Haluaisiko joku keittiöpsykologi analysoida mistä tämä lastenvaatehulluus johtuu?

Hyvä aloitus ap! Olen lukenut vähän helpottuneena ja vähän ihmetellen näitä vaatekeskusteluja. En olekaan ainoa, joka pähkäilee haalarivalintaa ties kuinka paljon ennen kuin mallit tulevat kauppoihin ja ryntää katselemaan ja hypistelemään uutuuksia kauppoihin, kun ne " vihdoin" tulevat. Lisäksi olen ravannut aleissa kiitettävästi ja hankkinut isompia kokoja etukäteen. Toisaalta hämmästelen, että jotkut laittavat ainakin rahaa lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin vieläkin enemmän kuin minä - vaunufriikkeihin en sentään (onneksi!) lukeudu ;-)



Itse en olisi kuuna päivänä arvannut, kuinka lastenvaatteisiin voi hurahtaa. (En olisi myöskään arvannut, kuinka suurta rakkautta lastaan kohtaan voi tuntea - ettei siis kellekään jää epäselväksi, mikä on se kaikkein tärkein juttu.) Äitiyslomalla ja hoitovapaalla mulle tuli ensin suuri tarve ottaa selvää imetyksestä ja kasvatuksesta yleensä, sitten kun lapsi oli noin vuoden vanha ja tuli ajankohtaiseksi hankkia ensimmäiset kengät ja välikausihaalari, syntyi kiinnostus saada tämä ennestään tuntematon alue haltuun.



Luulen, että omalla kohdallani tämä innostus on ollut osaltaan äidiksi kasvun vahvistamista (" kyllä minä olen hyvä äiti kun vaatetan lapseni hyvin & kun olen hinta- ja laatutietoinen ja tiedän alet ja säästän rahaa vaikka saan kunnon tavaraa" ).



Lisäksi minulle tämä tavarataivas on merkinnyt jotain omaa aluevaltausta ja ns. pätemisenpaikkaa silloin, kun olin vielä kotiäitinä. Nyt, kun olen taas töissä, olen saanut etäisyyttä tähänkin asiaan ja huomannut, että halu kierrellä kauppoja tai miettiä, mitä seuraavaksi hankittaisiin, on vähentynyt. Rakastan edelleen vaatteita, mutta tavallaan samaa tarvetta, sitä että on jotain omaa, jossa on hyvä tai ainakin kohtalainen, täyttää toinenkin asia elämässäni.



Kolmas syy innostukseeni on se, että koska rahaa ei kuitenkaan ole kovin paljon ja lapselle täytyy säännöllisesti kuitenkin hankkia jotain, siirrän vaateintoiluni kokonaan lastenvaatteisiin. Siis ennen ostin suht usein itsellenikin vaatteita, mutta nykyään vain harvoin. Keskityn mahtumaan entisiin omiin vaatteisiini ;-) Toki joskus hankin jotain itsellenikin, mutta kun ennen katselin, mitä uusia vaatteita oli tullut naisten puolelle, sivuutan ne nykyään tyynesti ja seuraan, mitä on tullut lapsille. Kun kerran aika monta euroa uppoaa kunnon vaatteisiin joka tapauksessa, niin miksi en hankkisi sellaisia, jotka palvelevat meidän tarpeitamme, lapsen mittoja ja äidin silmää, kaikkein parhaiten.



Neljäs syy, minkä tunnistan omakseni on se, että ostosten suunnittelu ja ostaminen tuottaa hetkellisen vallan ja hallinnan tunteen. Jos ja kun on vähän huolissaan maailman tilanteesta ja töissä on stressiä, tuo shoppailu tarjoaa hetkellisen vapautuksen.



Viides syy = löytöjen tekeminen. Kyllä minä saan tyydytystä siitä, että löydän kauniin kosteussuojatakin ja siihen sointuvat nätit asusteet -50%. Kyllä tässä shoppailussa myös se harrastusaspekti on.



Tiedoksi, että kierrän välillä myös kirpputoreilla ja teen löytöjä sielläkin. Mutta töihin palattuani siis ajatukset ovat siirtyneet selvästi enemmän muualle ja pois tästä lastenvaatehommasta. Välillä mietityttää sekin, että kuinkahan monen meidän lapsi haluaisi kaupoissa pyörimisen tai äidin netissä istumisen sijaan olla äidin kanssa pulkkamäessä/kävelyllä/leipomassa/lukemassa kirjaa/muovailemassa... Tämä ajatus karistaa vihoviimeisetkin shoppailuvimmat ja saa minut käpertymään kotiin, sillä rakastan myös monia muita asioita :-)



Laittakaahan mahdollisimman moni ajatuksianne!



