¤¤¤TAMMIKUISET¤¤¤
Ajattelinpa taas aikani kuluksi herätellä muita tammikuisia...
Meidän neiti kasvaa hienosti ja syö lähes jatkuvasti. Tissiä sekä välillä olen antanut korviketta,kun selvästi on jäänyt nälkäiseksi.
Tänään ollaan taas menossa vyöhyketerapeutille ja selvästi ensimmäisestäkin käynnistä oli apua. Ei huuda mahaansa koko iltaa enää, tosin ilmavaivoja on vieläkin ja varmasti vähän tulee olemaankin.
Hienoja hymyjä meidän neidiltä tulee ja vähän yrittää keskustellakin, varsinkin isoveikka on erittäin mieleinen juttukumppani :-)
tässä meidän neuvolamittoja:
Syntymäpaino 3090, pituus 49,5, pipo 33cm
3vk 3955g, 53 cm, 36 cm
4vk 4155g, 54 cm päänympärystä ei mitattu
Keskiviikkona olisi 6vk neuvola, saas nähdä paljon on kasvettu.
Mami + neitonen
Kommentit (12)
Meilläkin neiti kasvaa kohisten. 5 vk neuvolassa painoa 4535 g, kun syntymäpaino 3185 g. Meillä päivärytmi kuulostaa melko samalta kun noissa koliikkivauvojen pinoissa, eli päivällä nukutaan ja syödään hienosti, mutta illalla alkaa sitten kitinä, joka rauhoittuu tossa puolenyön jälkeen. Sen jälkeen nukutaankin putkeen aamukuuteen saakka. En oo kyllä aatellu että tää koliikkia olis, kun musta vaan oikeestaan itkee väsymystään, ettei osaa rauhoittua yöunille, ja sitten haluaa tankata ruokaa ennen yöunia. Meidän neidillä ei ainakaan kauheesti mitään vatsavaivaa ole. Taitaa olla tähän ikään (s. 11.1) kuuluva juttu. :)
Päivät menee nopsasti vauvan- ja kodinhoidossa, vaikka aikuista juttukaveria päivisin kaipaisikin. Onneksi just veljen vaimo täs lähellä päätti jäädä hoitovapaalle niin voi sitten vaikka lenkkeillä hänen kanssaan. Muut tutut äidit onkin oikeestaan esikon kautta tuttuja ja kouluikästen vanhempia jo, eli samanikästen vauvojen äitejä en oikeen tunne. Taidan jonkun ajan päästä mennä käymään vaikka MLLn perhekahvilassa, jospa sieltä löytyisi...
Ristiäiset vähän stressaa, kun pidetään meillä kotona ja tarttis kai siivota kämppä oikeen kunnolla niitä varten. Mies on tosin firmansa kanssa niin kiinni, että mitenhän siitä selviää vauvan kanssa - kääk! No täytyy katsoa miten paljon jaksaa panostaa, sotkeehan ne ristiäisvieraat kuitenkin taas paikat ;).
Nyt täytyy mennä keittämään itselleen päiväkahvit, kun neiti tuntuu nukkuvan sikeesti tossa pihalla. Mukavaa helmikuun loppua kaikille!
Rosa ja prinsessa kohta 6 vk
En muista kirjottelinko viime viikolla.
Meillä kasvetaan ja syödään kovasti. Poika olis koko ajan rinnalla, niinpä nyt vihdoin on alotettu ulkona nukkuminen, josko siellä nukuttais paremmin ja pisempään eikä ois tissi koko ajan mielessä. Tähän asti kun on ollut pakkasia ja nuhaa niin ettei ole ulos ollut asiaa. Toivon todella, että saisin pojan nukkumaan kahdet unet ulkona, lyhyemmät aamupäivällä, että saadaan tytön kanssa ulkoiltua tms. ja toiset sitten toivon mukaan 2-4 tunnin unet iltapäivällä samaan aikaan kun tyttö nukkuu...No, toivossa on hyvä elää, hetki sitten vein pojan takas ulos, kun heräs huutaan eikä rauhottunu ennen kun sai tissin suuhun =)
Yöt sujuu ihan suht hyvin, mutta päivät on tosiaan aika arvaamattomia, mikä on vaikeeta kun on tuo esikoinenkin. Mahavaivoja on ollut, poika on huutanut milloin aamupäivän, milloin illan, ja kakan teko ollu tosi vaikeeta. Lauantaina käytiin vyöhyketerapiassa, ja se näyttäs vähän auttaneen. Kakka on ainakn sen jälkeen tullu ilman apua, mitä ei oo tapahtunu viikkoihin! No on sitä välillä vähän kitisty, mutta ero entiseen on huomattava!
