2-vuotiaan " virikkeet" ja sosiaalisuus
Meillä on nyt 2v tyttö, ja toinen lapsi syntyy ihan kohta, eli esikoinen on ainakin vielä vuoden vielä kotihoidossa, ellei enemmänkin. Esikoinen on siis ollut tähän asti kotihoidossa, ja käy muskarissa kerran viikossa. Muutimme jokin aika sitten, ja kaverit jäivät entiselle asuinalueelle. Aikaisemmin, kun kävimme puistossa, niin siellä oli aina seuraa tytöllemme.
Nykyisin haahuilemme tytön kanssa kaksin ulkona, eikä äiti-lapsi-parivaljakoita näy mailla halmeilla ;) Muuton jälkeen tyttö on tullut aremmaksi (tai sitten liittyy ikään). Muiden lapsien seurassa tyttö vetäytyy syrjään, ja tukeutuu minuun tai isäänsä; hän siis leikkisi mielummin aikuisten kuin toisten lasten kanssa. Jos meille tulee lapsia kylään, niin tyttö murjottaa, kun muutkin leikkivät hänen leluillaan.
Eli kysymys kuuluu: miten voisin rohkaista tyttöä, ja koska voi odottaa leikkimistä muiden kanssa? Missä iässä teidän mielestä lapsi tarvitsee harjaannusta lapsiryhmässä toimimiseen? Päiväkotiin en tämän takia aio tyttöä laittaa, mutta asuinalueellamme löytyy kyllä vilkasta kerhotoimintaa...
Kommentit (2)
Kuopus luonnostaan tottunee hieman erilaiseen menoon kun kaveri on vieressä aamusta iltaan...
ollut kyllakin paivakodissa jo 17 kk alkaen, mutta vasta ihan viimeisen puolen vuoden aikana minusta alkanut selkeasti leikkia muiden lasten _kanssa_, sitakin ennen otti kontaktia ja on luonteeltaan sosiaalinen, mutta leikki toisten lasten lasnaollessa ennemminkin sellaista etta leikkivat samoilla leluilla vieretysten, eivat yhdessa. aikuisen kanssa osasi kylla leikkia jo aikaisemmin, ilmeisesti koska aikuinen osaa ottaa paremmin kontaktia kuin toinen lapsi (?). ja kylla minustakin tuollaisella 2 v:lla alkaa olla tavaroiden omistussuhteet hyvin hanskassa eli eivat tykkaa kun muut leikkivat heidan leluillaan. eli ainakin nuo kaksi edellamainittua juttua liittyy ihan ikaan, ei niinkaan sosiaalisiin kontakteihin. mutta sitten tuo vanhemmassa " roikkuminen" on ehka sitten enemman teidan tapauksessanne ihan tyton luonteesta kiinni, toiset ovat itsenaisempia kuin toiset (meilla on yleensa lahtenyt uudessa tilanteessa pienen alkuhammennyksen jalkeen tutkimaan paikkoja, uusia leluja jne ihan tyytyvaisena, palaten sitten valilla vanhemman luokse) tai sitten juuri siita ettei ole ollut niin paljon toisten lasten kanssa tekemisissa ilman vanhemman lasnaoloa. mutta ihan tyton oman viihtyvyyden kannalta meilla ainakin sosiaaliset kontaktit muihin lapsiin ovat rikastuttaneet selvasti hanen elamaansa, ei minusta ainakaan tuossa iassa ole mitenkaan liian aikaista alkaa kerhoiluja tms.