kokemuksia koliikista...

Esikoisella siis oli koliikki, tosin alkoi vasta 2kk iässä ja loppui kuin seinään melkein päivälleen 3kk. Tyttö huusi illat ja alkuyön, ja sitten vielä valvoa tillitti päälle pari tuntia, joten joskus 2-3 aikaan usein pääsin nukkumaan...Kaikki konstit kokeiltiin, mitä kuulin, paitsi vyöhyketerapiaa. Mistään ei siis apua ollut, ei cuplatoneista, maitohappobakteereista, mistään.



Nyt poika alotti huutamisen jo 2kk iässä, ja ikää nyt 4 viikkoa. Tämä huutaa pääsääntöisesti päivisin tai alkuiltaisin, joskus myöhemminkin illalla. Vain kerran on huutanut 2,5 tuntia keskellä yötä, ja toivon, että se oli ainoa poikkeus! Vaikka ei todellakaan oo helppoa tää päivällä huutaminenkaan, kun esikoistakin pitäis hoitaa...Raukka joutuu kuuntelemaan huutoa, odottamaan vaipanvaihtoa, ruokaa, huomiota, kaikkea ja välillä päälle vielä kuuntelemaan hermostuneen äidin tiuskimista...Riittämättömyyden tunne on välillä mieletön, ja huono omatunto siitä että tiuskin tytölle, eihän tämä hänen syytään ole!



Meillä on nyt varattuna aika vyöhyketerpiaan ja toivon todella, että siitä olis apua! Jos tätä huutoa pitää vielä 2kk kuunnella, ollaan varmaan molemmat valmiita suljetulle, minä ja tyttö 2v...



Niin, en siis nyt oikein voinut rohkaisevia kokemuksia vielä kertoa, toivottavasti parin viikon päästä. Ja toivotaan, että teilläkin autaa tuo vt! Voimia, tää on todella raskasta aikaa!



Kölli

sinun arki kuulostaa niin tutulta... itselläni on 1v 7kk ikäinen poika esikoinen, joka joutuu odottamaan ja välillä koettaa saada huomioita kaikilla mahd keinoin...raskasta on...

meillä vauveli on kyllä huutanut myös päivällä, eikä ne mahakivut ole katsoneet vuorokauden tai kellon aikaa, toisin kuin olin kuullut monien koliikista aiemmin kertovan. mun poika on nyt vasta 1,5kk, mutta koliikki tuntuu helpottavan, ollaan käyty vyöhyketerapiassa jo useamman kerran. lisäksi syötän hänelle maitohappobakteerijauhetta maitotilkkaan sekoitettuna, niistä apteekin relatipoista ei ollut mitään apua. syön myös itse maitohappobakteereja, ja katson hyvin tarkkaan mitä suuhuni pistän, ettei äidinmaito aiheuttaisi lisää vatsanpuruja, esim. maitotuotteet, sitrukset, suklaan ja sipulin vyöhyketerapeutti " kielsi" multa kokonaan. en siis tiedä mikä näistä vai kaikkiko yhdessä auttavat, mutta vauva ei ole huutanut viikkoon pidempiä aikoja kuin max. 20 min kerrallaan aikaisempaan max. 5 h verrattuna! tässä olen erittäin paljon kysellyt ihmisten kokemuksia koliikin kestosta, ja kokemuksia on kyllä 1,5kk:sta 7kk:een... mä itse kyselin tällä palstalla ahdistuneena ihmisten kokemuksia ja neuvoja pari viikkoa sitten ja sain paljon tsemppaavia vastauksia, kannattaa etsiä se pino haun avulla, mulla oli otsikkona " miten selvisitte koliikista" . niissä viesteissä oli tosi paljon neuvoja ja apua!

toivottavasti helpottaa!

