Vihdoinkin jonoon...jee...

kirje taisi tulla elokuussa (kesälomien takia hieman hitaampaa). Ensikäynti (ivf:n suunnittelu) on joulukuussa. Jonossa siis 6 kk. Vielä ei ole tietoa siitä, kuinka nopeasti hoidot alkavat ensikäynnin jälkeen. Hoitotakuun takia pitäisi alkaa aika pian, mutta sittenhän sen näkee.

kun vastasit! Luulin jo, että tässä vaiheessa ei ole menossa kukaan muu. Melko hyvinhän tuo Naikkari sitten taitaa vetää verrattuna aiempaan, jolloin jonot oli kuulemma vuodenkin verran! Lisää toivoa meille! Luin lisää hoitotakuusta ja sen mukaan ainakin tieto hoidon suunnitelmasta taytyisi tulla kolmen viikon sisällä, joten odottelen postia mielenkiinnolla.



Pidän peukkuja sinulle Viuhti ja muillekin piakkoin hoitoja aloittaville!

onhan täällä muitakin, jotka ovat samassa vaiheessa. Esim. Possukalla on ensikäynti myös joulukuussa ja Johannalla muistaakseni helmikuussa.



Sitähän ei vielä tiedä, kuinka hyvin hoitotakuu toimii, mutta siis jonkinasteisia parannuksia pitäisi olla luvassa. NKL on ostamassa myös ostopalveluita Väestöliitosta eli osa pareista pääsee sinne hoitoon. Näin ollen jonoja pitäisi saada hieman purettua.



Itselläni ei ole tämän asian kanssa kiire. Kohta 1,5 vuotta yritystä takana, jossa ajassa 3 inssiä. Silloin polte oli vielä kova, mutta nyt, ainakaan tällä hetkellä, asia ei enää vaivaa. Toivottavasti mieli pysyy näin kiireettömänä asian kanssa myös syksyn pimenevinä iltoina.

Meillä on IVF:n suunnittelukäynti marraskuun alussa. Kesällä meni lähete sisään. Saapi nähdä koska nyt sitten itse hoidot pääsisi alkamaan... tuossa talossa se riippuu aina niin monesta asiasta, joskus ihan lääkäristäkin, että miten asiat etenee! Meille siis tehty siellä kaksi IVF:ää passeineen ja nyt pikkukakkosta lähdemme puuhamaan. Lupasivat vielä yhden IVF:n meille. Raju endo tässä haittaa hommia ja nyt napsin tauotta e-pillereitä, että se pysyisi kurissa hoitojen alkuun!



Marraskuussa siis taas astetta viisaampia tässä jonoasiassa! Jaksamisia jonotteluun tytöt, eikä tuupita siellä ;)

Hei!



Joo, kyllä Viuhti oikein muistit, että ensikäyntiaika on helmikuussa. Itse asiassa kummastuttaa nyt oma olotilani, kun oli kans jokin aika sitten pakottava tarve saada vauva heti, mutta nyt olo on helpottanut. Tottakai toivon edelleen lasta, mutta pakkomielteisyys on väistynyt. Tosin viime yönä heräsin miettimään, että mitä jos ivf-hoidossa ei tapahdu hedelmöitystä jne, kuin luin hedelmöitysongelmista sieltä yhdestä viestiketjusta. Mielenkiinnolla kuulen, miten asiat etenee teillä, joilla ensikäynti ennen mua.

meillä olisi ensikäyntiin aikaa vielä 2,5 kk, mutta saattaa olla, että perumme sen. Tällä hetkellä tilanne on kotona sellainen, ettei oikein kannata ryhtyä näihin hommiin. Tietysti, onhan tässä aikaa, että tilanne voi korjaantua hyväksi, koska se niin nopeasti huononikin..

toivottavasti tilanne teillä korjaantuu. Olen usein miettinyt, että näiden vuosien aikana, joita tässä kuluu, ehtii tapahtua parisuhteessa monenlaisia nousuja ja laskuja. Toivottavasti teillä asiat lähtevät parempaan suuntaan, ei kannata hätiköidä tärkeiden ratkaisujen kanssa.



Mulle tehtiin lähete NKL:n lapaan elokuun lopussa ja sain tällä viikolla tiedon, että voin soittaa ja varata aikaa -tammikuulle 2006- ensi viikon perjantaina. Olen pettynyt, koska aika oli alun perin lupailtu tämän vuoden puolelle ja olimme suunnitelleet pitkäö ulkomaanmatkaa alkuvuoteen, mutta pääasia, että saadaan se aika edes joskus.

kiitos ystävällisistä sanoista. Kyllähän kaikki on mahdollista, itse en ole tekemässä mitään suuria, nopeita ratkaisuja, mutta mies on hieman eri tavalla eläjä. Eli epäselvät asiat vain maton alle ja unohduksiin. Hänelle se on tapa selviytyä elämästä, vaikka tietäähän sen, että ne asiat nousevat pintaan myöhemmin.



