väsynyt äiti
Mä olen niin väsynyt. En jaksa enää. Oikeasti tekee mieli tappaa itsensä että pääsisi tästä pois. Mutta lapset on, enkä voi heitä jättää. Vaikka heitä en kestäkään enkä jaksa. Hoitaa. Hyvin. En voi hyvin, voin huonosti. Mutta siitä ei kukaan ole kiinnostunut.
Ainoastaan siitä, kuinka huonosti miesvoi, kuinka stressaavaa sen työ on ja vie sen voimat. Mikä on totta. mutta mulla ei oo väliä ja merkitystä. Vaikka mies parhaansa yrittää, mutta mikään ei mulle enää riitä. Olen mahdoton.
Lyön lasta kun väsyn ja hermostun. Ja tehdessäni jo kadun ja itken, kun menetän malttini. Olen huono äiti. Väsynyt ja huono.
10 tuntia lasten kanssa saa mut jo raivoon ¿ ja välillä sitä kestää huomattavasti kauemmin. Tiskaa, pese, pykkää, siivoa, pyyhi pylly, leikitä, vaihda vaippaa, ulkoiluta, vie kerhoon, hae kerhosta, pue ja riisu.. siinä se elämä on. Mitä väliä. Itsehän olen valinnut osani, halunnut lapset. Pitäis jaksaa, mutta kun en jaksa. Sukuapua ei ole, sossuun tai neuvolaan ei voi soittaa ja kertoa, kun ne vie lapset. Mutta tämä tie vie kai äidin.
Kommentit (11)
Vielä lisäisin, että ei sossu tai neuvola vie lapsia, vaan tarkoitus heilläkin on auttaa. Tarvitset apua, ja lapset tarvitsevat äitiä vielä pitkään!
Älä missään tapauksessa ala vähättelemään omaa oloasi tai tuntemuksiasi, tyyliin " ei tämä nyt niin vakavaa, kyllä tämä taas tästä, oli huono hetki" . Sinulla on oikeus saada apua, älä pelkää että lapset heti kättelyssä sinulta viedään vaan taatusti esim neuvolassa halutaan auttaa ja hakea ratkaisuja miten jaksaisit olla äiti lapsillesi.
Luulen että neuvolan avulla saisit hyvin nopeasti ainakin sille kerhoikäiselle lapsellesi hoitopaikan.
Olisiko kerhokavereilla äitiä teidän suunnalla? Kysy rohkeasti jos voisivat auttaa sinua kerhokuljetuksissa, niin saisit levätä siitäkin hommasta.
Yhdyn edellisiin, HAE APUA HETI!! Lapsesi tarvitsevat sinua ja sinä olet heille tärkeä.
Toivon sinulle paljon voimia ja tulethan tänne juttelemaan. Vertaistukea löytyy varmasti.
Voisitko antaa hänen lukea tämän kirjoituksesi!! Joku sanoikin että älä neuvolaa pelkää, se EI vie sinulta lapsia. Olet aivan salvästi todella masentunut ja läheistesi täytyy se ymmärtää. Ymmärtää että sinä teet hienoa työtä, että sinulla on ihmisarvo, että olet hieno ihminen ja että et jaksa. Käske miehesi kotiin " hätäpalaveriin" ja sitten teet hänelle selväksi miltä juuri sinusta tuntuu etkä nyt ajattele miehesi työtä.
Lapsillesi sinä olet maailman tärkein ihminen. Lapset rakastavat pyyteettömästi omaa äitiään - aina!! Ymmärrän että sinä olet aina tullut kaiken muun jälkeen. Etusijalla on aina joku muu kuin sinä ja tunnet että sinulla ei ole oikeastaan mitään väliä. Mutta lapsillesi ainoa asia millä todella on väliä on että oma äiti on olemassa, heitä hoitamassa. Ja jos ja kun tarvitset vapaa aikaa niin järjestät sitä. Käsket miehesi järjestää sitä, olipa se sitten mies itse joka hoitaa lapsia tai joku ulkopuolinen.
Toivottavasti olet vielä täällä lukemassa!
Ja ihan omasta lähipiiristä löytyy ihminen joka pitkitti avun hakemista kun pelkäsi että lapset viedään. Onneksi haki lopulta apua (jolloin vasta minäkin sain kuulla miten paha tilanne todellisuudessa oli), ja asiat alkoi järjestyä, ja kukaan ei edes ehdottanut lasten sijoittamista pois äidiltä! Älä sitä siis sinäkään murehdi. Hae apua! Älä jää yksin enää hetkeksikään!
