seisomaan opettelun kauheus....
Olen nimittäin ihan puhki, poikani 8,5kk on nyt noin 2 viikkoa kamunnu seisomaan tukea vasten ja kaatunut ainakin 1000 kertaa!
Minun pieni sydämeni ei kestä enää yhtään selälleen rojahtamista!
Nimittäin poika nousee jatkuvasti, joka paikassa, huojuu vähän aikaa ja irrottaa kädet ja kaatuu. ja taas, ja taas , ja taas...koko päivän!
Kyselenkin nyt miten te muut olette selvinneet tästä nousemisvaiheesta ja kuinka kauan se kestää että lapsi pysyy jaloillaan eikä kaatuile jatkuvasti, nimittäin hän ei osaa laskeutua itse, vaan väsyy seisomaan ja kaatuu, ja selälleen ja pahasti!
Hän ei rupea enää nukkumaankaan hyvästi vaan nousee noin 20 kertaa pinnoja vasten seisomaan ja huutaa kun väsyy eikä uskalla laskeutua, ja minä juoksen rättiväsyneenä sängyn ja keittiön väliä.
Sellainen pehmustettu suojakypärä on ostettu päähän, mutta repii sitä koko ajan pois päästä.
Olenkin huolesta ihan sykkyrällä kun ajattelen milloin se kallo halkeaa tai niskat taittuu kun jokaiseen kaatumiseen ei kerkiä hätiin.
Kertokaa kokemuksianne ja kertokaa onko tämä pitkä vaihe vauvan elämässä.
Ja kestääkö se pieni pää nämä kaikki kaatumiset ja pitäiskö jotenkin opettaa laskeutumista lattialle.
Kontata osaa ja istua itse. Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.
Kommentit (7)
Tosiaankin parissa viikossa oppi meidän poitsu alastulon jalon taidon. Mutta muistan elävästi, miten sen kaksi viikkoa olin käytännössä katsoen selän takana ottamassa vastaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa.
K&T 030405
äiti, kun meillä on ihan samanlaista, mutta en ole hirveämmin asiasta stressannut enkä myöskään seiso lapseni takana koko pelastamassa. Seisotaan ja huojutaan ja tullaan alas. Välillä paremmin, välillä huonommin. Välillä mennään naamalleen, välillä selälleen, mutta käsittääkseni pienet kuhmut kuuluvat tähän ikään ja edistävät oppimista.
Eikä nyt kannata käsittää väärin, pidän kyllä silmällä että mitään suurempaa vaaraa ole...
ja pari päivää oli koko ajan sohvan kimpussa, auttoi jopa suulla itsensä ylös,kun kädet ei riittäny kun piti olla lelu mukana kun noustaan ylös. olin takana ja varovasti aina autoin alas, tyttö hokas aika nopeesti juonen miten tullaan alas ilman kaatumatta ja nyt jo kävelee sohvaa pitkin. Suunnittelee ilmi selvästi siirtoa toiselle sohvalle, mutta kunhan nyt ei ihan vielä kävelemään lähtis.vauhti on muutenkin kova.
meillä oli esikoisen kanssa sama tilanne aikoinaan. muistaakseni viikon sitä kesti ja olin aivan kauhuissani, että selviääkö hengissä. Hengissä selvittiin, molemmat.
Nyt toisen lähestyessä samaa ikää olin jo valmiiksi aivan loppu tulevasta rupeamasta. Mutta kappas..hän ymmärsi heti miten laskeudutaan eikä muistaakseni kaatunut kertaakaan.
Ajattelin jo välillä että pitääkö hänelle hankkia kypärä siksi aikaa, mutta onneksi ei tarvinnut.
Kyllä se siitä, tämäkin vaihe on pian ohi ja tulee seuraavat ongelmat.
Meillä oli raput, jotka hän kerran ehti kiipeämään ylös asti ennenkuin huomasin. oli joltain jäänyt portti auki.
Silloin olin saada sydänkohtauksen.
Tsemppiä teille!
...tosin nyt jo seisomista " ilman käsiä" .
Tyttö oli 6,5kk kun nousi seisomaan tukea vasten, ja samantien alkoi ottamaan askelia sohvanreunasta kiinni pitäen.. Muutaman kerran kaatui kunnolla, mutta yllättävän äkkiä tajusi, kuinka laskeudutaan kontilleen tai istualleen.
Nyt ikää pian 8kk, ja vauhti on jo hirmuinen. Kauhulla odotan, koska päättää lähteä kävelemään ilman tukea, -merkkejä on jo näkyvissä- mutta tuon ikäisellä ei ole vielä minkäänlaista järkeä päässä..
Arica ja Catina melkein 8kk
Mutta ei sitä varten, että ei olisi muksu kaatunut vaan, että saisin edes hetken hengähtää. Olen aina pitänyt kävelytuolia " turhakkeena" mutta se kyllä pelasti pahimpaan aikaan. Poika oli kävelytuolissa muutaman minuutin kerrallaan 2-3 kertaa päivässä. Sain edes syötyä ilman, että poju harjoitteli samalla vieressäni nousemaan seisomaan. Onneksi poika oppi nopeasti seisomaan tukevasti ja istumaan alas turvallisesti. Kävelemään poika oppi ennen kuin täytti 9kk, joten kävelytuolille oli jatkossakin käyttöä lähinnä vain silloin kun piti estää poikaa tekemästä pahojaan tai kiipeilemästä. Vähälle käytölle kävelytuoli jäi mutta oli kuitenkin korvaamaton, kun piti saada muutakin tehdyksi (esim. levittää pyykit ilman, että toinen kiskoo ne samantien narulta alas tai tiskikoneen täyttö/tyhjennys ilman apulaista). Esikoisen aikaan vastaavaa ongelmaa ei ollut eli oli enemmän aikaa vahtia vieressä ja ylipäätänsä esikoinen oli varovaisempi harjoitteluissaan.
Ja nykyään kuopus 1v. kiipeilee ihan joka paikkaan, meillä ei mitään tuoleja ole pitkään aikaan voinut pitää paikoillaan vaan kaikki pitää nostaa pöydälle ja huoneiden ovet on suljettava aina, ettei poika pääse tekemään kepposia... *huoh*
Meillä aivan saman ikäinen ja samat temput menossa... Kaatuminen tapahtuu ihan suorin vartaloin ja pää siinä kopsahtaa aina!
Eräs tutavani lohdutti, että heillä vaihe kesti pari viikkoa, sitten lapsi hoksasi kuinka laskeudutaan turvallisesti.