- Reeta

Rakas harrastus- juuri sitä minullekin!



Ja toinen: Musta on kiva pukea lapset nätisti. Itselle ei raskauskilojen ym jälkeen enää mikään sovi nätisti, joten hyvä että edes lapsille sopii ;)

Ostin kanssa ennen itselle jonkin verran, nykyään lähinnä lapsille.



kolmas syy: lapsuuden traumat. Äitini oli yh ja puki meidät lapset itse ompelemiin vaatteisiin vielä yläasteellakin. Ja monesti niin halusin jonkun suositun vaatteet ( esim ne leviksen farkut ), mutta koskaa en saanut. Häpesin kulkea aina äidin tekemissä vaatteissa ( jotka näin jälkeenpäin ajateltuina olivat nättejä ja persoonallisia. mutta ei sitä silloin arvostanut ) ja oli ikävää kun ei koskaan saanut niitä mitä muilla luokkatovereilla oli. Äitini puki meidät myös aina tosi kummallisiin yhdistelmiin ja edelleen ihmettelee miksi ei muka voi laittaa lapsilleni jotain selvästi riitelevää väriyhdistelmää. Joten selvästi paikkaan lapsuudentraumaa ja puen lapseni tarkkaan ja siisteihin vaatteisiin.

äytännöllisiä, myös KAUNIITA tai niin kauniita, kuin nyt on tarjolla! :-) Eikä haittaa yhtään, jos löytyisi jotain erilaistakin - itse olin niitä, joilla oli aina ne samat merkit kuin kaikilla muillakin, jopa minulla ja miehellä on suunnilleen samanikäisenä otettu vauvakuva, jossa molemmilla on samanlaiset raidalliset marimekon froteehaalarit!



Mutta yhtä tarkka kuin lasten vaatteiden ulkonäöstä, olen kyllä omista vaatteistanikin ja kodin sisustuksesta. Ja monesta muustakin asiasta. :)

positiivisina asioina voisin listata, että shoppaan vain lapsen ollessa nukkumassa (verkossa) tai isänsä kanssa (kaupat). Lapsi ei siis kärsi tästä harrastuksesta.

Juoksemalla pitkän päivän päätteeksi kaupoissa, saa hetken sitä " omaa aikaa" ja pääsee pois kotiympyröistä. On mulla toki muitakin harrastuksia :o)



Siinä mielessä en tosiaan ole " hullu" , että ostaisin älyttömiä määriä. Onneksi. Vaatteet vaan tulee valittua ja vaivalla hankittua, ja onhan ne tietysti aika hintavia, ja kai sitä vähemmälläkin pärjäisi...

Olin jo pienenä tyttönä tarkka väreistä.Kaikki piti olla punaista,huopatossuja myöten :).Äitini oli yh,eikä ylimääräistä rahaa ollut.Silti mulla oli aina nättejä ja kunnollisia vaatteita.



Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista,muita intohimoja on matkustaminen ja sisustaminen.Shoppailen koko perheelle ja kotiin.

Olen lähdössä keväällä yksin Lontooseen,matkustelu on mun henkireikä.



Tolkuttomia summia en laita vaatteisiin,mieluummin vähemmän mutta mieleisiä.Minusta on kiva katsoa nätisti puettuja lapsia.Välillä tuntuu että suomalaiset ovat hieman laiskoja satsaamaan lapsiin??

Minulla ei ole maksullisia harrastuksia ja käyn harvoin ulkona,hyvällä omallatunnolla voi välillä shoppailla...

Ihan kuin minun tekstiäni! Yhdyn mielipiteeseesi täysin.

Tuntuu että " tauti" on vain pahentunut lapsen kasvaessa.Kun esikoisemme oli pieni, niin en ollut ihan niin tarkka pukeutumisen suhteen vaikka vaatteiden pitikin aina käydä sävy sävyyn.Nyt kun lapsi on isompi niin lastenvaatteista on todella tullut harrastus, varsinkin kun olen löytänyt muutamia ihania lastenvaateliikkeitä.



