasta öisin, voi olla hyvä, että unikoulun aikana vauvan luona käy öisin isä.
Tärkeää on myös se, että kun on kerran päätetty unikouluttaa, ei päätöksestä lipsuta. Jos vauvalle annetaan tissiä tai hänet ottaan syliin/viereen nukkumaan hänen itkettyään kovasti, on ensi kerralla varmasti taas vaikeampaa opettaa nukkumaan omassa sängyssä.
Meidänkin poika vielä joskus harvoin herää yöllä itkemään. Noudatamme silloinkin unikouluoppeja eli menemme hänen luokse viiveellä.
Viime yönä aloitettiin unikoulu ja hyvin meni! Mies hoiti tyttöä ja mullakin on levänneempi olo kuin aikoihin. En ois voinut uskoa! Ja tyttökin on ollut hyväntuulinen! Tosi hieno fiilis! Kyllä tämä siis tästä alkaa taas sujua.
Eli tämmöinen on meidän tarina:
Meillä vielä viikko sitten tilanne kun 8,5 kk vanha poika heräili 3-5 kertaa yössä tissille, huutamaan tai muuten vaan vänkäämään. Nukkui silloin vieressämme. Tuntui että aina kun vähänkin uni keveni niin alkoi haluamaan jotain huomiota. Ja tietysti koko ajan vaistosi äidin läsnäolon. Viime sunnuntaina tuli " mitta" täyteen lähinnä minulla kun ei saanut koskaan nukuttua yli 2h pidempiä pätkiä (poika nukkunut yhtä lailla huonosti aina eli univelkaa jo aikamoisesti...).
Mieheni kanssa päätettiin että nyt kaveri saa muuttaa nukkumaan omaan sänkyynsä omaan huoneeseensa ja nyt alkaa unukoulu ja samalla yötissipalvelu loppuu. Nukkunut aikaisemmin jo päiväunensa omassa huoneessa olevassa sängyssä eli periaatteessa paikka ja sänky olivat tuttuja.
Päätimme heti että isä hoitaa yöheräämiset ja ensimmäiset kaksi yötä nukuinkin meidän saunamökissä.
No kaksi ensimmäistä yötä olivat aika kaameita. Poika heräsi koko ajan tunnin, 15 minuutin, puolen tunnin yms. välein itkemään. Meillä EI huudatettu ollenkaan vaan heti itkuun meni isä paikalle paijaamaan. Olimme päättäneet että ei nosteta omasta sängystä ellei ihan pakko. Mutta alkuun melkein joka itkuun piti nostaa sängystä hetkeksi syliin, muuten huuto yltyi vain yltymistään. Yleensä kun nosti syliin muutamaksi minuutiksi niin rauhoittui. Joskus pelkkä tutin laittoi auttoi itkuun.
Eli kaksi ekaa yötä oli yhtä huoneessa ravaamista, paijailua, syliä, mutta isän kanssa rauhoittui aina muutamassa minuutissa itku. Saattoi kyllä alkaa 10 min päästä uudelleen...
Ei edes yritetty josko hiljenisi itsekseen ensimmäisinä öinä vaan mentiin heti luokse.
Kolmas yö aika samankaltainen, mutta ensimmäinen unipätkä hieman piteni 20-1.30, loppu ihan yhtä levotonta.
Neljäs yö meni hieman takapakkia, koko yö yhtä ramppaamista, mutta sylitystä ei tarvinnut enää niin paljon vaan hiljeni vaan kun meni luokse ja laittoi tuttia.....mutta sitten viides yö olikin jo paljon parempi!
Aloitti usein itkun, mutta silloin jo heti äänestä kuuli että ei niin vaativaa ja silloin kokeilimme ensimmäistä kertaa josko hiljenisi ilman luokse menoa. Näin tekikin muutaman kerran ja luokse tarvi enää mennä kaksi kertaa.
Ja kuudes yö olikin jo tosi loistava, ukko veteli sikeitä 20-6.45 ilman että tarvitsi kertaakaan mennä luokse. Kaksi kertaa vähän ulisi siellä, mutta ei missään tapauksessa itkenyt joten annoimme olla ja hiljeni itsekseen.
Eli tässä nyt olemme kuuden yön jälkeen. Saa nähdä miten tästä eteenpäin :)
Suosittelen kaikille kokeille vaikka meillä ainakin kesti se 5-6 yötä ennenkuin tuli tuloksia. Tosin emme huudattaneet ollenkaan lasta vaan aina kun itku tuli meni isä luokse paijaamaan ja sylittelemään.
Tissiä ei mielestäni ole kaivannut ollenkaan eli tässä samalla kertaheitolla meillä loppui tuo yötissittely. Tosin mielestäni poika ei koskaan ihan mielettömästi ole tuon tissin perään ollutkaan vaikka täysimetyksellä mentiinkin 5,5 kk ja nyt vielä koko ajan olen imettänyt. Tosin nyt ei oikein kelvannut päivälläkään vaikka kuinka olen tarjonnut eli saattaapa olla että vieroittaa itse itseään tissistä.
Positiivinen huomio on se että poika paljon hyväntuulisempi myös päivisin ja nukkuu hieman pidempiä päiväuniakin nyt. Ennen nukkui vain n. 1h, nyt menee 1,5-2,5 tuntia kerralla (2xpäivässä).
aivan saman kuuloinen teidän tilanne kuin meilläkin!
Kuitenkin edelleen mietin, voisikohan unikoulua siirtää vuoteen asti. Onko se silloin jo liian myöhäistä. Onko kellään tästä kokemuksia?!?!?
Mitä tuohon unikoulun ajankohtaan tulee, olen lukenut, että sitä helpommin se onnistuu, mitä nuorempi vauva on. Helpointa on kuulemma unikouluttaa alle 8-kuukautista, mutta tuskin se on koskaan liian myöhäistä. Voi olla vaan hankalampaa. Alle puolivuotiaillehan ei suositella varsinaista unikoulua.
Minäkin huomasin, että vauvan päiväunet parani ja piteni unikoulun myötä! Ja päiviin tuli muutenkin ihan erilainen ja säännöllinen rytmi.
Minkä ikäsenä te ootte alottanu ton unikoulun,tai millon voi alottaa? Meillä poika kohta 4kk ja nykyään menee yöt et pitää saada 2h välein maitoa.(on täysin pullolla jo) Onko ihan normaalia? Tutti ei kelpaa ollenkaan, vain maitopullo.
Meillä poika 8,5kk ja tilanne kuulostaa jokseenkin samalta.
Miten teillä nukutaan? Meillä perhepedissä ja vielä imetän öisin. En ole suunnitellut lopettavani yösyöttöjä kuin vasta sitten jooooskus myöhemin.
Meidän poika on aina herännyt vähintään neljän tunnin, yleisimmin kolmen tunnin välein. Nykyisin hän on heräännyt jopa tunnin välein. Päiväunia nukkuu 1-2tuntia pari kertaa päivässä.
Minäkin kaipailisin vertaistukea tai muiden kokemuksia, ollanko meillä ainoita, joidenka lapsi on AINA heräillyt näin tiuhaan ja onko tähän tulossa loppu.
En olisi oikein valmis ainakaan mihinkään huudatusunikouluun. On sen verran tempperamenttinen lapsi meillä, että huutoa kestäisi varmasti monta yötä. Kannatan muutenkin ns. " pehmeitä arvoja" .