Nukuttamiseen apuja
Meidän vajaa kaksikuinen vauva on alkanut nukahtaa yöunille vähän huonosti. Pohdinkin, mitä apuja kannattaa käyttää. Ensinnäkin tutti: heti, kun saa sen suuhun silmät menevät kiinni. Hetken päästä tutti tippuu, ja poika herää. Olen kuullut tuttavien kokemuksia siitä, että yön läpi nostellaan tuttia takaisin suuhun, enkä haluaisi lähteä tolle linjalle. Kannattaisiko siis opettaa nukahtamaan ilman tuttia?
Toiseksi: unilelut tai -rätit. Mihin se lelu tai rätti pitäisi laittaa, jotta se auttaisi nukahtamista? Jos laitan lelun tai rätin pään päälle tai posken lähelle, poika alkaa hamuta sitä ja hermostuu, kun ei saa sitä suuhun. Kädessä se ei osaa vielä pidellä mitään. Hän osaa toki katsella, mutta onkohan sekin vaan haitaksi, että tutkii jotain lelua sen sijaan, että alkaisi nukkua? Tuntuu siis siltä, että koko lelu on vain häiriö.
Kun laitan hänet sänkyyn, hän heiluu kuin heinämies ja yrittää syödä nyrkkejään. Ei kuitenkaan itke ja jos annan hänen olla sängyssä, nukahtaa kyllä lopulta sinne itse, mutta siinä voi mennä tuntikin. Mies nukuttaa poikaa niin, että heiluttaa kehtoa, mutta minä en haluaisi totuttaa poikaa nukahtamaan liikkeeseen, koska kohta poika täytyy siirtää pinnasänkyyn ja sitäpä ei enää heilutellakaan.
Olisiko siis jotain hyviä neuvoja, miten nukahtamista voisi helpottaa vai pitäisikö vaan antaa vauvan nukahtaa itse, vaikka siinä kestääkin ikuisuus? En haluaisi omaksua mitään sellaisia nukahtamistapoja, jotka ovat hankalia tai aikaavieviä.
Kommentit (4)
Jos vauvasi osaa nukahtaa sänkyyn itsekseenkin, anna ihmeessä tehdä se. Mihinkään ylimääräiseen ei kannata ryhtyä ihan vain siksi, että se kenties nopeuttaisi nukahtamista - tai sitten ei. Mitä yksinkertaisemmalla tavalla onnistuu, sen parempi. Apukeinoja kannattaa ottaa mukaan vasta sitten kun on aivan pakko. Itse kyllä laittaisin sänkyyn jo valmiiksi yhden unileluksi tarkoitetun lelun - vauva oppii ajallaan sitten sitä käyttämään turvana jos haluaa - ja tarvitsee. Ja tarpeeksi paljon vanhempana saattaa haluta vaihtaa lelun vaikka johonkin toiseen. Mutta se on sitten sen ajan asia.
Jos vauva osaa nyt nukahtaa myös ilman tuttia, miksi opettaa sen käytölle "turhaan". Vauvasi on vielä pieni, voi olla että muutaman viikon/kuukauden päästä sitä vielä tarvitsettekin, mutta ei välttämättä. Itselläni on kaksi lasta ja molemmat ovat olleet tutittomia...
Jos tuntuu, että illalla nukahtamiseen menee pitkä aika - olisiko ratkaisu laittaa vauva hieman myöhemmin unille? - Vähän väsyneempänä, ei kuitenkaan yliväsyneenä.
Meidän vauva tuntui nukkuvan alusta alkaen paremmin, jos pynkkäsin pinnasängyssä tilaa pienemmäksi peitoilla ja tyynyillä. Lisäksi tykkää edelleen (4kk) nukkua äitiyspakkauksen makuupussissa, jonka vetoketju on auki, mutta muuten on melkein kiinni. Nukkuu siinä nenä kiinni. Luin jostain, että vauva tuntee olonsa turvalliseksi, jos tilaa ei ole liikaa. Meillä tyttö nukahtaa usein vaunuihin itsekseen, jos laitan sinne kun alkaa silmät lurpahdella ja vähän aikaa heiluttelen vaunuja. Illalla nukutan yöunille sylissä keinuttelemalla ja samoin laitan sänkyyn kun on viittä vaille unessa, hyvin on nukkunut 5-6 tuntia kerralla ja sitten herää syömään. Unirätit ja lelut ei meillä kelpaa. Toi nyrkkien syöminen meni meillä peukalon syömiseksi, jota on jo pitänyt hillitä pitämällä ohuita tumppuja. Tsemppiä nukutteluun! Cipriina
alkoi nukkua paremmin kun annoin unirievun jota olin hieronut itseeni... ikää silloin 3kk.
se siis tuoksui äidille... ja sillä se vieläkin nukahtaa kun saa sitä tutkia ja haistella.
mut anna nukkua itse jos sillee nukkuu. niin tein minäkin ja sik ei tarvi mitään ihme rituaaleja tehdä tänä päivänäkään... :D
Meilläkin tyttöä opetettiin nukahtamaan itse niin, että hän sai valvoa sängyssään jos halusi. Samaan aikaan illasta kuitenkin laitettiin sinne ja valot pois ja verhot ikkunaan. Nyt neiti on 5kk, syö puuron, juo tissimaidon päälle ja kannamme hänet hereillä olevana omaan sänkyynsä. Välillä, jos neiti on kovin virkeä ja yrittää pyöriä, kapaloimme hänet lakanalla, mutta yleensä hän tarttuu unileluunsa, painii sen kanssa hetken ja nukahtaa. Tuttia joudumme käymään laittamassa, mutta sekin putoaa pois suusta, kun neiti nukahtaa kunnolla ja sitten sitä ei enää tarvita ennen aamua (paitsi muutamana yönä on kitisty, kun hampaita tulee, että pitää saada tutti suuhun).
Parin kuukauden iässä aloitimme yksin nukuttamisen ja laitoimme unilelutiikerin viereen. Silloin vielä ei tajunnut mitään sen päälle, mutta nyt siitä on tullut jokaöinen kainaloinen. Se myös toimii esteenä, ettei neiti pääse kääntymään niin helposti mahalleen sängyssä.
Alkuun neiti saattoi valvoa sängyssään muutaman tunninkin, kunnes me menimme nukkumaan, mutta nykyään nukahtaa vartissa. Hassulta tuntui katsella itse alakerrassa telkkaria miehen kanssa ja kun meni nukkumaan, neiti katseli siellä sängystään meitä. Mutta, ajattelin aina, että kai se huutaisi, jos sillä olisi joku hätä. Selvästi kuitenkin odotti meitä viereen nukkumaan, sillä kun tulin sänkyyn, neiti oikein huokaisi (helpotuksesta?) ja kävi nukkumaan.
Aina parempi, mitä helpommin lapsi nukahtaa itse. Heijaamiseen ei kannata totuttaa, ellei lapsi sitä tarvitse. Kuten itsekin totesit, ei sitä enää pinnasängyssä voi kuitenkaan tehdä.
Hyviä unia!
Nonna