Mitä jos lapsi syö niin hyvin, että paino nousee liikaa suhteessa pituuteen?

Olen ennenkin kysellyt tätä, mutta ehkä kaipaan kohtalotovereita. Olen myös ravintoterapeutin kanssa keskustellut, joka on kanssani samaa mieltä siitä, että lasten ruokamääriä pitää meidän tilanteessa rajoittaa. Eli meillä on kaksi lasta, 4 ja 2 vuotiaat ja molemmat syyövät käytännössä aina lautasen tyhjäksi ja toisenkin ja kolmannen ja yleensä ruokailu loppuu siihen, että sanon, että mennäänpäs leikkimään. Painot nousevat hieman liikaakin, eli vielä ollaan normaalialueella, mutta pian ei, jos annan syödä oman mielensä mukaan. En toki haluaisi omille lapsilleni ylipaino-ongelmia jo näin pienenä, varsinkin kun on todistettu, että lapsuusiän lihavuus (ei koske vauva-aikaa) jatkuu myöhemminkin sitä suuremalla todennäköisyydellä, mitä nuorempana se alkaa ja siihen sitten liityy -kaikki tietävät- mitä kaikkia ongelmia.



Tuntuu vaan niin mielettömän pahalta sanoa lapselle myös, että eiköhän lähdetä jo leikkimään, kun ruokaa aina vaan menisi. Kuitenkin, kun näin teen, lapset on todella tyytyväisiä ja iloisia seuraavaan ruokaan asti ja sitten taas syödään niin paljon kuin annan (ja reiluja annoksia annankin). Eli eivät ole nälässä, paino nousee hyvin, mutta joudun rajoittamaan.



Ruoka saattaa olla 5 kalapuikkoa, 2dl perunamuusia, vihanneksia, lasi maitoa, leipä ja tämän jälkeen usein sanon, että riittää vaikka varmaan menisi toinen samanlainen satsi.



Välipala saattaa olla 2 karjalanpiirakkaa, jugurtti, hedelmä ja sitten taas ehdotan, että riittää vaikka vielä menisi varmaan lisää.



Lapsille siis tulee kyllä stoppi vastaan, mutta ei mielestäni ole terveellistä opettaa syömään yhtä MEGAisoa-ateriaa päivässä ja muilla ei sitten paljonkaan. Jos itse päättäisivät, söisivät siis todella ison aterian kerran ja sitten tuskin mitään. Koskaan en ole pakottanut syömään mitään, mutta kaikenlainen ruoka menee kurkusta alas ja terveellisesti meillä syödäänkin.



Makeata menee myös niin paljon kuin annetaan, tosin siinä pidän tarkat rajat, koska todellakin menisi vaikka litra jäätelöä, jos antaisin.



Olen miettinyt, että, mikä geenivirhe lapsilla on kun, tuntuu, ettei mikään ole tarpeeksi ja vatsa on pohjaton, mutta haluan sanoa vaan, että tämä ei ole mielestäni myöskään ihanteellista, vaikka iloinen olen siitä, että syövät hyvin, mutta ei silti tarvitsisi syödä " liian hyvin" - jos ymmärrätte. Koen myös tämän rasittavana. Uskon, että joidenkin huonosti syövien lasten vanhempien on varmasti vaikea tajuta tätä, mutta ei se toinenkaan ääripää niin hyvä vaihtoehto ole. Syyllisyydentunteita koen tein niin tai näin. En halua opettaa lapsiani syömään liikaa kerrallaan ja venyttää vatsalaukkuja, jotka todella venyvät ja koen syyllisyyttä myös siitä, jos ja kun joudun rajoittamaan.