Voimia!
Et ole ongelmissasi yksin. Kaltaisiasi on paljon. On hienoa, että osaat kertoa tunteistasi. Sitä kautta sinulla on oivat mahdollisuudet saada apua.
Kaupunkisi lastensuojelusta saat varmasti apua. Lastensuojelulla on monipuoliset keinot tukea perheitä vaikeissa tilanteissa. Lasten huostaanotto on äärimmäinen toimenpide, johon ryhdytään vasta sitten, kun mikään muu ei auta. Vaikka tilanne tuntuukin sinusta nyt äärimmäisen synkältä, olen varma, että saatte lastensuojelun kautta sellaista apua, jonka turvin pääsette elämässä taas valoisemmille vesille, koko perhe yhdessä. Ota selville kaupunkisi lastensuojelun numero ja soita sinne heti kun mahdollista. Monessa kaupungissa toimii myös sosiaalipäivystys, josta saa apua myös viikonloppuisin. Netistä selviää kaupunkisi tilanne. Älä arkaile yhteydenottoa. Mitä nopeammin haet apua, sitä nopeammin tilanne helpottaa.
Jos juuri nyt tuntuu tosi pahalta ja sosiaalipäivystystä ei ole, ota yhteyttä vaikka noihin palveleviin numeroihin. Sieltä osaavat ohjata sinut eteenpäin, oikean avun luo. Jo tänään.
Jokainen meistä äideistä on joskus tosi väsynyt ja kokee itsensä ihan huonoksi äidiksi. Se on kai osa tätä vanhemmuutta. Täydellisiä vanhempia ei olekaan. Kuitenkin sinä olet selvästi väsymyksen lisäksi myös masentunut ja siihen tarvitset apua. Joskus, aika useinkin kai, ne ihmiset, jotka ovat lähimpänä, eivät näe tilannetta niin selkeästi kuin ulkopuolinen. Siksi rohkaisisin sinua turvautumaan nyt ammattilaisen apuun. Älä jää yksin. Soita apua heti. Yhteiskunnan turvaverkostot ovat olemassa juuri tällaisia tilanteita varten. Ne ovat osa sitä palvelua, joka on luotu juuri meitä varten.
Voimia elämääsi ja rohkeutta muuttaa asioita.
Huomenna olkoon jo parempi päivä.
Tituliini
Tiiäkkö, sää oot tehny tosi vaikeen asian, oot sanonu ääneen sen että et jaksa. Moni vähättelee vointiaan ja pakenee ongelmaa, ei vaan tunnusta että on huono olo. Sää oot ittekin huomannu ettet oo enää oma ittesi ja että sun on vaikeaa.
Taitaa olla jonkun asteen myytti että äiti ei saa väsyä. Mutta äitikin on ihminen. Ja ihminen väsyy.
Mää tulin aihe vapaa puolelta kun sinne joku laittoi viestin että haluaisi kirjoittaa, muttei osaa. Toivottavasti mää osaan sanoa hänen puolestaan.
Neuvola ja sossu ei ota lapsia huostaan jos äiti väsyy tai masentuu. Ne on olemassa auttaakseen, pitääkseen perheen koossa.
Olen itse ollut joskus väsynyt, en masentunut ja sekin oli kamalaa aikaa. Jutteleminen semmoselle joka osaa kysellä oikeita asioita auttaa.
Me tavalliset duunarit, isät, äidit, mummot, kaverit ei osata aina kysellä ja huolehtia toisistamme. Joskus tulee satuttaneeksi enempi kuin auttaneeksi. Varsinkin jos on alakulonen niin silloin on tosi tarkkana mitä toiset puhuvat ja miten paljon huolehditaan.
Saatat olla vahva persoona ja susta ehkä ajatellaan että kyllähän sää jaksat. Aina ei huomata kysellä vointia tai jos huomataankin että toisella ei ole voimia niin ei osata auttaa.
Neuvola on kuitenkin sua varten. Ei vain lapsia.
Mää toivon että lepäilet, älä siivoile -kyllä pyykit odottaa! Soita neuvolaan ja ala puhumaan. Itke jos et jaksa tai osaa sanoa. Kunhan soitat ja sanot että et enää jaksa. Lue vaikka toi kirjotuksesi neuvolantädille.
Mää toivotan sulle paljon jaksamista!
