EIRENE!!
Hauska kuulla susta, en tiedä jos te muut jatkoitte juttua vauvojen syntymän jälkeen mut multa ainakin jäi ihan kokonaan...mitä nyt joskus oon käyny kattelemassa täällä ihan mielenkiinnosta:)
En yhtään muista miten teillä lähti käyntiin, sait siis tytön sinäkin...mikä tuli nimeks? Onx muuten menny hyvin??
Meil tuli tosiaan vuos täyteen jo, vaikka olis pitäny tulla sit vasta syyskuun alussa...kaikki on kuitenki menny hyvin ennenaikaisuudesta huolimatta mitä nyt tyttö on ottanut tosi rauhallisesti elämän;) Tänään sanoi kolmannen sanan aamulla...AUTO:) Tähän asti tullu selkeesti pappa ja hauva...äitiversioita on muutama niinku mamma, äätä ja ätä. Odotan sitä kunnon äitiä vaan, välillä on kyl aika lähellä. Meillä on kaks kieltä käytössä, niin varmaan teilläki vai??
Muuten tyttö lähti vasta tän kuun alussa konttaammaan ihan kunnolla, siihen asti mentiin ryömien ja tosi pitkään eka vaan peruuttaen:) On se jotenki niin outoa ku miettii et miten noi oppii...ihan tosi suuria asioitahan ne on. Ja tosiaan nyt on vasta alkanu nousta seisomaanki, viime kuussa ei vielä kiinnostanu ollenkaan sellanen ja jos seisotti ni oli varpaillaan aina. Yhtäkkiä on alkanu oppia paljon kerrallaan!
Siitä juomisesta vielä, nii meilläki on monta erilaista nokkamukia joista yks on ylitsemuiden...just sellanen joka tiputtaa jos sitä riepotellaan...ja niinhän siinä käy jos ei enää maistella. Tänään on ollu tosi hyvä päivä, on jopa juonut vettäkin. Mä en oo yhtään innostunu antamaan sitä mehua, mut oon ajatellu et pahinpaan hätään ni jois edes sitä laimennettuna. Toistaiseks on vaan kaks hammastakin. Mut tosiaan pelkään just sitä et sit ei enää muu ainakaan maistu. Uskon että tarvittava maito saadaan menemään, kun aamukaurapuuron sekaan laitan maitoa, välipalaks syö jugurtin ja sit illalla laitän riisipuuron aina kokonaan maidosta ja sit vielä maitoa valmiin puuron päälle. Pitää kysyä neuvolasta viikon päästä et riittääkö. Eli lähinnä oon ollu huolestunut ihan siitä itse nesteen määrästä. Onneks tyttö rakastaa kaikkea ruokaa, mm. vesimeloonia jota sitte syödään. Eli kyllä se ilmeisesti tarpeeks nestettäå saa ku vaippa kostuu aina kunnolla.
Onko teillä muuten toiveita sisaruksista?? En ollenkaan muista teiän lapsettomuustaustaa?? Täällä olis jo tilauksessa, mut katotaan nyt. Meillähän ei oo löytynyt ikin mitään syytä, joten en tiedä kuin kauan pitäs ilman apuja yrittää. Ehkä soitan syksyllö klinikalle ja kysyn mikä on normaalikäytäntö...
Kerro kuulumisia jos ehdit:)
-Nea
Sori kun on kestänyt tämä vastaaminen, ollaan oltu maalla eikä siellä ole nettiyhteyttä. Joo, en mäkään ole vauvan synnyttyä ehtinyt pahemmin pyöriä täällä keskustelemassa, paljon kivempaa on seurata vauvan kehitystä ja kasvua!
Meillä tyttö (Anni nimeltään) syntyi tosiaan melkein tasan vuosi sitten keisarinleikkauksella, koska oli perätilassa (en suostunut yrittämään kääntämistä ja tyttö oli jalat suorina, joten tuskin olisi edes kääntynyt). Mä toivuin tosi nopeasti leikkauksesta ja mulle jäi positiivinen kuva kaikesta synnytykseen liittyvästä. Tyttö oli kovin pieni, vain reilut 2,5kg ja 46cm, mutta on kyllä ottanut kiinni kasvussa senkin edestä. Täysimetin 5,5kk asti ja tissi maistui, korviketta annoin tosi harvoin, kun maitoa riitti pumpattavaksi astikin. Kiinteät on menneet kaikki kaupaksi tosi hyvin, välillä tuntuu, että tyttö syö meidän perheessä eniten.. Nyt olisi kova hinku syödä itse, mutta toistaiseksi ruoka kyllä lentää lusikasta kaikkialle muualle kuin suuhun... Sormilla syönti on sen sijaan ollut kova sana jo monta kuukautta, tyttö on ollut tosi näppärä sormistaa pienestä asti.
Meilläkin on varsin erikoinen menijä tuo lapsukainen. Ryömimään ja konttaamaan hän ei koskaan ole oppinut, vaan on mennyt pyllyllään eteenpäin 8,5kk ikäisestä lähtien (oppi istumaan itsekseen tosi aikaisin) ja oppi vasta ihan muutama viikko sitten kääntymään selältään mahalle. Nyt ymmärrän, miksi lapset normaalisti oppii sen taidon paljon aikaisemmin - silloin ei vielä osaa muita juttuja ja kierimisessä riittää ihmeteltävää. Meillä alkaa pinnasängyn rajat tulla vastaan, kun tyttö on hetkessä ylhäällä ja pomppii sängyssä kuin trampoliinilla. Nukkumaanmenoista on tullut varsinaisia akrobatianäytoksiä ja väsytystaisteluita... Nyt on mieletön yritys lähteä kävelemään, puita pitkin mennessä vauhti on kova ja varmaan ei kestä kauan, kun lähtee itse kävelemään.
Me puhutaan kotona suomea, mutta tietenkin kaikki kaverit ja koko elinympäristö on muunkielistä. Mä meen takaisin töihin tammikuussa, joten tyttö menee sitten tarhaan ja siellä tulee sitten viimeistään se kaksikielisyys eteen. Tyttö on kyllä varsinainen räpätäti, koko ajan on joku juttu menossa. Meilläkin on mammat ja papat tuttuja sanoja, sen lisäksi äitin eri versioita ja isss, minkä luulen tarkoittavan isiä. Sitten on jotain, minkä ehkä voisi tulkita tutiksi tai tytöksi, jos oiken haluaisi ja kerran on tullut "iitos", kun noustiin pöydästä. En hätäile ton puheen kanssa, kun mies on aikoinaan alkanut puhua tosi myöhään ja meillä on noi kaksi kieltä kuitekin.
Joo, kyllä toinen lapsi saisi tulla meillekin, mutta katsotaan nyt. Yritystä ei ole kyllä kauheasti vielä ollut, täytyy myöntää. Meillä on 2 alkiota pakkasessa, ehkä kokeillaan niitä, jos ei ensi kesään mennessä ole tapahtunut mitään. Mulla ei ainakaan ole mitään kiirettä uusiin hoitoihin vielä, mutta ehkä jos ei mitään tapahdu pariin vuoteen, pitää miettiä sitäkin vaihtoehtoa. Sisarus olisi kyllä ihana ajatus.
Viesteilehän taas kuulumisia ja teidän tytön uusimpia kehitysaskelia, on kiva kuulla niistä ! :)
Terkkuja,
Eirene