2-vuotiaan pelot
Meillä on ihan viime viikkoina meidän kohta 2-vuotias alkanut säikkymään erilaisia asioita. Kun ollaan kotona, voi yhtäkkiä alkaa huutamaan että naapurin tyttö tulee tai naapurin koira tulee tai joulupukki tulee ja itkee ihan hulluna juosten paniikissa mun syliin. Tämä usein niin että on kuulunut joku kolaus tai ääni jostakin. Naapurin tyttöä ei olla vielä koskaan tavattu livenä kun vasta muutettu, pari kertaa nähty hänet pihalla. Koiria pelkää kyllä muutenkin, mutta naapurin koiraa ei olla edes nähty, kuultu haukuntaa kylläkin. Yleensäkään minusta tässä ei ole tapahtunut nyt mitään pelästymistä tms. josta tämä voisi johtua.
Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (5)
että pelkääkö hän näitä asioita kun ei ole nähnyt niitä.
Meillä poika 2v. alkoi pelätä syksyllä hirveesti yhtä koiristamme. meillä siis 4 koiraa ja aina siis olut koiria. ja pelko kohdistui vain tähän yhteen. Aina kun koira tuli lähellekkin niin poika alkoi huutaa hirveesti saati jos koiravaikka haistoi häntä.
nyt on kyllä asia saatu kuntoon. poitsu sai taluttaa koiraa ulkona ja on saanut harjata tätä ja pelkokin lähti samalla. nyt saa koirakin kävellä samassa huoneessa. ;)
Esikoinen taasen pelkäsi saman ikäisenä, syksyllä kun lehdet putoili puusta... ja seuraavana talvena lunta. pulkkaan ei voinut istua ja maassa ei voinut kävellä. huuto alkoi muuten. mutta luulen että nähäkin johtui siitä että asiat olivat uusia.
ehkä tämä 2 vuotta on sitten joku uusien pelko kausi. meillä ainakin tosiaan on ollut ties mitä pelkoja.
Eli pelottaa monesti nykyäön meidänkin muuten tosi reipasta ja räiskyvää poikaa, n. 2 vee. Kun kysyn, mikä pelottaa, vastaus on usein jotain " karhu" tai " pöllö" -tyylistä. Sitten tietty rauhoitutaan sylissä ja jutellaan kuinka karhut nukkuu kaukana metsässä ja pöllöt on oikeestaan ihan kivoja..
Mutta taitaa siis näiden kaksivuotiaiden mielikuvitus kehittyä hurjaa vauhtia, kun näitä hellyyttäviä pelkoja näyttää olevan muillakin!
Ja yksi huomionarvoinen seikka on varmaan sekin, että onhan moni asia voinut pelottaa jo ennenkin, mutta koska meidän poika ei ainakaan ole vielä kauaa osannut puhua, niin en ole koskaan saanut tietää, että jonkun lohduttoman itkun takana onkin ollut se, että " kaahut on pejottavia" ..
ja pelkaa krokotiileja, lohikaarmeita, dinosauruksia, kaarmeita jne, ja kaikki siis mielikuvitusjuttuja. Joskus vaitta, etta konttaava pikkuveli on krokotiili tai etta kissamme on tiikeri ja juoksee niita kiljuen karkuun. Liittynee ikaan.
Meillä myös pelätään enemmän. Ennen poika ei säikkynyt oikein mitään, nyt on herkempi esim toisten lapsen tönimisille ja haluaa herkästi syliin tms. Kiva kuulla että muillakin tällainen vaihe.
Meidänkin 2 v. 4 kk tyttömme säpsyy ääniä ja pelkää, ehkä eniten kohta 4-vuotiasta isoveljeään, silloin kun tämä laittaa hirviötyynyn naamalleen ja huutaa " Hirviö" . Hui sentään :) Tyttö menee itse peiton tms. alle ja " kummittelee" , mutta jos joku muu tekee samoin, jo pelottaa kamalasti. Joulusta hän kertoo vieläkin, miten " joulupukki pelkäsi mua" (eli joulupukki pelotti häntä). Näkee, miten hän oikein kiireellä juoksee syliin, jos esim. keittiöstä kuuluu joku tiskikoneen napsahdus ja ollaan olohuoneessa. Mutta ei panikoi, eikä usein edes itkekään. Tulee vaan syliin ja sanoo, että pelkää. Sitten istutaan sylikkäin ja jutellaan siitä, mikä pelottaa ja pelkokin menee usein ohi tai unohtuu, kun mieleen tulee muut leikit.
Tuntematon se tietty vasta pelottaakin, koirat, naapurit ja autot, ja etenkin autojen pelko on mielestäni erittäin hyvä juttu!
Toisaalta suosikkileikkejä on pimeässä huoneessa isoveljen kanssa taskulamppu kädessä heiluminen, minkä luulisi olevan pelottavaa, kun ei kunnolla näe ja taskulampusta muodostuu kaiken näköisiä varjoja.