Ei vieläkään...
Meillä poika täytti ihan äskettäin 1v. ja edelleen kuljetaan ryömimällä... konttaus kyllä jo onnistuisi, koska on jo muutaman metrin kontannut, mutta silti on kivempaa mennä paikasta toiseen ryömimällä. Itse poika nousee istumaan ja ketterästi siitä taas jatkaa matkaa - ja eilen hoksasi polvillaan seisonnan ja sitä on tänään harjoiteltu... mutta ei vaan konttaus kiinnosta eikä siis myöskään ylös nousu, että kävelemään joskus lähtisi.
Asia ahdistaa, koska kaikki olettavat, että poika jo kävelee... tänäänkin soitti eräs työkaveri ja totesi, että " no, teillä jo tietysti juostaan" ... :( ei kiva!
Poika on käynyt fysioterpaiassa nyt 2½kk ja edelleen jatketaan sitä ja toivon, että se konttaus pian onnistuisi... pääsisi ainakin ihmisten ihmettelyistä. Kävelemäänhän nyt on aikaa vielä opetella...
Löytyykö muita taaperoita, jotka eivät vielä tässä vaiheessa konttaa???
Muuten poika on iloinen ja touhukas, joten mistään " vammasta" ei liene kyse, vaikka neuvolassa kyllä alkoi jo tuntua, että kaikki on pielessä, kun sanojakaan ei vielä tule... " Puolustelin" rakasta poikaamme sillä, että hän on sairastanut korvia 2kk iästä ja maitoallergia tuli 3kk iässä, joten uskon niiden verottaneen pienen jaksamista opetella normaalissa tahdissa mm tuota liikkumista ja puhuminenhan usein viivästyy korvatulehduskierrelapsilla, joten selityksiä löytyy - ainakin ne helpottavat omaa oloa...
Mutta, löytyykö siis muita hitaita oppijoita???
Kommentit (12)
vasta 9,5kk ikäinen, mutta tutulta kuulostaa. Esikoinen oppi kävelemään vuoden iässä, nuorempi tuskin. Meillä ei varata jaloilleen ollenkaan, ja ollaan fysioterapeutille ja lääkärille menossa. Meillä kyllä istutaan ja noustaan itse istumaan, ryömitään ainoastaan takaperin ja noustaan konttauasentoon. Jonkin verran on peppukiitäjän vikaa.
Huolestunut olen minäkin! Jokainen vaan ilmeisesti oppii omaan tahtiinsa. Mulle on silti ollut hämmästys, miten paljon nuorempi eroaa esikoisesta. Meillä varmaan selittyy silläkin, että mä olen ollu vuoden vanha, kun opin kävelemään, mies on ollut 1v 2kk kun on vasta noussut seisomaan ja kävelemään oppi 1v 3kk. Esikoisen kehitys on siis samaa kuin mulla ja kuopuksella ilmeisesti menee samaa rataa kuin isällään. Olisiko teillä samaa?
Turha sitä on muiden kommenteista loukkaantua (vaikka on helpompi sanoa kuin tehdä, tiedän!). Jos kerran teillä ei mitään vikaa ole, niin teidän lapsi vain taitaa olla hitaamman puoleinen, niinkuin meidänkin. Ja kyllähän nuo allergiatkin vaikuttaa, meillä ei myöskään sopinut aluksi kaikki ruoka-aineet.
Luin tuota kertomustasi ja minusta tuntuu, että pieni poikasi on sairastellut sen verran, että se varmasti vähän hidastaa hänen kehitystään. Usein sairastelu vie voimia kasvamiselta, joten kaikki aikanaan:) Ihmiset tarkoittavat varmasti vain hyvää uteliaisuudellaan, mutta eivät tajua pahoittavan mieltäsi.
