2-vuotiaan nukuttamisesta eroon?
Eli poika n 2v3kk ja vaatii iltaisin sen, että äiti tai isä köllöttelee vieressä niin kauan kunnes nukahtaa, ja yleensä siinä menee noin tunti. Jos yrittää lähteä ennen kuin nukahtaa, niin huuto tulee. Tähän asti homma on vielä jotenkin toiminut - onhan se nukuttaminen rasittavaa mutta toisaalta emme ole halunneet tehdä nukkumaanmenosta niin suurta tappelua. Mutta... näillä näkymin perheeseen on keväällä tulossa toinen lapsi, enkä pysty edes kuvittelemaan, miten tuollainen nukuttaminen onnistuisi, kun vauva vaatisi oman huomionsa. Jotenkin esikoinen pitäisi opettaa käymään nukkumaan itsekseen hyvissä ajoin ennen kuin vauva tulee taloon, jottei kokisi jäävänsä vauvan varjoon. Mutta miten ihmeessä tämän tekisi ilman suurempia tappeluja ja huutoja? Poika on noin kuukauden ajan nukkunut omassa huoneessaan isommassa sängyssä, mutta vaati kyllä pinnasängyssäkin sen, että joku oli koko ajan vieressä. Ihan vauvana osasi käydä nukkumaan itsekseen tutin kanssa, mutta sitten mentiin vieroittamaan tutista ja näköjään korvattiin tutti äidillä/isällä :o/
Kommentit (10)
lasten nukuttamiseen, kun nukkuvatkin vielä eri aikaan päiväunensa!
Eli neuvoja en osaa antaa, mutta myötätuntoa kyllä :)
Meillä ei ainakaan onnistuisi se, että äiti lähtee pesulle, koska lapsi ei varmasti jää yksin sänkyynsä, vaan tulee heti pois sieltä, jos aikuinen ei ole vieressä.
Kertokaahaan muut miten pitäisi toimia, huudatus systeemiin en lähde.
lähtötilanne: tyttö halusi hiplata mun hiuksia siihen saakka että nukahti uneen, mun piti siis stua eritttäin huonossa asennossa sängyn vieressä. maha mullakin silloin oli kasvava, ja olo alkoi olla tukala. meillä sitten tehtiin näin:
ensin siirrettiiin huonekalujen järjestystä niin, etten enään mahtunut hyvn sängyn viereen. otin myös tavaksi laulaa tietyt iltalaulut (kirjat ja unilelut ei kiinnostanut). Siirryin siis ekaksi istumaan noin käsivarren mitan päähän tytöstä. Siitä sitten siiryin istumaan säkkituoliin huoneen ulkopuolelle, ovi auki ja näköyhteys. Siitä sitten joutuikin kiikuttamaan neidin takaisin sänkyyn monta kertaa... Seuraava vaihe oli laittaa ovea hiukan enemmän kiinni, eli katkaista näköyhteys, mutta istua huoneen edessä ja kiikuttaa tyttö takaisin. Loppuvaiheessa tyttö nukahtikin sänkyynsä nousematta sieltä kertaakaan. Tässä vaiheessa siis olin jo niin mahakas, että itseasiassa mies kiikutti tytön sänkyyn, ja mä vaan röhnötin ja surffailin siinä säkkituolissa :-)
Mutta nyt suurin ihme ja kumma: kun tultiin vauvan kanssa sairaalasta, sainkin liikkua ympäriinsä luettuani iltasadut ja laulettuani. Ensin liikuin vain yläkerrassa, ja jonkun aikaa siitä niin "sain" tulla myös alakertaan. Nykyään tyttö hyvin harvoin viitsii nousta sängystä pois, mutta yrittää kyllä juoksuttaa meitä siellä. Tasaisin väliajoin ilmeisesti testaa joko lepsuillaan, mutta niin vaan palauuu ruotuun yleensä yhdessä illassa kun ollaan tukempia (yleensä laitetaan ovi kiinni jos tyttö huutelee, ja siitähän hän ei tykkää, eli on sitten mielummin hiljaa). Nyt on pikkuveli siirtynyt nukkumaan samaan huoneeseen, ja se on vain parantanut nukahtamista ja unenlaatua!
