Jos mies ei halua?

Moi,



...muutama vuosi sitten. Eli mies ei halunnu omia lapsia, vaikka tykkää lapsista tosi paljon. Mutta mä valitettavasti sorruin lievään painostukseen, eikä se ainakaan auttanu meillä. Päin vastoin asiasta ei edes juurikaan keskusteltu. Mitä mä olen kavereilta kuullu, nii miehet tarvii n. vuoden tuumausajan...



Miehet tuntuu tarvivan aikaa, ja koska kyseessä on iso päätös, nii he eivät halua tehdä sitä hätiköiden. Meillä on ukko sellainen, että jos tekee jonkun päätöksen niin mitäs sitte, jos myöhemmin tuleekin parempi " tarjous" eteen, eikä edellistä voi perua. Eli ukko pelkää tehdä mitään isoja päätöksiä, ettei vaan vahingossakaan sulje pois muita mahdollisia vaihtoehtoja.



Mutta.. nyt on lasta yritetty saada alulle jo kohta 2v. ukko täyttää kohta 37v. ja on sanonu monta kertaa, että olis pitäny alottaa yritys aikasemmin. No, eihän siihen voi hirveesti mitään muuta sanoa, kun että mitäs mä muutama vuosi sitte sanoin. =) Mutta jokainen tekee päätökset ite, ja parempi niin, ettei voi myöhemmin sanoa, että SÄHÄN sitä halusit en mä.



Me ollaan oltu reilu 12v. yhdessä ja aktiivisesti yritetty lasta se pikkasta vajaa 2v.



Kannattaa vaan yrittää jutella asiasta, mutta kunnolla painostaminen saattaa saada miehes lukkoon. Mullakin alkaa paniikki hiipiä, kun ikää yli 30v. eikä lasta näy eikä kuulu. Tosin onhan meillä (sulla ja mulla) vielä vuosia aikaa, mutta kun kaikki ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan, nii pikkasen hirvittää, että miten tässä käy. Saako omaa biologista lasta vai ei. Meillä mies ei ole valmis adoptioprosessiin.... Eikä suurperheestä kannata enää edes haaveilla, sen verran ikää kuitenkin päässy kertymään. =(



En tiiä saitko mitään selvää, mutta toivottavasti....





Terv. PiituLiina74

Kiitos PiituLiina! En voi olla ihmettelemättä, että eikö miehillä käy missään vaiheessa päässään ajatus siitä, että lapsen saanti voi ollakin tosi vaikeaa, kummatkin hyvin yli 3-kymppisinä. Jokaisella naisella on mun mielestä oikeus saada lapsi. Miten miehellä on oikeus estää se, mutta kerätä kuitenkin suhteen muut hyvät puolet?



Meillä yhteenmuuttokin tapahtui kunnon painostuksen jälkeen. Eli ilmoitin, että joko asutaan yhdessä tai sitten ei tarvi pyöriä mun nurkissä silloin kun hänelle sopii. Tässä voi olla sama juttu, mutta aihe on vaan niin henkilökohtainen, että en haluais painostaa, koska kaveri menee takuulla lukkoon ja vetäytyy. En myöskään haluaisi sitä tilannetta, että jos joskus on ihan poikki oman vauvan kanssa niin mies pääsee piikittämään, että sähän tätä herkkua halusit...!



Jotkut miehet tuntuu kypsyvän äärettömän hitaasti miehen, aviomiehen tai/ja isän rooliin. Onneksi PiituLiina teillä ollaan kuitenkin henkisesti paljon pidemmällä! Toivon tosi paljon että teidänkin toiveet toteutuu.

Mä ilmeisesti oon vastarannan kiiski näissä " oikeusjutuissa" , enkä nyt halua loukata ketään, nää on mun ajatuksia ja jokaisella olkoon oikeus omiin.



No niin jokaisella naisellahan on oikeus omaan lapseen MUTTA mun mielestä ei miestä saa pakottaa isäksi. Eihän se onnistu toisinpäinkään...vapaa maa, tasa-arvo ja niin edespäin.

Vaikka meillä olis valta (jos ei olis lapsettomuusongelmia) päättää milloin ja kelle miehelle tulla raskaaksi, ei sitä valtaa tulisi käyttää väärin. On kait sillä " elättäjälläkin" jotain sanomista asiaan.

Teidän tilanteessa ehkä olisi syytä miettiä kumman haluaa ennemmin, sen miehen vai mahdollisen lapsen. Jos lapsi voittaa onko sitten tehtävä erilaisia tulevaisuuden suunnitelmia.



Älkää nyt loukkaantuko näistä mun jorinoista, tää tosiaan on vain mun ajatusvirtaa. Jokainenhan kuitenkin tekee omat päätöksensä.



Jaksamisia kuitenkin kaikille jatkoon ja mieluisia ratkaisuja!

että jokaisella naisella on " oikeus omaan lapseen" . Kahdessa kirjoituksessa on tämä todettu. Siis miten niin? Mistä tällainen absoluuttinen oikeus on meille naisille tupsahtanut? Ajatelkaa nyt miten monenlaisia tallaajia täällä maailmassa on, myös naisissa. Ja miten tällainen oikeus olisi nimenomaan naisilla; ovatko miesten oikeudet jotenkin erilaiset?