Perjantaina oli 1kk neuvola ja mitat oli 4620g ja 55,5cm. Kasvanut siis kohisten, 2 viikossa kilon! Mutta on tosiaan tissillä koko ajan, ja pulauttelee sitten sen mukaan...
No joo, josko yrittäisin huilata itekin hetken kun molemmat nukkuu...Toinen herää varmasti heti kun oikasen tohon sohvalle =)
Kölli
Itse en ole tainnut käydä tällä puolella kirjoittelemassa vielä kertaakaan...
Eli meidän poika syntyi sektiolla 19.1.
Korvikkeella täällä elellään kokonaan ja hienosti poika kasvaa:
syntyessään 47,5 cm, 3084 g ja 35 cm (paino putosi sairaalassa 2802g)
2 vkon iässä: 50,2 cm, 3230 g ja 36 cm
4 vkon iässä: 53,8 cm, 3940 g ja 36,9 cm.
Myös täällä ollaan kärsitty vatsavaivoista, mutta nyt tuntuu jo hiukan helpottaneen. Mallasuutteesta tuntuu olleen apua kovaan vatsaan, ja cuplatonin avulla on saatu pierut liikeelle :).
Laukkis ja " Vito" 4 vkoa
Vihdoin meidänkin pirpana nukahti. On nukkunu aina ekat päikkärit n. 10-13/14 ja nyt sain nukahtamaan vasta 13.30. Koko ajan huusi tissiä tai mitä lie kiukutteli, taitaa tulla nyt se tehoimu kun eikös se kuuden viikon ikäisenä pitäis tulla??? Tai sitten arvas että mamilla on nyt muuta puuhaa, kun olin jo avannu vedeneristepurkin ja vetelemässä mössöä yläkerran vessan lattiaan kun ei neiti millään meinannu nukahtaa, ei siitä sitten tullu mitään ja varmaan aavisti homman kun olin vähän hermostunut ja hätänen. No nyt sain mössötkin onneks levitettyä.
Olen joutunu antaa aika tarkkaan 200 ml korviketta vuorokauden aikana lisää pirpanalle. Vaikka kuin yritän päästä eroon tosta purkillisesta ni ei vaan illalla enää riitä maitoa iltatankkauksella. Ärsyttää hieman kun kuitenkin noin vähästä määrästä kiinni eikä vaan tissit taho sitä määrää saada lisättyä. Sitten jos vielä tulee se tehoimuttelukausi nyt niin hitsi miten saan vauvan oleen tissillä kun nyt jo välistä illat riehuu kun ei tarpeeks tule ja ennen kun saa pullosta.
Kattelin teijän muiden neuvolakäyntikertoja ja kyllä ihmetyttää kun meidän vauvalla oli käynnit 1 vk, 2 vk ja 4 vk ikäsenä ja nyt seuraava on vasta lääkäri ja sekin 2 kuukauden ikäsenä! Kauheen pitkä väli tässä on. Vaikka ei kait tässä mitään sen kummempia, Kakka on aika tiukassa, ilmeisesti korvike liisteröittää sitä. Täytyy huomenna hakee levolaccia tai mallasuutetta. Jätin cuplatonin pois ku tuntus että vaan lisää kätinää.
Ois kyllä kiva että saatas tänne pidempiä pinoja mutta kun tuntuu ettei itekkään kerkee kirjottelee tänne ku käy vaan vilasees onko pinoa. Kiva lukee miten muilla arki rullaa.
Mies siis meni nyt töihin parin viikon isyysloman jälkeen, kun päätimme säästää yhden viikon myöhemmäksi. Tietty sit viime yö oli ihan " kamala" verrattuna aikaisempiin, kun toisen olis tarttenu nukkua.
