Tuulimunan jälkeen, onko toivoa?
Hyvän uuden vuoden toivotus kaikille!
Itse tässä olen kyllä aika alakuloisissa fiiliksissä.. joten yritän tässä taas saada toivoa herämään uudelleen kysellemällä muiden ehkä hyviäkin kokemuksia.
Aluksi omaa taustaa: Meillähän yritystä takana on n.3 vuotta ja ollaan ns. selittämättömästi lapsettomia. Tuona aikana on tehty 2 inseminaatiota ja nyt tästä viimeisestä saimme elämämme ensimmäisen plussan. Se osoittautui kuitenkin tuulimunaksi. Joulu ym. pyhät pitkittää kaavintaan pääsyä ja aika siihen on vasta ensi viikolla, jos ei nyt tyhjenny itsestään sitä ennen. Pientä vuotoa tässä on ollut kuitenkin yli pariviikkoa.
Tarkoitus on jatkaa yritystä inseminaatioin heti kun päästään taas normaaliin rytmiin. Nyt on kuitenkin tässä ruvennut pelottamaan, että jos tuleekin taas tuulimuna tai keskenmeno. Pelko johtuu ehkä siitä olen lukenut monien kertomuksia " keskenmeno sarjoista" . Onko teillä kellään tietoa/ kokemusta onko tavallaan suurempi riski saada tuulimuna/keskenmeno, kun on yksi sellainen jo ollut? Eli onko niillä taipumusta useinkin uusiutua?
Sitä niin ehti iloita tuosta plussasta ja sitten pettymys tietenkin oli suuri.. mitä ei yhtään helpota se että lähipiiriin; naapuriin ja kahdelle serkulle syntyi juuri vauvat ja paras ystäväni eilen ilmoitti saavansa kesävauvan. Nyt sitä tietysti miettii miten ihanaa sitä olisikaan ollut elää odotus aikaa yhdessä, puhumattakaan siitä kuinka kiva olisi ollut, että lapsilla olisi ollut saman ikäisiä kavereita lähipiirissä.. mutta eihän se elämä aina mene niinkuin suunnittelee. Nyt täytyy vaan yrittää iloita lähipiirin vaaveroista, kun omaa saamme edelleen odotella.
Olen miettinyt, että jos nyt ensi kevään aikana ei tärppää ja varsinkin jos onnistumisen todennäiköisyys on pieni, niin mahdollisesti jätämme yrityksen sikseen ja suuntaamme ajatukset sen sijaan adoption puoleen. Ajattelen aika vanhanaikaisesti, mutta olen vähän sitä mieltä, että jos lasta ei ole tullakseen, niin meille ei sitten ehkä ole omaa (biologista) lasta tarkoitettukaan. Silloin ehkä voimme auttaa maailmaa omalta pieneltä osaltamme tarjoamalla adoptiolapselle mahdollisimman hyvän elämän. Onkohan täällä kellään muulla adoptio vaihtoehtoa mielessä?
Tästä tuli nyt pitkä ja aika surumielinen kirjoitus. Kiitos, jos jaksoit lukea! Näistä asioista, kun on aika vaikea puhua kenenkään kanssa, niin helpottaa tämä kirjoittaminenkin. Mukava olisi kuulla muiden kommentteja ja kokemuksia näistä asioista..
Niin ja hirvittävän paljon onnea kaikille plussanneille ja vielä yrityksen puolella oleville vuodelle 2006!
T. Helmiina
Kommentit (3)
Kiitokset Bertta kannustuksesta. Jos teidän tuulimuna huomattiin vasta rv 13:sta, niin voin vaan kuvitella, että romahdus on varmaan tosiaan ollut ISO. Se on kuitenkin puolet myöhemmin kuin mitä meilläkin oli.
Mutta mukava kuulla, että olette päässeet jo pahimmat yli ja uusissa hoidoissa. Paljon onnea matkaan teidän hoitoihin!
Meillä tässä nyt sitten vielä eilen alkoikin tapahtua. Illalla tuli todella kamalat menkkamaiset alavatsa kivut ja vuoto muuttui runsaaksi. Tänä aamuna tuli sitten melkein kananmunankokoinen klöntti pönttöön, eli siinä taisi meidän tuulimuna tulla oma-aloitteisesti ulos. Parempi näin, niin ei varmaan nyt sitten tarvitsekkaan kaavintaa tehdä. Tiistaina kuitenkin vielä tarkistavat tilanteen. Eilen oli rv 10+6, joten kokonaisuutta ajatellen aika nopeasti tämä meilläkin meni ohi. Tuulimuna huomattiin kuitenkin jo rv 7+1 ultrassa. Nyt sitten vaan kuukautisia odottelemaan. Eiköhän tässä tämä kevät vielä yritetä " täysillä" ...
Jos vielä muillakin kommentteja, niin otetaan vastaan..
T. Helmiina
... muistelen, että tuulimunat ovat sikäli harvinaisia, että jos yksi on sattunut kohdalle, niin todennäköisimmin ei sitä ikinä enää saa!!!
Mutta onneksi olkoon kuitenkin " kiinnittymisestä" - sekää ei ole aina niin itsestään selvyys! Jaksut loppurutistuksiin ja odotteluihin!
Eemeli
(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä ulkomailla helmikuun (?) puolessavälissä alkavaan hoitoon: Menopur tai Menogon ja Orgalutran sekä 2 kuukauden lykkäämisen takia myös Gracial-e-pillereitä yksi kierros... mailaile:
eemelikaksi@hotmail.com)
Hei Helmiina, ja pahoitteluni Teille!!!
Meillä 3-vuotta myös takana selittämätöntä lapsettomuutta. Elämäni ensimmäisen plussan(luomuyllärin) sain kesäkuussa -05, joka päätyi kaavintaan elokuussa rv 13+3 tuulimuna. Olimme silloin jo IVF-jonossa, ja tietty se siirtyi ihanan luomuyllärin johdosta.
Nyt olemme parhaillaan hoidossa, ja punktio+siirto vkolla 2.
Juoksin aika monella lekurilla jälkitarkastuksissa kaavinnan jälkeen, ja sitten taas tämän IVF-suunnittelun johdosta. Kaikki lääkärit sanoivat, että se ei suinkaan uusi, ja mahdollisuudet raskautumiseen (vaikkakin hoidoilla) ovat hyvät, kun on se tuulimunakin alkanut. Niitä on ihan kamalasti, niinkun varmasti olet lukenut siitä!
Tiedän tunteesi, mekin kerkesimme jo suunnitella asioita aika pitkälle tuon 13 vkon aikana, ja sitten kaikki ROMAHTI !!!!
Tosi kurjaa että sinulla venyy vielä tuo kaavintaan pääsy!Minä pääsin silloin seur.päivänä, ja sekin tuntui ikuisuudelta, koska halusin asian eteenpäin, jotta voi alkaa surra, ja sitten suunnitella tulevaisuutta uudelleen.
Voimia teille, ja antakaa surulle aikaa.
Parempaa vuotta 2006 Teille!!!!