Mä luulen, että tällä lapsettomuudella on oma osansa tässä kriisissä, vaikka ne suurimmat syyt ovat jossain ihan muualla. Mies on sellaisessa " työssä" , jonka eteen on tehnyt vuosia hommia ja nyt latu alkaa aukeamaan. Meillä on äärimmäisen vähän yhteistä aikaa, ja sen tietää, mitä siitä tapahtuu, jos suunnilleen asutaan vain samassa asunnossa, eikä koskaan nähdä. Molemmat ovat mokanneet omalla tavallaan, mutta itse tiedän, että asiat ovat korjattavissa. Onneksi asioilla on aina tapana järjestyä, jollain tavalla. Ja niinhän sitä sanotaan, että jos yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Koskaan ei tiedä, mikä edessä odottaa :)



Kurjaa kuulla tuosta teidän hoidon alun venymisestä alkuvuodelle. Toisaalta, saattaahan sekin jotenkin helpottaa, että tietää milloin asiat voivat edetä.



Tsemppiä ja voimia odotukseen :)

luin huonosti, anteeksi. Siis lapaankin noin pitkät jonot. Toivottavasti tilanne pysyy kuitenkin hallinnassa, eikä kivut ylly.

Luulenpa, että on aika tavallinen ongelma, että mies ei halua keskustella ongelmista perusteellisesti ja nainen haluaa. Erilaiset aivot vai mikä lienee syynä... Olen huomannut, että kotikasvatuskin kyllä vaikuttaa paljon siihen, miten riidellään tai keskustellaan ongelmista.



Meilläkin huonommat ajanjaksot keskittyvät niihin kausiin, jolloin on kiire töissä ja vähän yhteistä vapaa-aikaa. Yleensähän puoliso on helpoin kohde purkaa kiukku ja työstressi.



Parisuhdekurssi avasi omat silmäni siinä asiassa, että muilla muka menisi paljon paremmin kuin meillä ja etteivätkö muutkin tappelisi naurettavista pikkuasioista (pyykkikorin paikka tms). Haluaisin mennä parisuhdekurssille uudestaan mutta tässä vaiheessa se kuitenkin tuntuu liian rankalta, kun muilla pareilla on lapsia ja se tulee jatkuvasti esiin keskustelussa.

me ei juurikaan tapella keskenämme, kun ei olla koskaan oikein yhtä aikaa himassa. Tai siis ei olla viime aikoina oltu. Meillä on kerran aikaisemminkin ollut kriisi, asuttiin silloin vähän aikaa eri osoitteissa. Itse olisin halunnut lähteä johonkin juttelemaan tilanteesta, mies ei suostunut. Ilmeisesti iso osa niistä asioista kalvaa vielä hänen mieltään ja sitten näissä tilanteissa se kaikki p*ska nousee esiin.



Miehen vanhemmat ovat kyllä keskustelun kannalla ja kotikasvatus on ollut hyvä, en tiedä miksi toisesta on tullut niin juro noissa asioissa. Muuten maailman kultaisin mies, ja rakas, mutta joskus niin vaikea..

Niinpä niin, mikäpä minä olen neuvomaan, kun en tiedä asioistanne.Toivottavasti asiat kuitenkin lähtevät järjestymään.

En oo kerinnyt palstaileen entiseen tahtiin, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta. No toivottavasti saatte puhuttua asioista, ettei tarvitse sentään aikaa perua NKL:ään. Mutta kyllähän tämä lapsettomuus kiristää suhdetta. Mulla on nyt sellainen kausi meneillään, etten juuri mieti näitä vauvajuttuja. En tiedä mistä moinen johtuu, onko defenssi vai mikä. Mutta kuumeilukin on vähentynyt.

Eli tosiaan, joulukuussa olemme menossa NKL suunnittelukäynnille, vihdoinkin... kerron sitten kaikille että mitä siellä sanottiin hoitojen alkamisesta.



Voi Viuhti, toivon että saatte asiat selvitettyä. Pelkään itsekin tuota tilannetta sitten kun mies valmistuu yliopistosta että hän joutuu olemaan koko ajan töissä ja yhteinen aika on kortilla. Tietäähän sen että silloin yksityiselämä kärsii. Olenkin paukuttanut hänelle kaaliin että ei sitten pitkiä päiviä, mieluummin vähemmän rahaa ja enemmän yhteistä aikaa... Mutta tsemppiä ja haleja sulle Viuhti!