Alkuilta meni ihan tavallisesti eli noin 21-22 alkoi kitinä ja se kesti 0.00 asti (tämän välin mies yleensä hoitaa, kun hän kattoo telkkaria myöhempään). Sit herättiin taas kahden maissa syömään. Sit herättiin ennen neljää ja vasta ysiltä sain tytön oikeasti uudelleen nukkumaan! Nyt on sit aikamoinen morkkis päällä, kun eihän se hermo pitänyt ja en jaksanut olla sympaattinen ja hoivaava ja ystävällinen äiti, vaan hyssyttely oli lähinnä vaan " mekaanista" ja liki koko ajan päässä pyöri, että nukkuisit nyt saakeli vieköön... Olen ollut sitä mieltä, että meidän tyttö on helppo (tyttö on esikoinen, joten kamalan laajaa referenssipohjaa ei ole) ja nyt sit kun en jaksa " täydellisesti" aina sen kanssa, niin tuntuu tosi pahalle. :(
Kaiken lisäksi mulle on iskenyt kohtutulehdus. Huomenna pääsen lääkäriin ja kaitpa sitä jotkut lääkkeet sitten saan. Toivon, että tarjolla on jotain sellaisiakin vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat imetyksen jatkamisen. Meillä tosin imemisote ei ole täydellinen ja stressi maidon riittämisestä on jatkuvaa, mutta silti haluaisin jatkaa sitä vielä. Eihän meillä vasta olla kuin kohta 3 vkon ikäisiä!
Vielä tällä hetkellä me ollaan aika tavalla kodin vankeja. En osaa viedä tyttöä ulos nukkumaan saatikka sitten, että lähtisimme johonkin ihmisten ilmoille täältä itseksemme. En edes ulkoilemaan ole tänään viitsinyt lähteä, kun on tuo mahakin niin kipeä... Kauhulla olen jo miettinyt sitä, että miten sitä edes ennen ristiäisiä onnistuu pääsemään ulos tästä huushollista edes sen verran, että pääsis ristiäisvaatteita ostamaan.
Anteeksi tämä valitusviesti, mutta tänään on ollut tosi masentava päivä. Muutenkin minun on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että ei tämä äitiyden onni ja autuus ole minulle vielä kovin hyvin avautunut. Taitaa olla niin, että minulla on jonkin verran sitä kuuluisaa masennusta. No, ei olisi mikään ihme, sillä jouduin vastoin toiveitani suunniteltuun sektioon (ja joudun siihen myös kaikissa mahdollisissa seuraavissa raskauksissani myös) ja se oli minulle kova paikka. Lisäksi oon saanu tän kotona vietetyn parin viikon ajan kestitä miehen sukulaisia nurin ja oikein, kun niitä tunkee ovista ja ikkunoista kylään. Appivanhemmat tulee vähintään kerran viikossa meille! Tosi kivaa... Omat vanhempani tai kukaan muukaan sukulaiseni tai kukaan oma kaverini ei ole vauvaa nähnyt livenä, kun kaikki asuvat niin kaukana. Tosi kivaa tämäkin... Anoppi ja mieheni mummot tyrkyttävät ties mitä " hyödyllisiä" neuvoja (koko ajan saa niskaansa pientä vihjailua siitä, että olenkohan nyt varmasti täysin kykenevä hoitamaan HEIDÄN pientä mussukkaansa tarpeeksi hyvin) ja kantavat vanhoja romujaan meille " käytettäväksi" . Huoh. Tiedän, että otan kaikki kommentit turhan herkkänahkaisesti ja pitäisi tietty ymmärtää, että kun on kerran eka lapsenlapsi kyseessä, niin sitä sitten jaksetaan kyylätä oikein urakalla, mutta silti...
Anteeksi vielä kerran tämä valitus, mutta pakko myöntää, että taas kerran tämä tilittäminen helpotti ainakin millin verran.
kirppu ja pikkuemäntä 2vko 6pv
Meidän tytteli tulee huomenna jo kuusiviikkoa joten niin se aika hurahtaa. Ja olen itse ja koko perhe hurahtanut tohon suloiseen tuhisijaan joka kyllä välillä on aika vaativa örkki :)
Päivät kuluu jo aika kivasti, vaikka nälkä saattaa yllättää ihmepaikoissa (äsken imettelin srk:n kerhon eteisessä).
Illat vauva tankkaa ja kitisee ja itse on ihan töttöröö kun hän vihdoin nukahtaa tissille. Olen nyt toisesta kerrasta viisastunut ja istun sohvalla vauva roikkuen tissisä ja vasta sitten kun hän on täysin taintunut siirrän omaan sänkyyn.
