Miten toimia hysteerisestä lääkärikammosta kärsivän 3-vuotiaan kanssa?
Moi,
Tuossa edellisessä aloituksessa kyselinkin kokemuksianne korvan putken tukkiintumisesta.. Mutta nyt haluaisin tietää miten voisin lieventää lapseni lääkärikammoa, ja miten suorittaa pakolliset lääkärireissut ylipäätään...
Tyttö 2v 10 kk on joutunut ravaamaan korvalääkärillä liian monta kertaa, korva on jouduttu puhkaisemaankin 3 kertaa. Putket laitettiin loppuvuonna. Näistä aiheutui tytölle lääkärikammo, joka on aivan kauhee.. Tyttö menee paniikkiin jo lääkärikeskuksen ovella. Ei auta puhe, ei karkki, ei sylissä pito (rimpuilee hysteerisenä, huutaa suoraa huutoa, säntäilee ympäriinsä etsien ovea jos päästän sylistä pois) ei mikään. Pysyn itse tosi rauhallisena, pidän tyttöä väkisin sylissä ja puhun rauhallisella äänellä. Lapsen sydän hakkaa ja välillä tuntuu että henkikään ei kulje. Jonkinlaista paniikkikohtausta tämä kai on.
Jouduttiin käymään alkuvuonna verikokeissa ja keuhkokuvassa, ja huomasin että etukäteen kannattaa kertoa mahdollisimman tarkasti mitä tulee tapahtumaan. Itse en tiennyt keuhkokuvan ottamisesta mitään, joten en osannut kertoa tytölle mitä tapahtuu (paitsi että otetaan valokuva, ei satu yhtäään). Röntgenhuonehan siinä meinasi mennä remonttiin kun tyttö rimpuili ja kirkui kaikin voimin. Väkisin jouduttiin röntgenhoitajan kanssa kiinni pitämään, jotta kuva saatiin otettua. Jälkikäteen kun juttelin lapsen kanssa, huomasi itsekin että eihän siinä ollutkaan mitään pelättävää.
Tänään päivällä meillä on se korvalääkäriaika, ja tyttö kuuli kun sitä aamulla varasin. Kerroin että mennään lääkäriin niin korvapipi menee pois. Siitä lähtien onkin itkenyt että ei mennä lääkäriin ikinä, ei katota korviin, ei mennä ei IKINÄ!
Paha mieli on lapsen puolesta, ja sen lisäksi jännittää kuinka taas selvitään tästäkin reissusta :( Ja tytöllä on voimia kuin pienellä kylällä, saan käyttää kaikkia lihasvoimiani jotta saan pidettyä paikallaan, ja silti on lääkärin perhekalleudet tulilinjalla...
Olisko vaikka rauhottavista (lapselle, ei äitille :) apua, tai mitä tässä vois tehdä..?
Wupsu
Kommentit (7)
Taas on yhdestä lääkärireissusta selvitty... Meni kuitenkin paremmin kun etukäteen pelkäsin. Tyttö tyytyi vaan nyyhkyttämään alistuneesti odotustilassa, säästi raivokohtauksen lääkärin huoneeseen. Saatiin silti korvat katottua ja töhnät imettyä. Putket ei onneksi olleetkaan tukossa (vielä). Tyttö oli käyntiin jopa tyytyväinen, sanoi kotona että onneksi käytiin, oli niin iloinen kun korviin ei enää sattunut ja sai valita kaupasta itselleen tarravihon. Ehkäpä tämä lääkärikammo tästä alkaa helpottamaan!!
Lahjontaa on siis meilläkin käytetty. Ja lääkärileikkejä leikitään ahkerasti. Korvia katsotaan kotioloissa oikeallakin korvalampulla (mummu tuo töistä), ja siitä tykkää.
Se tikkari-idea on hyvä, aion toteuttaa seuraavalla lääkärireissulla, kiitti vaan!!
Wupsu
semmoinen vinkki, että joskus se lahjus kannattaa hankkia jo etukäteen. Etenkin pienen lapsen pelkoa ei välttämättä lievitä lupaus tuevasta lahjasta tai namista, hän ei vielä osaa sitä hahmottaa. Sen sijaan voi ottaa lelun mukaan jo lääkärille, mutta vpitää sen vielä paketissa. Silloin sitä voi hypistellä ja esitellä lääkärille ja se vie ehkä myös ajatuksia pois siitä lääkärikäynnistä.
ja sitten olisi tietysti myös tärkeä että tulee niitä kivuttomia lääkärikäyntejä, mutta se ei taida olla äidin vallassa toteuttaa...