Meillä muuten kesti noin kaksi kuukautta tuo irtautuminen, eli joskus "vanhaan hyvään aikaan" saattoi nukuttaminen kestaa jopa 1,5 tuntia, nykyään se kestää kolmen kirjan ja kolmen laulun verran, eli max 20 min. Olen erittäin tyytyväinen!
päättääkään ensin mikä on teidän tavoite (meillä oli just tuo että iltasatujen ja laulujen jälkeen lapsi jää yläkertaan omaan sänkyyn), ja valitkaa ajankohta kun hommaan ryhdytte. Ottakaa askel kerrallaan, mutta olkaa johdonmukaisia. Meidän tyttö ei esim olisi tajunnut minkään lahjonnan päälle (tarrat ta muut), mutta uhkailu toimii hyvin (jos huutaa, ovi menee kiinni, ja avataan vasta kun hiljenee - kysymys siis pisimmillään puolesta minuutista, missään nimessä ei ole tarkoitus tehdä lapsesta pelokasta).
Lycka till!
Niin, elikkäs pikaisesti, kun meillä muuton yhteydessä tuli 2vee ikäisenä vastaava ongelma. Aluksi istuttiin tuolilla vieressä ja pikku hiljaa siirrettiin tuolia kauemmas ja lähemmäs ovea. Loppujen lopuksi olimme jo oven ulkopuolella , mutta näki meidät ja lopuksi olimme muka oven takana ja kuuli meidän ääniä. Malttia tuossa vaan pitää olla, jottei vaan tule kova hinku mennä lujaa jo "eteenpäin", kuten mulla tuli. Mutta hiljaa hyvä tulee ja se kannatti. Ei suoraa isoa muutosta, vaan totuttaa pikkuinen hiljalleen...
Tsempppiä teille! :)
kaikille vastanneille! Mukava kuulla, että muillakin on/on ollut samankaltaisia ongelmia... Meillä nukutus kesti taas tänään lähes puolitoista tuntia. Poika pomppii, pyörii ja höpöttää, asettuu välillä aloilleen, jatkaa sitten taas möyrimistä kunnes lopulta luovuttaa ja simahtaa... ja koko ajan on maattava siinä vieressä, muuten homma tuntuu palaavan lähtökuoppiin. Myönnetään, että on osittain omaa laiskuutta, kun ei rankan päivän jälkeen jaksa lähteä kokeilemaan mitään temppuja vaan valitsee ennemmin sen reilun tunnin nukutuksen siinä pelossa, että se muuten kestäisi tuplasti kauemmin. Mutta varmaan se on jotain alettava kokeilla ja pian...
Meillä tytöt (nyt 1v ja 3v) ovat nukkuneet syntymästään saakka omassa huoneessa omassa sängyssä.
Esikoinen on aikamoinen duracel, mutta nukkumaanmeno on aina ollut todella helppoa.
En kuitenkaan kuvitellut sen näin olevan, joten heti alusta otettiin käyttöön seuraavanlaisia niksejä:
- vauvana nukutettiin sylissä niin kauan, että tyttö juuri ja juuri oli hereillä. Sitten omaan sänkyyn.
- kun siirtyi 1,5v isoon sänkyyn luettiin iltasatu hämärässä valossa, laulettiin unilaulu, jonka jälkeen kerroin, mitä kivaa tehdään seuraavana päivänä, kunhan ensin on nukuttu oikein hyvin. Ja sanoin myös, että äidin pitää myös nyt mennä nukkumaan.
- nyt kun esikoinen on 3v hän haluaa iltasadun jälkeen vielä lukea sängyssään kirjaa hetken itsekseen. Tämän vuoksi hommattiin yöpöytä ja yövalo, jonka tyttö sammuttaa ennen kuin nukahtaa. Tai sitten minä käyn hetken päästä sammuttamassa :D.
- kuopuksen kohdalla ollaan vielä siinä vaiheessa, että kun haukottelu ja nenän hierominen klo 18-19 välillä alkaa, laitetaan yöpaita päälle, syödään iltapuuro, pestään hampaat ja tyttö nostetaan unilelun viereen sänkyyn. Nukahtaa heti.