Kiitos vaan ystävällisistä sanoista. Mulla on kaikki ihan ok, mutta veikkaanpa, että NKL aika pitää ja kannattaa perua. Tai ainakin siirtää. Mä olen nähnyt miehen viimeksi perjantaina, tänään tuli yksi viesti. Ei siis olla tällä hetkellä puheväleissä, miehen puolelta. Mä en ole mitenkään hirveän hajalla tästä hommasta, tälläisessä tilanteessa on oltu ennenkin. Eiköhän ne asiat siitä aina jollain tavalla järjesty. Tänään mulle on tullut hirveän voimakas tunne, että haluan aloittaa elämäni alusta jne. Katsellaan kuinka käy :)



Meillä siis mies on paljon " töissä" . Tekee siis normaalia päivätyötä, mutta sitten vielä sellaista intohimoista harrastusta, joka on muuttumassa työksi ja vie ympäri maata pitkiä aikoja. Noi taiteilija-sielut ovat vähän tuollaisia, levottomia :) Itsekin huomaan viihtyväni toisen henkilön seurassa paremmin kuin kotona, joten aikamoinen soppa on siis keitetty kasaan ihan hetkessä.



Asiat on aina mahdollista järjestää, jos molemmilla on halua ja tahtoa. Mulla ei ehkä ole, miehestä en tiedä. Tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä epäselvää, mieli kyllä muuttuu vähintään kerran päivässä, joten enpä siis mene ennustamaan tulevaisuudesta mitään..

Me saimme myös vihdoin viime viikolla lähetteen naikkarille, lähes kolmen vuoden yrityksen jälkeen.



oon ollut välillä TODELLA ahistunut, mutta nyt tänä syksynä vihdoin olen päässyt tasapainoon tän asian kanssa ja olen alkanut jopa nauttia lapsettomuudesta! oikeastaan nyt mulla ei ole edes niin kiire sinne hoitoihin. Ei tämä lähes kolme vuotta olekaan ollut niiiin pitkä aika. Kyllä kesti kauan ja monta ahdistusta, että löysin tasapainon!



Parisuhteesta... meilläkin tämä lapsettomuus on tuonut isompia ja pienempiä kriisejä parisuhteen ylle. välillä olen ollut ihan eroamassa ja toivon, että löytyisi joku toinen ja että kaiken voisi alkaa alusta (tunsin melkein kateuden piston viuhti kun sanoit, että viihdyt melkein toisen kanssa paremmin...) en kyllä tajua mitä järkeä siinäkin olisi, mutta ahdistuksissaan sitä keksii kaikanlaisia ratkaisuja, että vain pääsisi ahdistuksesta eroon...

välillä asiat ovat taas aivan hyvin. Eli tunteet ja ajatukset ailahtelevat ja heittelevät älyttömästi!!!



Saapa nähdä, kuinka kauan kestää ennen kun pääsemme ensikäynnille, minulle sanottiin, että ensikäyntiä pitää odottaa ainakin 3kk, mutta eiköhän siinä kauemminkin mene.

Viuhti : Onneksi et ole hajalla kaiken sekaannuksen keskellä kuitenkaan, tsemppiä ratkaisuusi, mitä nyt ovatkaan. Laita jatkossa myös kuulumisiasi. Mun miehellä on intohimoinen harrastus, jonka parissa on välillä viikonloppuja. Välillä marmatan asiasta, että kotonakin vois välistä olla. Mutta onneksi hän on tajunnut, ettei voi viettää harrastuksensa parissa joka viikonloppua. Harrastus on nimittäin aivan toisella paikkakunnalla ja kaukana täältä.



Humaus: Ajatuksesi kuullosti omiltani, olen alkanut löytää tästä lapsettomuudesta myös hyviäkin puolia. Tosin mieli voi muuttua, jos ivf-hoidotkin menee mönkään. Mutta saa nähdä. Mulla meni lähete NKL:n syyskuun lopussa ja ensikäynti on helmikuun alusta. Eli puoli vuotta menee aikaa.

Enpä kyllä usko, että meidän kriisit johtuvat lapsettomuudesta. Ollaan kuitenkin aika tyytyväisiä elämään noin niinkuin yleensä, voidaan tulla ja mennä. Miehenkin pitäisi karsia elämäänsä aika urakalla, jos lapsi(a) olisi. Meidän ongelmat johtuvat ihan muista jutuista.. Mitään ratkaisuja ei olla vielä tekemässä, itse asiassa ei olla nähty viime perjantain jälkeen. Kaikki aikanaan :)



Itse olen kyllä valmis perumaan tai siirtämään sen ajan NKL:lle, tuskin kannattaa ottaa mitään isoa hommaa vaikka kaikki tulisikin kuntoon. Ja tosiaan, kun en edes itse tiedä, haluanko kaiken tulevan kuntoon. Kuten jo mainitsin, viihdyn paremmin tällä hetkellä muussa seurassa ja saattaa olla, että käännän elämässä lehteä uusiin tuuliin..



Lapsettomuuden kanssa olen ihan tasapainossa kuitenkin. Tällä hetkellä se ei ahdista yhtään, ei ole ahdistanut alkukesän jälkeen. Itse asiassa tässä tilanteessa olisi aika kamalaa, jos olisi lapsi(a). Toisaalta, jos olisin nyt raskaana, tätä tilannetta ei ehkä olisi. Uskon kyllä, että kriisit ovat tullakseen, ja muoto olisi sitten vain ehkä hieman eri.