Hei!
Meillä on vähän samanlainen tilanne, paitsi että meillä ei kannata kertoa etukäteen mitään, muuten jännittää koko päivän tai jopa yön. Lahjontaa olen yrittänyt myös, tuloksetta. Tai no, lapsi kyllä on oppinut siihen, että kärsimyksen jälkeen saa aina lelun tms. vaikka olisi kuinka rimpuillut ja kiljunut. Paniikki iskee vaikka vain ajetaan lääkärikeskuksen ohi. Lääkärinkin kanssa olen asiasta jutellut, ja hän oli sitä mieltä, että meidän sairaushistoriamme tuntien lapsi olisi epäterve, ellei pelkäisi. Eli meidän (vanhempien) on vain sopeuduttava ja odotettava, että lapsi kasvaa ja oppii olemaan pelkäämättä.
Omat voimat eivät ole riittäneet pitkään aikaan pitämään yksin lasta paikoillaan. Jos mies ei pääse mukaan, niin naapurihuoneen lääkäri tai hoitaja tulee avustamaan...
Itse sairastin paljon lapsena, ja muistan vieläkin sen, miten pelottavaa lääkäriin oli mennä. Koululaisenakin vielä pelotti, nyt vähän vanhempana ei enää pelota....Ja omia käyntejä yhteensä saman verran tai vielä vähemmän kuin omalla kolmevuotiaalla tällä hetkellä.
Kotona kyllä lapsi itse haluaa lueskella lääkärikirjoja, ja varsinkin korvien katsomisesta opiskellaan yhä uudelleen ja uudelleen. Että asiaa työstää koko ajan.
t. Puuh
Tyttö on nyt 2v5kk ja pelkää lääkärikäyntiä jo terveyskeskuksen oven kohdalla tai oikeastaan jo parkkipaikalla. Vaikka tyttö on pienikokoinen, voimaa riittää ihan mahdottomasti. Väkisinkiinnipitäminen korvia katsottaessa ei tosiaankaan ole mukavaa, viimeksi jouduin pitämään lapsen jalkoja omien polvieni välissä, jotta ei olisi potkinut lääkäriä, sillä seurauksella että lapsen jaloista hiertyi nahka rullalle ja molemmat jalat sinisinä viikon mustelmista. Kyllä oli itku itselläkin lähellä kun näin lapsen runnellut jalat.Kohta on neuvola edessä ja ollaankin nyt kotona ahkerasti mitattu ja punnittu ja leikitty " lääkäriä" harjoitusmielessä.
Eli kanssa poika 2 v 8 kk, joka joutunut kaymaan paljon sairaalassa ja laakarissa. Kammo alkoi siina 1 v. tienoilla. Nykyaan kerrotaan rehellisesti kun lahdetaan, etta mennaan laakariin/sairaalaan ja otetaan verikoe, katsotaan korvia, kuunnellaan keuhkoja jne.
Pahin kammo havisi silla, etta pojan eniten pelkaama laakari antoi hanelle yllattaen tikkarin. Sen jalkeen poika mennyt suhteellisen mielellaan kyseisen laakarin luokse ja jaksaa aina muistaa tikkarin saannin, vaikka sen jalkeen ei ole saanutkaan.
Meilla ' lahjonta' tehtiin laakarin omasta aloitteesta, mutta ehka sita voisi vaivihkaa kysaista laakarilta, voisiko antaa sinun mukaanantuomasi lapselle mieluisan pienen karkin yms. ja katsoa auttaako.
laakarikirjat ja leikit ovat kotona tosi in. Pikkuveli ja vanhemmat ovat joka paiva potilaina, joiden korvia katsotaan, jne. Eli ehka myos kirjojen ja laakarilelujen hankinta voisi auttaa.
Meille hankittiin lääkärinsalkku aikaa sitten, ja se on myös ahkerassa käytössä, mutta ei vain auta.
Pikku Kakkosessa on nyt tullut sarjana kouluikäisen pojan lääkärikäynneistä, sitä on katsottu mielenkiinnolla myös. Saas nähdä, mikä ohjelman vaikutus on, kun mennään seuraavan kerran vastaanotolle...
Lääkäristä saadut tarrat, leimat jne. ovat kyllä mieluisia. Tikkari-idea kuulostaa ihanalta, mutta ei meidän tapauksessa käy, kun on niin allerginen tapaus. Pitänee hankkia jotain pikku leluja, mitä lääkäri vois sit antaa. Hyvä idea.