Mutta en ole ollenkaan huolestunut asiasta enkä onneksi ole joutunut kuuntelemaan ikäviä uteluja kävelemään lähtemisestä tms. Lapsi on siis nyt 1v 1 kk ja ryömii edelleen, istuu tuetta mutta ei pääse vielä itse istuma-asentoon. Tällä hetkellä harjoittelee konttausasentoa, hytkyy siinä hetken ja rojahtaa sitten taas vatsalleen. Meillä on fysioterapiaa n. 2 krt/kk, seurataan siihen asti, että lähtee kävelemään. Me molemmat vanhemmat olemme olleet hitaita kävelemään oppijoita, joten taitaa olla perinnöllistä.
Koita jaksaa ihmisten utelut ja jättää ne omaan arvoonsa. Ihan varmasti poikasi lähtee kävelemään ajallaan!
Fysterapiaa käyty, tutkittu on, neurologi todennut pojalla lantion seudulla alentuneen lihasjänteyden, hypotonian.
ei tuo minusta kuullosta mitenkään poikkeukselliselta vielä!
Meillä tyttö ryömi ekan kerran n.10kk iässä, siihen asti tyytyi köllöttelemään lattialla, mitä nyt ehkä " pyöri" siinä vähän. N. 1v iässä sitten yhtäkkiä konttasi (ajattelin jo että jää varmaan konttaaminen väliin kokonaan), ja loppujen lopuksi käveli ekan kerran huterasti itse n. 1v2kk iässä. Eli tuo viimeinen pyrähdys menikin sitten yllättävän nopeasti.
Itse en hoksannut edes hätäillä, kun äitini vielä kertoi minun kävelleen vasta 1v4kk iässä. Periytyvää mukavuudenhalua, kenties ;)
Ja itse suorastaan kauhistelen 8-9kk iässä käveleviä, hui! Miten siinä saakin vahtia vielä enemmän varmaan alkuvaiheen muksahteluja..
Mun tyttö ei ikinä kontannu eikä ryöminy. meni eteenpäin pyllyllä istuen ja sit jotenkin veti itteensä eteenpäin.
ite olin melko paniikissa kun ei osoittanu mitään kiinnostusta kävelemistä kohtaan ja mentiin fysioterapiaan kun oli 1,5 v eikä vieläkään kävelly. ne tsekkas et kaikki oli ok, ei liian kireitä lihaksia ja niin edelleen. käveleminen oppi kun oli 1v 8 kk. puhuminen taas oppi tosi pienenä ja osas tosi hyvin puhua ennen kuin oppi kävelee. tyttöä pelotti hirveesti kävellä. no, sit kun lakoi niin osas jo juosta ja pysähtyä ja kaikki sitä mitä muut samanikäiset lapset.
my_selene ja tytöt -02, -03 ja la 05/06
Poju oppi 11kk iässä ryömimään.
12kk iässä konttausasentoon nousu.
12.5-13kk iässä lähti sitten konttailemaan. Ensi askelet otti 1v3kk mutta kävelemään lähti ilman tukea vasta 1v5kk iässä.
eli hitaasti mutta varmasti.. Mutta vältyttiin monilta kolhuilta kun poika oli niin varoivainen =)
Meillä pohjalla myös allergia -> kasvun hidastuminen (imeytymishäiriö ruoan suhteen)
meillevauveli:
Luin tuota kertomustasi ja minusta tuntuu, että pieni poikasi on sairastellut sen verran, että se varmasti vähän hidastaa hänen kehitystään. Usein sairastelu vie voimia kasvamiselta, joten kaikki aikanaan:) Ihmiset tarkoittavat varmasti vain hyvää uteliaisuudellaan, mutta eivät tajua pahoittavan mieltäsi.