Mutta varmaan tulevaisuudessa otetaan myös siinä huoneessa iltasadut ja laulut käyttöön :D.
Tsemppiä!
Meillä tytöt (nyt 1v ja 3v) ovat nukkuneet syntymästään saakka omassa huoneessa omassa sängyssä.
Esikoinen on aikamoinen duracel, mutta nukkumaanmeno on aina ollut todella helppoa.
En kuitenkaan kuvitellut sen näin olevan, joten heti alusta otettiin käyttöön seuraavanlaisia niksejä:
- vauvana nukutettiin sylissä niin kauan, että tyttö juuri ja juuri oli hereillä. Sitten omaan sänkyyn.
- kun siirtyi 1,5v isoon sänkyyn luettiin iltasatu hämärässä valossa, laulettiin unilaulu, jonka jälkeen kerroin, mitä kivaa tehdään seuraavana päivänä, kunhan ensin on nukuttu oikein hyvin. Ja sanoin myös, että äidin pitää myös nyt mennä nukkumaan.
- nyt kun esikoinen on 3v hän haluaa iltasadun jälkeen vielä lukea sängyssään kirjaa hetken itsekseen. Tämän vuoksi hommattiin yöpöytä ja yövalo, jonka tyttö sammuttaa ennen kuin nukahtaa. Tai sitten minä käyn hetken päästä sammuttamassa :D.
- kuopuksen kohdalla ollaan vielä siinä vaiheessa, että kun haukottelu ja nenän hierominen klo 18-19 välillä alkaa, laitetaan yöpaita päälle, syödään iltapuuro, pestään hampaat ja tyttö nostetaan unilelun viereen sänkyyn. Nukahtaa heti.
Mutta varmaan tulevaisuudessa otetaan myös siinä huoneessa iltasadut ja laulut käyttöön :D.
Tsemppiä!
Meillä 2v3kk poika on nukkunut aina meidän makuuhuoneessa ja yleensä myös meidän sängyssä vaikka oma sänky onkin vieressä. Nukuttaminen on tapahtunut niin, että menen pojan kanssa ikään kuin samaan aikaan nukkumaan, hän pitää minua peukalosta kiinni, kunnes nukahtaa. Usein varsinkin nyt kun olen raskaana, nukahdan oikeasti itsekin hänen viereensä saman tien.
Vauvan laskettu aika on tammikuussa ja olen miettinyt jo pääni puhki miten nukkumisjärjestelyt sitten hoidetaan. Tavallaan haluaisin edelleen pitää myös esikoisen meidän kanssa samassa makkarissa, mutta miten onnistuu kuopuksen yölliset imetykset yms. Onko lapsista häiriötä toisilleen? Ja tietysti tuollainen nukuttaminen ei sitten vauvan tultua enää onnistu, vaan esikoisen täytyy nukahtaa ainakin ilman peukaloa ja niin, että minä samalla imetän kuopusta. Nautin itse kovasti siitä, että poitsu nukkuu vieressä enkä senkään vuoksi ole valmis siirtämään häntä nukkumaan omaan huoneeseen. Omassa sängyssään meidän makkarissa hän ei juurikaan suostu nukkumaan, joten se sänky joutaa vaikka kokonaan pois. Pinnasänky tuleekin sitten siihen tilalle.
Onko jollain kokemusta vastaavanlaisista nukkumisjärjestelyistä? Miten on onnistunut?
Blomma rv 17+3
Mulla on kokemusta, ja hyvin onnistui meillä. Meidän parivuotias ei tiennyt mitään vauvan yöllisistä huuteluista ja imetyksistä, vaikka oli samassa sängyssä. Melkein vuosi meni näin. Nyt nukkuvat keskenään omassa huoneessa eivätkä edelleenkään häiriinny toistensa ääntelyistä.
Meni aika luontevasti niin, että lapsi oli n.2v9kk kun oli jo sellainen maha, että lapsikin ymmärsi kun selitin etten mahdu enää viereen.
Nyt tuo jälkimmäinen 2v ja vaatii että istun tuolilla vieressä kunnes nukahtaa. Joskus kun hän on oikein väsyny sanon että äiti menee pesulle ja nukahtaa sitten paluuta odotellessa...