päättämättömyys sietämätöntä

onko kenelläkään muulla vaikea hyväksyä sitten joskus vastuksia?
olen nuorena ollut sitä mieltä että noin 25 olisi hyvä ikä saada lapsia. kokemusta jonkin verran opiskelut takana jne.
19 vuotiaana olin raskaana pahasti alkoholisoituneelle poikaystävälle ja tein abortin. aloin epäillä haluanko lapsia, ollenkaan. kasvatus alalla työkennelty nyt kymmenisen vuotta...
opiskelemaan sitten lähdin ja valmistun noin 32 vuotiaana..
raha tilanne on aivan p******p. kykenisin kuitenkin elettämään itseni ja lapseni jos alkaisin perhepäivähoitajaksi. ehäin sillä kummosia, mutta leivän ostaa.
nykysen mieheni kanssa olen ollut muutamia vuosia. hän aloitti uuden koulun ja sanoi että haluaa lapsia kun on valmistunut ja raha talous on kunnossa. monista asioista pääteltynä takoisin hänelle että sinulla ri tule koskaan olemaan rahatilanne balansissa. ja nyt mieheni on hakenut taas kouluun ja valmistuisi noin 4 vuoden kuluttua.
kysyin että tarkoittaako tämä että ei lapsia neljään vuoteen. vastaus oli kyllä. taas hän haluaa valmistua ja sitten vähän tienata ja ehkä sitten.
minua pelottaa että sitä päivää ei tule. yritin miehelleni selittää että olisi helpompi vain päättää ettei tehdä lapsia. mies tokaisi että päätä sitten niin.
tuntuu että pää on solmussa. lapset ei ole välttämättömyys. mutta en halua elää sitten joskus aikaa kymmentä vuotta. johan minulla ikä tulee sitten vastaan
..