Olen aivan samaa mieltä! Odottele rauhassa, voi hyvinkin olla ettei lapsessasi ole mitään " vikaa" vaan hän edistyy omaa tahtiaan. Ei ole mitenkään tavatonta että lapsi kävelee tuetta vasta 1,5 - 2vuotiaana. Silloin ei enää tule kaatumisiakaan niin kovasti eli meno on jo varmempaa. Nauti lapsestasi, älä anna asian turhaan painaa mieltäsi. ;)
nyt muista kuinka paljon yli 1v. oli tuolloin mutta sen verran paljon kuitenkin että tytön liikkumattomuutta ihmeteltiin ja oli myös lähete fysioterapiaan. Tyttö ei myöskään osannut kierähtää selältään vatsalleen vielä 1-vuotiaana. Ei ollut sairastellut tms. Eikä puhettakaan tullut. Sitten kun neiti lähti liikkeelle lähtikin vauhdilla. Nyt on 2v.3kk ja puhua pulputtaa ja juoksee hurjaa kyytiä samaan aikaan. Todettiin sitten porukassa että tyttö taisi vaan odotella että taidot varmasti onnistuu ja lähteä vasta sitten liikkeelle kun oli varma itsestään tai sitten oli laiska =)
Kylläpä kirjoituksenne lohduttivat ja niin kuin joku sanoikin, aion nauttia ihanasta pojastamme täysin rinnoin, vaikka kuinka muut ihmettelisivät sitä sun tätä!!!
Itse asiassa vkonloppuna ollaan menty hurjasti eteen päin... eli eilen poika konttaili jo joitain metrejä ja kovasti nousee tukea vasten polvilleen ja siitä jaloilleen... eli ehkäpä hyvinkin jo kesällä käpöttelee pihanurmella ja nämä huolet ovat vain muistoja. :) Ja jos ei, niin sitten kun hän on siihen valmis!
Ihanaa kevään odotusta teille kaikille ja kerran vielä kaunis KIITOS!
...poika oppi ryömimään 10-kuisena. Kun hän täytti vuoden, muu liikkuminen oli niin heikkoa, että ajattelin, ettei kävele vielä puoleen vuoteen. Kuitenkin hän innostui kävelyttämisestä vuoden ja kuukauden iässä, vaikkei siis kontannutkaan vielä " oikeasti" (eli " konttasi" kyynerpäät maassa). Kävelytimme innokasta poikaa sinnikkäästi, ja hän yllätti vanhempansa totaalisesti lähtemällä itse kävelemään 1v2kk iässä. Oikea konttaus tuli samoihin aikoihin. Vasta ihan joitakin viikkoja aiemmin hän alkoi nousta itse ja kävellä tukea vasten.
Käsittääkseni kävelemään oppimisen normaali vaihtelu ulottuu tuonne puoleentoista vuoteen, joten aikaa teillä on. Toki kannattaa kysyä asiantuntijoiden näkemystä, jos asia askarruttaa, mutta päivittelijöiden hassut kommentit kannattaa yrittää ohittaa. Lapset ovat erilaisia, ja muutaman kuukauden ero jonkin asian oppimisessa ei näy mitenkään myöhemmin.
Meillä myös korvakierre taustalla ja paha liimakorva. Minun kokemukseni on, että tuo liimakorva vaikutti tasapainoon heikentävästi. Tietysti myös se, että lapsi on kipeänä hyvin paljon sylissä eikä jaksa suuria " urotöitä" lattialla suorittaa, vaikuttaa motoriseen kehitykseen. Samoin korvakierre ja erityisesti liimakorva saattavat vaikuttaa puheenkehitykseen.
Ihmettelen kuitenkin kovasti, jos jo 1-vuotiaan puheesta ollaan neuvolassa huolestuneita. Virallinen ohjehan on, että lapsella kuuluu 2-vuotiaana olla muutama selkeästi lausuttu sana ja hänen tulee silloin ymmärtää " arkipuhetta" hyvin.
ryömimään lähti 10kk ikäisenä, puita pitkin kävelemään 1v1vk, kävelemään 1v3kk, eli ei kovin myöhään lopulta. Tuttuja ovat kuvailemasi tunteet, vielä kun oli ensimmäinen lapsi kyseessä niin olisi toivonut hänen vastanneen tuttavien odotuksia... " Mitä, eikö vieläkään liiku???"
Jos nyt yhtään lohduttaa niin serkullani on puoli vuotta nuorempi kun oma esikoiseni. Lapsi oli peppukiitäjä vuoden ikäisenä, ei kontannut ikinä, nousi tukea vasten seisomaan 1v3kk, kävelemään 1v8kk. Normaali lapsi, kävivät treenaamassa fysioterapeutilla mutta mitään syytä huoleen ei ollut.