Jälkitarkastus on hoidettu ja paikat kunnossa, leikkauksista ja repeytymistä huolimatta. Vatsanahka vaan roikuu ja viisivuotias kysyikin eilen, että onkos uusi vauva tulossa :)
Kevättä kohdin mennään, jeé. Ja nyt syömään laskiaispullia jotta vatsanahka ei pääse tiukkenemaan!
Kirpulle aluksi paljo pinnaa sukulaisten suhteen, mäki vähä etukäteen manasin noita omia ja miehen sukua, mutta tähän asti on päästy pelkällä manauksella. Melko rauhas on saatu olla ja ku mulla ei oo kysees eka tenava (en ny saa päähäni, oliko sulla ennestään, sori..), niin eipä ne juuri enää neuvomaan alkaa. Ja ne jo tietää, että saattaisin " neuvoo" vittuiluna takasi...;)
Kukin äiti ja isä on kuitenki ne oman lapsensa parhaat asiantuntijat, siltiki, vaikka välillä meinaa hihat palaa, älkää hyvät ihmiset unohtako, että äitiyden lisäks, niin autuaallisen taivaallista/helvetillistä se välillä onki, niin me ollaan kaikki vaan ihmisiä, ei sen enempää. Ja hermo saa välillä mennä!
Mäkin oon välillä vähä itkeskelly, mutten mä ihan masennukseksi sitä luokittelis. On vähä väsy ja paljo laskuja, niin ei siihen muuta tarvita, ku jo poru pääsee. Ja välillä toki tuntee ittensä niin vähäseksi, ku ei aina pysty saamaan tuota pientä hiljaseksi. Meillä ei kyllä koliikiksi tunnistettavaa vaivaa oo, mutta paljo se tankkaa illalla ja on muutenki koko ajan jotain vailla. Eilen mentiin pojan kans nukkumaan kahdentoista aikaan ja se heräs vasta kuudelta syömään!! Mulle kyllä maistus joka yö kuus tuntia unta putkeen.. ja sitte puoli kymmenen herättiin kokonaan. Joskus on noita hyviä öitä ja tänään on ainaki toistaseks ollu hyvä päivä*kopkop*.
Mutta ei vielä oo mitää rytmiä (no poitsu on vasta 2 viikkonen..), onneks ny selkeesti kuitenki yö ja päivä erottuu, että öisin syödään harvemmin, ku päivisin! Ja jos ajottaista väsyä ei lasketa, niin muutenki ollaan keskimäärin ihan hyvin voitu, nuorimies kasvaa hyvin:
syntymäpaino 3440g, lähtöpaino 3290g,
1 viikon vanhana 3440g ja 2 viikon ikäsenä eli tänään 3700g.
Että kai siellä tissis virtaa piisaa, toistaseksi. Muutaman kerran on pitäny lypsää, ku on ollu niin pinkeet tisut, ettei muksu olis saanu niistä kiinni. Onpa sitte vähä pakkases pahan päivän varalle!
No meillä herättiin. Isukki käytti poitsua pihalla tänään ekaa kertaa ja nyt on unet maistunu.
Voikaahan hyvin ja jakselkaa kaikkia häiriötekijöitä, mitä ne sitte kullaki on!!!
Vaikka sen itsekin jollain tasolla tiedostaa, että ihan pelkkä ihminen sitä minäkin olen, niin on se silti lohduttavaa kuulla jonkun toisen sanomana, että saa olla inhimillinen.
Joku super-äitiyden vaatimus on mulla vielä apinana selässä, mutta ehkä tää arjen realismi saa sen ravistettua alas mun hartioilta. Oma äitini on mielestäni aina ollut niin jaksavainen, joten omien voimien rajallisuus ottaa koville henkisesti.
No, kyllä tämä alakulo ja voimattomuuden tunteet tästä vielä iloksi muuttuu, kun kevättä eteenpäin kuljetaan ja opitaan lisää uusia juttuja ja uskalletaan lähteä ulos maailmaan täältä neljän seinän sisältä.
Tämä palsta on kyllä totisesti mainio varoventtiili paineiden purkamiseen!
Tervehdys, ei oo koneelle ehtiny tässä vauva-arjen pyörityksessä. Koliikin oireita on meiänkin pikku-ukkelilla ilmaantunu. Disflatynillä on kyllä helpottunu, mutta aina ne yöt on vaikeimmat. Ite oon miettiny tota vastiketta, että aiheuttaako se lisää vatsavaivoja ja en oo sitä sitten antanu ku pikku määriä max. 50 ml päivässä. Onko teillä kokemusta vatsavaivojen lisäyksesta vastikkeen myötä???