Osaksi kyse on varmaan siitä että olen kotiäitinä ja aikaa on tällaiseen.Olen myös aina tykännyt kauniista vaatteista ja esineistä ja olen myös esim. kodin suhteen tarkka.Toisaalta se, että lapseni on kauniisti puettu on mielestäni eräänlainen " velvollisuus" .Haluan että vaatteet ovat puhtaat ja kauniit, pyrinhän pitämään huolta myös itsestäni ja omasta ulkonäöstäni.Usein ihmettelen mielessäni esim. erästä tuttuani joka on todella varakas ja satsaa itseensä paljon rahaa mutta lasten vaatteet ovat aina mahdollisimman halvat ja usein kuluneet ja käytetyt...



Yksi syy vaateharrastukseeni on myös se, että lapsille on jotenkin niin helppo ostella vaatteita.Kauniita vaatteita on paljon ja usein (ainakin niissä kaupoissa joissa itse asioin) on valmiiksi mietitty asukokonaisuuksia tai myyjät auttavat joka tapauksessa.Kun lähden ostamaan itselleni vaatteita, myyjät auttavat vain harvoin ja muutenkin en jotenkin osaa valita muita kuin aina samanlaisia vaatteita.Niin ja aikuisten laadukkaat vaatteet maksavat huomattavasti enemmän!



Yksi näkökohta on tietenkin se, että haluan että lapseni vaatteet ovat käytännöllisiä ja toimivia ettei esim. ulkona tarvitse olla varuillaan esim. kastumisesta.



Olen varmaan myös turhamainen perfektionisti sillä usein haluan juuri sen tietynvärisen takin tai haalarin ja usein ostankin vaatteita ihan normaalihinnalla jotta saan juuri sitä mitä haluan.Tämä pätee kyllä myös muissakin tavaroissa.En kuitenkaan ostele vaatteita ihan älyttömiä määriä mutta melko paljon kuitenkin.

On toki kiva, kun vaatteet ovat kauniita, mutta shoppailen lastenvaatteista lähinnä ulkovaatteita. Olemme miehen kanssa kovia ulkoilemaan ja varustus on sen mukaista; villa-alusasuja, teknisiä vaatteita, kerrospukeutumista -järkevissä mitoissa kuitenkin. Tätä samaa edellytän myös lasten käyttövaatetukselta.



Ostan vaatteet etukäteen alennusmyynneistä ja tarjouksista. Edellisen kauden vaatteet käyvät siis hyvin, mutta kenkien ja vaatteiden on oltava laadukkaita. Syy näihin alennusmyyntien koluamiseen oli lähinnä raha, mutta myös se, ettei vaatteiden tarvitse olla uusinta uutta.



Nyt palattuani töihin en ole käyttänyt lähellekään saman verran aikaa nettishoppailuun ja vaatteiden vertailuun yms. Toisaalta ei ole aikaa, on enemmän rahaa ja olen jo löytänyt omat suosikkikauppani ja -merkkini. Kotiäitivuosina vaatteet olivat myöskin harrastus.

Niin, minunkin piti omaan kirjoitukseeni lisätä, että lastenvaatteiden ostamisen nautinto on lisäksi siinä, että lasten vaatteita on helpompi ostaa kuin aikuisten ja että ne ovat keskimäärin halvempia kuin aikuisten. Ei yleensä sovittamisen vaivaa, mitä nyt kalliit ulkohaalarit kannattaa sovittaa ennen ostoa ja kengät tietenkin - tai tarkistaa, että ne voi tarvittaessa vaihtaa. Itselle tai miehelle on hankalampi ostaa.



- Reeta

...kun lähden kaupungille niin ihmeesti sitä vaan etsiytyy lastenvaate- ja tarvikeosastoille. Niin kuin joku täällä sanoi - omaa aikaa, tosiaan.



Eli vaikka on välillä hyvä olla hieman erossa lapsesta, niin kuitenkin haluaa ajatella häntä koko ajan. (Pikkuinen nyt 9 kk)



Muita en voi analysoida, joten analysoin itseni:



Olen ihan hirvittävän rakastunut lapseeni. Kaikki mikä muistuttaa hänestä tuo suurta mielihyvää. Minusta on esim. inhottavaa olla kotona jos hän ei ole siellä, jotain puuttuu.



Ajattelen aina, ettei yksikään näistä tarvikkeista tai vaatteista olisi yhtään mitään ilman meidän Rakasta Pientä Kultatyttyöä.