annis

Koliikki alkoi 3 viikon iässä ja loppui kokonaan 3,5 kk iässä. Huutoa tuli säännöllisesti 17-22 välisenä aikana, muutaman kerran myös päivällä oli erittäin itkuinen, mutta pääasiassa ilta oli meillä " kohtausten" aikaa. Joskus selvittiin parilla tunnilla, mutta ainakin alkuvaiheessa kesti 5 tuntia putkeen, välillä uupuneena nukahti pikku hetkeksi ja sitten taas alkoi kimeä itku (huuto) ja veti selkää kaarelle. Ilmavaivoja oli parin viikon ikäisestä asti ja ne tietysti vain lisääntyivät kun huudon aikana sai ilmaa mahaan. Lisäksi on edelleen kova pulauttelemaan ja jouduimme antamaan lisämaitoa, äm ei riittänyt, joten sekin varmaan lisäsi vatsanväänteitä :-(



Lääkäri totesi vaan, että koliikki se on ja neuvolasta saatiin ohjeita. Kokeiltiin kaikkea mahdollista kapaloista vyöhyketerapiaan. Anoppini ja äitini olivat pahimmassa vaiheessa auttamassa, että saimme hiukan levätä. Nukuimme myös perhepedissä koliikin aikana, koska se tuntui hyvältä tavalta saada lapsi rauhoittumaan. Vyöhyketerapia auttoi vähän, mutta parhain apu tuli kun aloimme noudattaa todella tarkkoja rutiineja. Kaikki tehtiin aina samalla tavalla ja suurinpiirtein samaan aikaan. No syömisessä ei tietenkään noudatettu ihan hirveen tarkkaa aikataulua, eli ei herätetty syömään tiettyyn aikaan tai odoteltu syömisen kanssa, koska " vielä ei ole ruoka-aika" . Nyt kun poika on lähes puolivuotias on rytmi löytynyt ja syödään samoihin aikoihin joka päivä.



Mutta ne rutiinit meillä todellakin auttoivat. Siinä esim. illalla rauhoitetaan viimeinen tunti ennen yöunille menoa ihan vaan sylittelyyn, satujen lukemiseen, kylpyyn ja hierontaan ja tietysti iltapalaan. Ollaan vaan ihan rauhassa, himmenetään valoja ja pidetään lasta sylissä. Ja hommat tehtiin tietyssä järjestyksessä aina samalla tavalla. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta meillä se helpotti lapsen oloa. Ja kieltämättä myös oma olo oli parempi, kun päivällä oli tietty järjestys ja rakenne. Ja lasta tuli tarkkailtua, että ei päässyt yliväsyneeksi tai liian nälkäiseksi, koska se sitten pahensi illan meininkiä.



Sitten 3,5kk iässä se vaan yhtäkkiä oli ohi. On meillä tosin sen jälkeenkin ollut levottomia öitä, hampaiden tulon jälkiseurauksena, mutta silloin itku on ollut erilaista ja nopeammin ohi menevää. ja lapsi on kuin päivänpaiste suurimman osan aikaa, joten sen " korvauksen" tuosta koliikista saimme.



Koliikki oli erittäin raskasta meille kaikille. Onneksi on tukiverkkoa auttamassa ja mies auttoi ja jaksoi kanniskella vauvaa iltaisin. Nyt sitä aikaa harvemmin enää muistaa, mutta kaikille niille joiden elämässä koliikki vaikuttaa nyt haluan toivottaa voimia!

Meillä poika oli ku enkeli 3 ekaa viikkoa. Sit alko pikkuhiljaa joka päivä vähän itkusempi. Mä nukutin lasta käytännössä koko päivät. Poika nukku vaan jotain 10min pätkiä. Yöt kyl meni erittäin hyvin. Meilläki kokeiltiin kaikki tipat mut ei auttanu. Eli ei ollu vaihtoehtoja ku kantaa sylissä ja yrittää jaksaa. Kasvopahan käsissä voimat ainaki:)

Ei ole helppoa aikaa ollenkaan, mut meillä meni niin kausittain. Toisinaan oli itkusempi ja toisinaan helpompia aikoja. Ulkona ei nukuttu ollenkaan. Mut nyt poika tänään tasan 3kk ja aivan eri mies. Nukku tänäänki ulkona jopa 2h. Eli jotain 2,5kk ikäsenä lopetti huudon.