Luin tossa että jotkut on kokeillu vyöhyketerapiaa, pitäisköhän itekin kokeilla sitä ku tosiaan kakan kanssa on ongelmia ollu aina välillä. Mistäköhän sitä lähtis ettimään numeroa...?
Alku oli muutekin hankala ku keltasuuden takia jouduttiin ravaamaan kontrolleissa harva se päivä, onneks ne on nyt ohi. Ensimmäinen neuvola reissukin oli 3 vkon iässä
pituus 53,5 cm (+2,5)
paino 4390 g (+350 g)
Ihmettelin vaan ku sanovat että hyvin kasvaa ja nyt kun lukee tätä palstaa niin vaikuttaa kasvu niin pieneltä :o
Tänään oli meilläkin eka päivä ilman isiä ja samoin ku jollain toisella viime yö oli aivan kamala. Poju huus puol 1 aamu 4 ja hiljeni vasta ku kävin sen kylvettämässä ja nukutin vaippa-nakupellenä omalle rinnalle. Nyt onkin sitten koko päivän nukkunu ja varmaan yöllä taas tiedossa kauhee konsertti.
Minkäköhän ikäsenä vois yrittää opettaa jonkunlaista rytmiä vai onko sellasesta toivookaan...
Pikkasen väsynyt pikku-ukkelin äitee
Tervehdys, ei oo koneelle ehtiny tässä vauva-arjen pyörityksessä. Koliikin oireita on meiänkin pikku-ukkelilla ilmaantunu. Disflatynillä on kyllä helpottunu, mutta aina ne yöt on vaikeimmat. Ite oon miettiny tota vastiketta, että aiheuttaako se lisää vatsavaivoja ja en oo sitä sitten antanu ku pikku määriä max. 50 ml päivässä. Onko teillä kokemusta vatsavaivojen lisäyksesta vastikkeen myötä???
Luin tossa että jotkut on kokeillu vyöhyketerapiaa, pitäisköhän itekin kokeilla sitä ku tosiaan kakan kanssa on ongelmia ollu aina välillä. Mistäköhän sitä lähtis ettimään numeroa...?
Alku oli muutekin hankala ku keltasuuden takia jouduttiin ravaamaan kontrolleissa harva se päivä, onneks ne on nyt ohi. Ensimmäinen neuvola reissukin oli 3 vkon iässä
pituus 53,5 cm (+2,5)
paino 4390 g (+350 g)
Ihmettelin vaan ku sanovat että hyvin kasvaa ja nyt kun lukee tätä palstaa niin vaikuttaa kasvu niin pieneltä :o
Tänään oli meilläkin eka päivä ilman isiä ja samoin ku jollain toisella viime yö oli aivan kamala. Poju huus puol 1 aamu 4 ja hiljeni vasta ku kävin sen kylvettämässä ja nukutin vaippa-nakupellenä omalle rinnalle. Nyt onkin sitten koko päivän nukkunu ja varmaan yöllä taas tiedossa kauhee konsertti.
Minkäköhän ikäsenä vois yrittää opettaa jonkunlaista rytmiä vai onko sellasesta toivookaan...
Pikkasen väsynyt pikku-ukkelin äitee
Mukavaa ku ei näytä ollenkaan viestit lähtevän eteenpäin, ja sitten siellä on tuplat...
meinasin ite alotella juuri pinoa, mutta en kerennyt ;D
meillä poika on kehittynyt hirmuisesti! kova jo jokeltelee ja hymyilee :)
äsken ressukka nukahti kesken leikin :)
itkuisuutta meillä on iltaisin aina noin klo 20-24 :( se ottaa aikalailla voimille, mut ihan hyvin ollaa jaksettu tähän asti!
jätettiin d-vitamiinit pois ja myös masutipat ja on nyt hieman helpottanu!
eipä tässä oikee mitää uutta :D neuvolassa käytii viime torstaina (16.2). kaikki oli hyvin :) siellä jopa poika kääntyi mahalta selälleen :D
kova on poika syömää ja kasvamaan!
tässä mittatietoja:
syntyessään: 4195g 52cm ja 35cm
apuva! nyt en muista ulkoa mittoja 1vko, 2vko ja 3vko ikäsenä :( *nolostuu*
4vko: 5320g 55,5cm ja 39,5cm
nekkuli ja " elmeri"