Caliendren kuulumisia ja ellu-80:lle meidän IVF-tarinaa...
Meidän tarina tähän asti..
Meillä jätettiin pillerit pois 2000 jouluna..vuosi yritettiin, mutta turhaan, ei yhtään raskautta saatu aikaan. Mentiin tutkimuksiin 2002 keväällä, syy löytyi miehestä. Sittiiöiden määrä ja laatu oli heikentynyt huomattavasti, oli reilusti alle normaaliarvojen..Minusta ei löytynyt mitään vikaa. Vuonna 2003 alkuvuodesta aloitettiin hoidot, ensin tehtiin kaksi Clomifen-avusteista inseminaatiota, jotka epäonnistuivat, sen jälkeen siirryttiin heti IVF:ään...ja toukokuun alussa hedelmöittyi 12:sta solusta 4 munasolua, joista vain 2 alkiota oli siirtokelpoisia..ja kaksi sitten kohtuun laitettiin. Ja yksi vaan niistäkin jatkoi matkaansa loppuun asti. Nyt meidän Mikael täyttää nyt ensi tammikuun 25. päivä 2 vuotta. Eli meillä ensimmäinen IVF onnistui :O) Eli 2,5 vuotta siihen ekaan plussaan meni...
Sitten yritimme toista lasta menetelmällä " tulee jo on tullakseen" tähän perään..mutta ei alkanut kuulua, joten varasin alkuvuodesta ajan uusiin IVF-hoitoihin ja tutkimuksiin ja niiden hoitojen piti alkaa nyt syyskuun alussa, mutta...kohtalo puuttui peliin ja yllätys yllätys tulinkin toukokuussa raskaaksi tosta vaan (9kk imetyksen lopettamisen jälkeen), vaikka mahdollisuudet siihen piti olla tosi pienet. Ehkä stressi helpotti kun tiesi, että hoidot alkaisivatkin taas syksyllä ja raskautta ei sit niin yrittämällä enää yritettykään...Ja sitten peruin tietysti sen hoitoajan syksyltä...kunnes sitten, tarina jatkuu..Sainkin jonkun rajun tulehduksen takia keskenmenon juuri syyskuun alussa ja maailma romahti, olin tosi kipeä muutaman viikon :O( Meidän pieni ihme vietiin meiltä pois liian aikaisin..viikoilla 17+5...ja se olisi ollut toinen poika. Muuten ihan terve, mutta tulehdus pilasi kaiken,eikä pieni jaksanut taistella vastaan..
Keskenmenosta on nyt aikaa yli kolme kuukautta ja hyvin siitä on selvitty. Tietysti aina kuukautisten aikaan asia palaa mieleen...ja mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään (9.2.2006) sitä enemmän sitä asiaa miettii...Mutta sen on onneksi hyväksynyt ja katseet ovat jo tulevaisuudessa..ja on niitä raskaustestejäkin jo pari tehty ;O) sen uuden ihmeen toivossa..mutta vielä ei ihmettä kuulu.
Nyt sitten onkin jo taas uudet hoidot mielessä
(sain miehenkin viimein suostumaan uuteen yritykseen), ellei uutta luomuraskautta sitä ennen tule. Muutimme lokakuun lopussa uuteen kaupunkiin ja soitin juuri maanantaina uusiin hoitoihin taas aikaa..ja kutsun pitäisi jo ensi vuoden alussa kolahtaa postiluukkuun, jatkamme siitä mikä piti syksyllä aloittaa, ja tutkimuksiin ei nyt tarvitse mennä vaan nämä keväällä tehdyt pätevät vielä. Tietoni vaan lähetetään tänne ja lähete myös minua ennen hoitaneelta lääkäriltä uuteen paikkaan.. Että jos hyvin käy, niin piankin ollaan taas IVF-rumbassa :O) Ja sitä odotellessa...ihmeitähän voi tapahtua ;O)
Ihanaa, kun joulu tulee, odotan sitä innolla, enää viikko. Tämän yhden ikiliikkujan kanssa se vasta tuntuukin joululta. Vaikka haikein mielin muistelen myös pientä enkelipoikaamme ja sytytän kynttilän myös hänelle. Jossain tuolla se nyt meitä ehkä katselee..
Kohti vaan uusia haasteita silti täytyy puskea =O) Vaikka välillä kompastuu, on siitä vaan noustava ylös ja jatkettava matkaa, muu ei auta tässä elämässä! Sen olen oppinut näiden rankkojen vastoinkäymisten aikana..
Mutta nyt iloisimpiin asioihin..Terkkuja kaikille tutuille! Syytuulelle toivon erityisesti mitä ihaninta raskausaikaa, toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti :O) Ja toivotaan muille paljon plussia vielä tälle vuodelle, tai viimeistään ensi vuoden alkuun! Tulen kertoilemaan taas kuulumisiani, kun siihen on aihetta...