Et ei muuta ku VOIMIA sulle ja usko vaan kyl se helpottaa viimestään 3kk aikaan. YRITÄ JAKSAA ja lepää ite aina ku mahdollista! Kyl se siitä...

Yöt sentään nukuttiin ja nukutaan edelleen hyvin. Esikoinen kun on kyseessä, kiikutettiin tyttö tietysti heti lääkäriin, joka tutki korvat, kurkun, kuunteli hengityksen ja otti virtsakokeet ja lopulta diagnoosiksi tuli itkuisuus.



Nytkin huutoa ilmenee suunnilleen 80 % neidin hereilläoloajasta ja varsinkin iltaisin neljän jälkeen nukuttaminen on äärimmäisen hankalaa. Sylissäpito auttaa vähän, harmi vaan, kun itkukohtaukset tuntuvat alkavan aina, kun vaavi on juuri nukahtamassa. Onneksi tyttö lähestulkoon aina nukahtaa yöunille 9-10 välillä.



Käytössä on Disflatyl, Rela-dropsit, mallasuute, mutta enpä ole huomannut, että noista olisi kovinkaan paljon hyötyä. Lisäksi olen itse maidottomalla ruokavaliolla, etten ainakaan pahentaisi tilannetta.



Kantoliina, kapalo ja ulkona nukkuminen toimivat välillä, välillä taas ei.



Kyllähän tämä aika raskaalta tuntuu ja oma olo on aika voimaton, kun ei lapsen oloa pysty millään helpottamaan. Itseltäni ei siis löydy mitään poppakonsteja tuohon koliikkiin, mutta ehkäpä tieto, että muut painiskelevat samojen ongelmien kanssa, auttaa jaksamaan. Tsemppiä!

Tyttömme aloitti huudon n. 5-viikkoisena, hieman lasketun ajan jälkeen. Pahin huutokohtaus kesti 2-4 tuntia ja saattoi tulla mihin aikaan yöstä tahansa. Päivisin tyttö söi ja nukkui aika hyvin, mutta jos hän jotain pelästyi, huutoa ei tahtonut saada loppumaan, vaikka hätä oli jo ohi. Lievää aistiyliherkkyyttä taisi olla.



Vaikea sanoa, koska huuto loppui, koska se ei tapahtunut yht' äkkiä. Vähitellen huutorupeama aikaistui, huutoon tuli taukoja ja sitten jossain vaiheessa saattoikin puhua enää ilta" kitinästä" . Rankin vaihe kesti ehkä 3,5-4 kk:n ikään saakka.



Vyöhyketerapiaa emme kokeilleet. Cuplatonista ei ollut mitään apua. Vauvahieronta auttoi iltarauhattomuuteen, muttei varsinaiseen huutoon. Osa itkusta oli varmaan mahavaivoista johtuvaa, koska tyttö sai rautaa ja keskoskorviketta, mutta niidenkään väliaikainen välttäminen ei parantanut tilannetta. Ilmeisesti koliikissa oli kyse myös hermoston kehittymättömyydestä.



Yksi tärkeimpiä asioita koliikista selviytymisessä on se, että hyväksyy vauvan huudon. Se on todella kurjaa kuultavaa, mutta ihan varmasti vauvaa auttaa jo se, että saa olla turvallisessa sylissä. Kannattaa yrittää huolehtia itsestään: nukkua ja syödä hyvin ja käydä ulkona, tavata ihmisiä. Silloin, kun vauva on tyytyväinen, kannattaa nauttia siitä eikä ajatella, koska huuto taas alkaa.