Jäähypenkki...muita ehdoituksia "rangaistukseksi" tottelemattomuudesta ???

Mulla oli jotenkin hirveen suuret ennakkoluulot sitä kohtaan mutta kun aloin n.3v kokeilla sitä niin yllättäen sujuikin tosi hyvin. Molemmat saa hetken aikaa rauhoittua. Mikään rangaistus ei toki toimi kerralla, mutta kaipa se sadannen kerran tepsii;-). Musta on tärkeintä vaan että johdonmukaisesti väärin toimimisen seurauksista varoitetaan ja sitten uhkaus toteutetaan. Ihan hyvin voit esim. sanoa että jos vielä teet näin ja näin niin sitten lähdetään puistosta kotiin. Kovin montaa kertaa tuskin tarvitsee lähteä, mutta muutaman kerran ehkä kuitenkin. Sitten uskoo jo että toi on tosissaan ja pelkkä uhkaus tepsii. Myös kyläpaikassa tai puistossa voi käyttää jäähyä rangaistuksena, minä vaan valitsen jonkun rauhallisen tuolin tms , paikan jossa täytyy istua. Jos penkiltä lähtee(tai valuu lattialle ovelasti...)niin aika alkaa alusta. Myöhemmin meillä riittää vaan muistutus että jos lähdet niin kestää vaan kauemmin että pääset pois. Jos lapsi vie leluja toisilta tai heittelee tms, niin sitten tietysti auttaa sen lelun nappaaminen pois kun ensin on varoittanut. Jos karkailee niin minä olisin niin radikaali että joko uhkailisin rattaisiin valjaisiin joutumisella tai sitten hankkisin valjaat jotka pukisin lapselle päälle jos ei kävele nätisti muuten. Niitäkään tuskin joutuis montaa kertaa laittamaan kun pelkkä uhka valjaisiin joutumisesta riittäisi. Meidän nyt 4v on varsin haastava tapaus enkä voi sanoa että elämä olisi mitään ruusuilla tanssimista nytkään jatkuvasti, mutta kaikenlaisia ratkaisuja voi ongelmiin kehitellä. Naureskelusta yms. ei kannata ottaa kierroksia, pysyä vaan ihan neutraalina ja ilmoittaa mitä seuraa jos kielletyn asian tekeminen jatkuu. Tsemppiä koitoksiin, kyllä se taas helpottaa!

Jäähy kyllä katkaisee tilanteen hetkeksi , mutta jäähyn jälkeen meno jatkuu niin kuin aikaisemminkin. Äärettömän harvoin toimii pelkkä uhkaus jäähystä. Leluja myös otetaan takavarikkoon ja nykyään se jo kirpaiseekin poikaa. Vielä joskus 3-4-vuotiaana ei tehnyt poikaan mitään vaikutusta.



Mutta tosta karkailusta sanoisin, että koska se voi olla hengenvaarallista, tekisin samoin kuin edellinen vastaaja eli joko lapsi istuu rattaissa valjaissa tai jos ei enää käytä rattaita, ostaisin valjaat, joissa "taluttaisin" lasta. Luulen, että noin vanha lapsi ei montaakaan kertaa haluaisi valjaita päälleen, vaan alkaisi kävellä nätisti. Tai jos ei, niin sitten takaisin rattaisiin/valjaisiin.



Meidän esikoinen käveli valjaissa 1 v 3 kk ikäisestä (oppi silloin kävelemään) 2 v ikäiseksi, koska ei suostunut millään pitämään kädestä kiinni ja asuimme Helsingin keskustassa. Moni siellä ei anna pienten lasten kävellä itse liikenteen takia, mutta itse koin paremmaksi antaa pojan kävellä aina kun se oli ajan puitteissa mahdollista ja oli siksi valjaissa. Meidän poika tosin tykkäsi noista valjaista, koska tiesi, että saa itse kävellä silloin. 2-vuotiaasta lähtien hän on sitten ollut niin luotettava, että on saanut kävellä ns. vapaasti rattaiden/aikuisen vieressä, eikä ole tähän 5 v ikään mennessä koskaan yrittänytkään juosta autotielle päinkään.



Itsekin odotan kiinnostuneena, mitä toimivia rangaistuksia/seuraamuksia muut ovat lapsilleen keksineet, jos jäähyt ja lelutakavarikot eivät toimi!

Meillä on 3 lasta, joista nuorimmainen nyt 3,5 v. Kokemuksesta voin sanoa, että kaikki sujuu parhaiten, kun perheessä on selkeä vuorokausirytmi ja selkeät säänöt, joista kukaan ei poikkea.

Eli heräämiset, ruokailut, ulkoilut ja nukkumiset aina samaan aikaan selvässä järjestyksessä. 3-vuotiaalle on jo tärkeätä, että hän tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, milloin ja miten. Vanhempien esimerkki kaikessa on parasta, sillä lapsi haluaa tässä iässä tehdä kaiken niinkuin isä ja äitikin.