Hyvää joulunaikaa kaikille sekä paljon paljon paljon parempaa uutta vuotta 2006 !! =O)
terkuin, caliendre&Mikael (1v10kk ja 21pv)
Kommentit (4)
Kiva kun vastailit :O)
Se streptokokki bakteeri on kai tosi yleinen kohtutulehdusten aiheuttaja ja se on tosiaan hyvä tietää, että ensi kerralla (toivotaan ainakin) se voidaan hoitaa jo ajoissa ja tiedetään syy. Ja tosiaan mullekin neuvolassa sanottiin, et ojn mahdollista sit päästä erityisseurantaan, just sen mahdollisen uuden tulehdusvaaran takia..se kun kuulemma voi uusiutua seuraavassakin raskaudessa..Ihme ettei mullakaan ekassa raskaudessa sellasta ollu..no hyvä vaan, että ei ollu.
Mullakin epäiltiin jotain muutakin bakteeria tulehduksen aiheuttajaks kuin streptokokkia, mutta ei kai sit löytyny, ihan lopullisia jotain solutason tuloksia en oo saanu..niitä ei vielä jälkitarkastuksessa ollu selvinny, en tiiä saankokaan tietää niitä, ei oo mulle ainakaan soiteltu. Mulla oli verenmyrkytys sen bakteerin takia, joten olin tosi huonossa kunnossa loppuvaiheessa..ja mulle sanottiinkin, et toisaalta hyvä, et kävi näin...(niin kamalalta kuin se kuulostaakin) että tulehduksen ylläpitäjä poistui elimistöstä, eli vauva :O( Mutta ilmeisesti omakin terveys oli vaarassa..näin ymmärsin jälkikäteen, ja sekin sit huolestutti sit vielä kaiken muun jälkeen...onneksi siitä selvittiin kuitenkin.
Mulla ikää nyt joulupäivänä tulee 27, että meillä aikaa ois luomunakin odotella, mutta haluamme suht pienen ikäeron sekä lapset " nuorena" ja aion olla kotona vielä molempien lasten kanssa, joten pikaisesti haluaisin tulla uudestaan raskaaksi. Vaikkakaan asiat ei mene koskaan niin kuin haluaa tai suunnittelee..työelämään aioin palta vasta kun lapset (kaksi) on tehty. Me tosiaan nyt luottavaisina odotellaan niitä uusia hoitoja ja tietysti salaa toivotaan, et ennen sitä tapahtuis ihme :O)No kumminkin sit hoidoilla se raskaus taas on mahdollisempi..sitä odotellessa eletään normaalisti, ainakin yritetään. Tietysti se pelko uudesta keskenmenosta aina on mielessä..mutta koskaan, kun ei tiedä mitä tapahtuu, niin on kai turha etukäteen pelätä.
Toivotaan, että te pääsette pian taas normaaliin elämään kiinni. Muista puhua asiasta aina kun siltä tuntuu, niin kuin sanoin jo aiemminkin. Mäkin puhun siitä vieläkin aina välillä..ja monelle ihmiselle, aina helpottaa enemmän. Ja itkun annan aina tulla kun itkettää..joka kyynelellä helpottaa..Mutta ei nyt enää niin oo itkettäny, mut aina joskus jokin asia siitä muistuttaa ja saa vedet silmiin. Mutta niinhän sen pitääkin olla. Aina se tulee olemaan muistoissa, sinä lapsena, jota ei sitten koskaan syliin asti saatu. Mekin nähtiin se vauva melkein heti tapahtuneen ja se helpotti tosi paljon asian käsittelyä (sillä oli kaikki sormet ja varpaat, ja muutenkin se oli aivan vauvan näköinen jo), ei tuhkattu sitä itse tai muutakaan, ei jotenkin tullut edes mieleen siinä tilanteessa..muisto pikkuisesta säilyy kuitenkin aina ja sydämissämme tällä lapsella on erityinen paikka ikuisesti.
Toivottavasti sulta ei löydy mitään vakavempaa keskenmenon taustalta..ja että selviäisit fyysisestikin taas kuntoon. Sitten voi taas luoda katseet kohti tulevaisuutta ja uusia hoitoja!
Sydämestäni toivon, että ensi vuonna me molemmat sen pikkusisaren ainakin alulle saisimme..Teilläkin, kun on pakkasessa vielä yksi oljenkorsi mihin tarttua ;O)
Mukavaa joulua sulle ja perheellesi :O)
terkuin, caliendre
Eilen tuli postissa nyt sitten kopio lähetteestä tänne uuteen sairaalaan lapsettomuushoitoihin ensi vuoden puolelle..ja sitten kaikista mun hoitopapereista kopiot. Ja siellä oli myös se patologin lopullinen arvio meidän vauvan kuolinsyyksi. Ja se oli niinkin hieno sana etten muista sitä, mutta selvitettyäni sen, se tarkoitti sitä sikiön- ja istukan kalvojen tulehtumista..Eli siis se tulehdus ainoastaan oli se syy keskenmenoon. Lapsi olisi siis muuten ollut terve.
No hyvähän se oli tietää tuo lopullinen tulos, että sitten ehkä ensi raskaudessa osattaisiin mahdollinen tulehdus hoitaa jo hyvissä ajoin, ennen kuin mitään näin vakavaa pääsee tapahtumaan.