Niin en mä kanssa tiedä noista oikeuksista, mutta kyllä oikeasti kannattaa asialinjalla jutella miehen kanssa. Ei niin, että alkaa aggressiivisena painostaa, vaan kertoo faktoja, että mitä kauemmas yrittäminen menee, sitä vaikeampaa on lasta saada. Faktat on faktoja ja ne on otettava huomioon, miehenkin.



Jotenkin sitä ajattelee, että sitä kannattaisi alkaa yrittää tai jos ei varsinaisesti yrittää, niin sekstailla vaan ilman kalenteria. Kun siis onhan miehellä sitten aikaa se 9 kk totuttautua ajatukseen. Ja miten se vauva miehen työkuviot niin sekottaa? Miehillä on yleinen harhaluulo, että sitten kaikki harrastukset loppuu ja mihinkään ei pääse. Eiköhän se ole jokaisen pariskunnan päätettävissä ja soviteltavissa että kuinka harrastetaan yms. Meillä kaveripiirissä ainakin miehet harrastaa urheilua ihan normaalisti ja naiset sitten vuorostaan. Viihteelläkin käydään. Toisin sanoen, eletään normaalia elämää. Jos nainen on tyranni ja kieltää kaikki menot, niin ei sekään normaalia ole.



Niin, ja kyllähän niitä vauvoja tulee vaikka kuinka käyttäisi " ehkäisykeinona" keskeytettyä yhdyntää;);)

Vitsi kun just kirjoitin pitkän viestin ja se hävisikin taivaan tuuliin.. Mielestäni on kaksi ihan eri asiaa jos mies ei halua lapsia ylipäänsä (ja on varma siitä) tai haluaa niitä periaatteessa, mutta ei vielä (varsinkin ilman mitään konkreettista syytä, kuten ketjun aloittajan tapauksessa ja ' iän jo painaessa' . Itse halusin lapsia jo vuosia sitten, mutta mies oli just tuolla ei vielä linjalla, vaikka periaatteessa halusikin useampia lapsia. Asiasta keskusteltiin usein, ilman mitään painostusta, lopulta asiat menivät siihen pisteeseen, että minulla oli tosi paha mieli vierailla kavereideni luona kun kaikki tuntuivat saavan jatkuvasti vauvoja. Eräänä päivänä kerroin 38 vuotiaiden tuttujemme yrittävän saada lasta, johon mieheni lohkaisi, että sittenhän meillä on vielä 5 vuotta aikaa! Purskahdin itkemään ihan hysteerisesti ja sanoin, että luuletko, että tämä on minusta hauskaa jne. Mieheni järkyttyi reaktiostani, ja keskustelimme asiasta kunnolla rauhoituttuani, jonka tuloksena päätimme alkaa yrittää lasta. Nyt olen raskaana ja saan lapsen ollessani 34 vuotias. Vieläkin harmittaa älyttömästi, etten pistänyt miestäni selkä seinää vasten aikaisemmin. Koska haluamme useampia lapsia jos vain mahdollista, niin joudumme ' tekemään' ne ihan peräjälkeen (jos edes onnistuu), mistä minun ura tulee varmasti kärsimään ja kaikki riskit on paljon suuremmat jne. jne. Tosi monilla tuntemillani miehellä on just tuo illuusio, että lasten saantia voi lykätä loputtomiin tai, että lapset tullessaan tuhoavat uran jne. tai että lasten tuloon pitää tuntea olevansa ihan valmis. No tietysti jollain tasolla pitääkin, mutta lasten tulo on kyllä ihan jokatapauksessa vähän shokki ja mullistaa koko elämän). Mielestäni voit painostaa miestäsi tässä asiassa. Miesten lastensaantimahdollisuudet ovat iän suhteen melkein rajattomat, kun taas naisilla se raja on selkeä ja lopullinen. Teoriassa miehesi voi ollessaan lopulta valmis tarvittaessa vaihtaa sinut nuorempaan, kun taas sinulle miehesi on todennäköisesti se last chance. Eli kun kerran olet ihan varma, siitä että haluat lapsia ja teillä on kaikki muut asiat kunnossa niin nosta kissa päydälle rohkeasti ja päättäväisesti. Jos teillä on tuttavapiirissä isyyteensä positiivisesti suhtautuvia miehiä niin voisitte myös puhua hänen kanssaan yhdessä tai erikseen, huom. vältä sellaisia, jotka huvikseen kertovat kauhutarinoita, jotka tuommoinen valikoivasti kuunteleva ei vielä mies todennäköisesti ottaa tosissaan. Pistä miehellesi myös faktat pöytään siitä, miten vaikeaa lasten saaminen monelle nykyään on ihan tämänkin palstan perusteella (ne tuttumme yrittävät edelleen, jo vuosi yritystä takana..). Ja läydä positiivisia esimerkkejä ympäriltänne hyvin työnsä ja lapsensa hoitavista isistä. Onnea yritykseen!