Jos kaikki pukee, kun herätään, niin lapsikin pukee. Hän tarvitsee tietysti asiaan hieman enemmän aikaa, mutta varmasti haluaa jo ainakin osittain hoitaa pukemisen omatoimisesti. Ruokailu sujuu parhaiten, jos ruoka on ajallaan ja jos lapsi saa jotenkin osallistua ruoan valmistamiseen. Itse tehtyä on kiva syödä ja olla ylpeä aikaansaannoksestaa. Lapselle riittää, että saa vaikka vähän sekottaa ja kattaa pöytää. Se on jo iso juttu.

Lasta ei kannata uhmaiässä yrittää ns. komentaa ainakaan huutamalla. Parhaiten sana menee perille, kun kumartuu lapsen tasolle, katsoo silmiin ja kertoo asiansa päättäväisesti.

Mikäli face to face - sana ei mene perille ja lapsi vain uhmaa, niin meillä lapsi otetaan syliin ja pidetään siinä tiukasti kiinni niin kauan, kuin uhma on ohi. Rimpuilla ja riehtoa saa, mutta pois ei sylistä pääse, ennenkuin tottelee. Ainakin meillä tämä sylihoitosysteemi on parhaiten toiminut kaikkien kanssa. Eli rakastetaan ja rajoitetaan samanaikaisesti.

Kun elämä on säännöllistä, niin lapsella ei pitäisi olla nälkä eikä ulkoilun puute. Jos siitä huolimatta ei jaksa kuunnella ja vain kiukuttelee, niin meillä laitetaa "ylimääräisille päiväunille" omaan sänkyyn. Eli sanon lapselle, että on liian väsynyt, koska ei enää tottele. Sängystä pääsee pois, kun jaksaa taas kuunnella ja totella. Useimmiten sitten neiti ulvoo makuuhuoneessa paineitaan pois 15 - 30 minuuttia ja sen jälkeen taas päivä jatkuu hyvällä tuulella

Konstit on monet, mutta tärkeintä on se, että lapsi tietää olevansa vanhmepien turvassa. Eli se mitä sanotaan, se pidetään eikä lipsuta. Turvallisuuden tunne syntyy vahvoista vanhemmista ja antaa perustan hyvän itsetunnon syntymiselle.

Meillä on vanhat ja hyviksi havaitut konstit käytössä: uhkailu, kiristys ja lahjonta. Jäähypenkki on toki myös käytössä, mutta jotain on aina keksittävä silloinkin kun ei olla kotona. Muuten pyrin antamaan lapselle mahdollisuuden valita oikean ja väärän käytöksen välillä ja kerron väärästä käyttäytymisestä seuraavan rangaistuksen. Esim. Lapsi tekee jotakin luvatonta, eikä usko käskyä lopeta. Silloin sanon esim, että ellet lopeta, niin et katso sitten lasten ohjelmia. Kovin monesti ei ole tarvinnut toteuttaa, kun meillä oppi, että niin todella tapahtuu ja on viisainta lopettaa ajoissa. Tämä ei tietenkään toimi kaikille, mutta meidän neidille toimii. On tietenkin valittava aina ne oman lapsen kiinnostuksen kohteet, millä kiristää ( kuulostaapa kivalta ;) ). Vaatii toki sen, että lapsi ymmärtää tarpeeksi syy/seuraus-suhteita. Silti lapselle kannattaa aina perustella kieltoja, näinhän niitä sitten on helpompi ymmärtää ja omaksua. Ja avainsana on johdonmukaisuus. Ellet ole valmis toteuttamaan uhkaustasi, niin älä silloin edes lausu sitä ääneen. Ja jos joku on kiellettyä, niin se on sitä aina. Tottakai lapsen vireystilaa on "haisteltava" ja joustettava sitä mukaa, mutta toisissa asioissa ( vaaralliset tilanteet ) on oltava ehdoton.



Meilläkin on neiti harrastanut tielle juoksemista ja niissä en ole siinä hetkessä varoitellut rangaistuksesta, vaan lätkäissyt sellaisen suoraan. Viimeksi olimme kaupungilla liikkeellä ja neidin porhallettua nauraen tielle ( onneksi ei tullut autoja ), koppasimme hänet suoraan kainaloon ja laitoimme autoon turvaistuimeen istumaan ja odottamaan siellä sen aikaa isin kanssa, kun äiti kävi kaupassa. Se oli lapselle kova paikka kun ei päässyt kauppaan ja olikin sillä aikaa oma-aloitteisesti pyytänyt anteeksi tielle juoksemistaan. Kotona sitten keskustelimme tilanteesta ja teimme lapselle ( 3v4kk. ) selväksi, ettei se ole leikin asia, isi ja äiti oikeasti suuttuu. Muisti ainakin seuraavalla kerralla.



Tiedät varmaan, että uhmaiässä lapsi hakee rajojaan. Välillä tuntuu, että he oikein tahallaan ärsyttävät meitä, mutta siitähän ei toki ole kysymys. Ehkä seuraavalta sivustolta löydät jotain vinkkejä teidän arkeen. [http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilante...|http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukk…]