Semmoista tällä kertaa.
caliendre
Kirjoittelin tuonne lapsettomien puolelle PAS-pinoon, joten kopioin osan tekstistä tähän. Eli kuulumisiani kertoilen:
Lääkärissä on käyty. Oma yksit lääkäri oli erittäin ihana, kun näimme ekaa kertaa keskenmenoni jälkeen. Hyvä uutinen: ultrassa kaikki hyvin eli uutta kaavintaa ei tarvitse tehdä! Limakalvot olivat kovin ohuet eli menkkoja saa kuulemma vielä odotella (km:sta nyt 4 viikkoa). Silti lääkärin mukaan ei ole mitään estettä aloittaa hoitoa eli PASia heti tammikuussa kuukautisten jälkeen lääkityksellä.
((Lääkitys tuntui oudolta teidän muiden lääkitykseen verrattuna: ekaksi Synarela-sumut kierron 21. lähtien (eli hormonitoiminta alas) Sitten kuukautisten jälkeen estrogeenilaastarit (joita ei saa apteekista eikä nyt edes tukusta !!! argg olisin todella halunnut ne tämän vuoden puolella, kun lääkekatto on jo saavutettu- vaikka hoito menisikin pidemmälle)
Sitten lugesteron siirron jälkeen (vai oliko jo aikana). ))
KOvasti lääkäri sanoi, että mahdollisuutemme näyttävät erinomaisilta. Eihän kukaan voi mitään luvata, mutta joka sanaan tulee ripustauduttua.
Henkiseen puoleen lääkäri sanoi, ettei näe syytä odotella kovin pitkään: surua ei aika poista, mutta uusi raskaus auttaa monia...
Lääkäri puhui jostain antibioottikuureista seuraavan raskauden aikana - lääkäreillä on näistä monia eri mielipiteitä kuulemma.
Olen edelleen sairaslomalla ja tod näk pidän välissä ainakin toiset kuukautiset, että saan limakalvoa vahvistettua ja kuntoa nostettua. Olenhan vastikään nousuut sängynpohjalta, anemia vaivaa ja kunto on nolla... On tässä surussa nyt hyvä syy nousta ja saada itsensä kuntoon.
Tänään ripustin joulukuuseen lasienkelin pikkuiselle kevättoiveellemme, joka on jo taivaassa...
Huomenna käymme nimettömien muistolehdossa viemässä kynttilän.
Lämpöista joulua ja TOIVEIDEN TÄYTTÄMÄÄ vuotta 2006!!
Ajattelin vastata sinulle, vaikka ollaankin " tavattu" jo muissa pinoissa ts. olet vastaillut minulle kauniisti keskenmenoasioissa.
Tarinasi kuulostaa tosi samanlaiselta kuin itselläni.
Joskin meillä luomu- ja ivf-lapset (=lapsi ja keskenmeno :( ) menevät toisin päin.
Poikamme 3 v sai alkunsa luomuna suunnilleen ensimmäillä kierrolla!! Hämmästys oli todella suuri, kun vuoden yrittämisen jälkeen saimme tuomion: miehen sperma niin huonoa, että luomulapsemme on todella ihme ja hoidoksi suoraan ICSI. Minulla lisäksi pitkä ja vähän epäsäännöllinen kierto. Kun oikein yritettiin ja toivoin raskautta, kuukautiset alkoivat viivästyä joka kerta viime keväänä.
IVF/ICSIn eka hoito toi plussan. Muniksia minulla kasvoi 17, joista 9 hedelmöittyi (puolet tavallisesti ja puolet ICSIllä). Viisi alkiota selvisi pitkässä viljelyssä. Yksi siirrettiin, neljä yhdessä oljessa pakastimessa.
Meillä siis keskenmeno samasta syystä rv 14 +1. Olen edelleen sairaslomalla ja ainakin pari viikkoa vielä. Olo on edelleen voimaton ja henkisesti olen kovin rikki.
Jälikitarkastus on kahden viikon kuluttua. Silloin selviää, oliko streptokokki-bakteerin lisäksi jotain muuta syytä (myös harvinaisia virustauteja on etsitty). saatan myös joutua uudelleen kaavintaan. Tulehdusta ei ole, mutta ultrassa näytti, että jotain olisi jäänyt. Nyt seurataan tilannetta.
Valaakseni sinulle (ja itsekkäästi itsellenikin ;) ) toivoa ja uskoa hoitoihin, muistutan lääkärini sanoja, että jos luomuraskaus on onnistunut ja IVFkin, tulevaisuus pitäisi näyttää erittäin hyvälle. Keskenmenommehan johtuivat täysin ulkopuolisesta tekijästä- tosin siihen saattaa joutua käyttämään lääkitystä seuraavan raskauden (voi kuinka ihanalta tuo kuulostaisi!) aikana.
Meillä(kin) on mahdollisuus luomuplussaan, mutta sitä mahdollista kymmentä vuotta en uskalla jäädä odottelemaan... Ikää minula 34 v. Ensi keväänä voinnin mukaan olisi tarkoitus mennä PAS-siirtoon.
VOI hyvin!!