Odottamatta voimat loppuu eikä sitä voi ennakoida. Sitä suunnittelee ja haaveilee elämästä jossa kaikki on " täydellistä" . Yleensä se vaan ei mene niin. Elämä kääntää nurjan puolensa ja huomaa kuinka voimaton on. :( Älä silti luovu toivosta koska aina on parempi huominen..jonain päivänä ainakin. Lapset ovat viattomia elämän alamäkiin etkä sä saa purkaa pahaa oloasi heihin sillä se ei auta vaan pahentaa tilannetta. He ovat sinun syysi elää ja kerätä voimia. Älä pura turhautumistasi lapsiisi.Jos haet apua et ole yksin vaan on joku joka kulkee rinnallasi ja tukee kun ei itse jaksa. Ei sun lapsia kukaan ole viemässä päinvastoin kun haet apua ihmiset näkevät että olet vastuuntuntoinen ja haluat löytää tien parempaan :) On vahvuutta hakea apua kun ei itse enää jaksa. Sen jälkeen sä jaksat olla parempi äiti ja sulla itselläsi on parempi olla. Älä anna pahan olon kaivertaa sun sisustaa ja musertaa sua pala palalta. Sun täytyy pitää huolta itsestäsi sä olet sen velkaa sun lapsille ja ennenkaikkea itsellesi. Elämä ei ole helppoa ja joskus tulee tunne että tekisi mieli vaan luovuttaa mutta kun jaksaa taistella niin myöhemmin sä olet kiitollinen siitä että sä taistelit loppuun asti. " ei pakeneminen auta, ei se autuutta tuo.on rohkeutta taistoon ryhtyä ja paha selättää" PALJON VOIMIA TULEVAAN TAISTELUUN PAHAA OLOA VASTAAN!! KYLLÄ SÄ SEN VOITAT JA SUN ELÄMÄ MENEE PAREMPAAN SUUNTAAN SEN JÄLKEEN! Ajattele sun lapsia. Katso niitä silmiin ja ymmärrä että he ovat viattomia ja haluaisivat auttaa sua koko pienestä sydämestään.
¿ teidän k o k o perheellä on m e r k i t y s t ä, niin sinulla kuin lapsillasi ja miehesi elämällä! Ihmisen elämä menee uomiaan ja me sen mukana. Eri syistä saattaa toisinaan elämästämme kadota sen mielekkyys, toisinaan sitä urautuu arkeen ja erikokoiset vastoinkäymiset valtaavat arjen. Surusta, väsymyksestä, harmaista hetkistä on kuitenkin mahdollisuus selvitä pois mutta toisinaan siihen on hyvä saada muiden ihmisten tukea ja joskus ihan konkreettisia toimenpiteitä, jotta perheen elämä saadaan taas maistumaan.
Ihmisen väsymisen, voimattomuuden, masentuneisuuden taustalla voi olla monta tekijää. Kirjoitat miehesi vaativasta työstä, kuinka hänen jaksamattomuutensa tarttuu sinuun ja, että et jaksa olla niin rakastava äiti kuin haluaisit, purat huonoa oloasi lapsiinne. Pelkäät, että heidät viedään teiltä pois ¿
Kun olin itse kotona, koin joskus samanlaisia tunteita, sekä kaiken peittävää syyllisyyttä omasta jaksamattomuudestani. Viime syksystä saakka olen tehnyt oman henkisen ja fyysisen vointini suhteen paljon töitä, jotta jaksaisin paremmin mutta olen myös saanut mieheni ymmärtämään, että hänenkin täytyy tehdä asioita oman työnsä ja elämän, perhe-elämämme suhteen, että meillä kaikilla olisi parempi yhdessä. Perheellämme on lisäksi ollut viimeisten puolen vuoden aikana myös taloudellisesti todella tiukkaa mutta kuitenkin on selvitty, yhdessä ja asioita suunnitellen sekä järjestellen mutta myös apua pyytäen.
Apua olen saanut työpaikkani työterveydenhoitajalta. Hänen luonaan olen käynyt puhumassa terveyteen liittyen ja siinä samalla muustakin, hän on ollut olkapääni, kuuntelijani, jolta olen saanut neuvoja mutta ennen kaikkea kannustusta voittaa esteet.
Olet saanut tässä paljon neuvoja ja kannustusta sitä samaa lähetän myös minä sinulle. Viestisi kirjoituksesta saa sen tunteen, että olet itsekin tullut siihen tulokseen, että jotain muutoksia täytyy tulla arkeenne koska muuten et jaksa eteenpäin. Väsyneenä mielen valtaa surullisetkin ajatukset mutta sinulla on paljon syitä yrittää jaksaa elää ja tehdä omasta ja perheesi elämästä parempaa. Käänny ihmisten puoleen, neuvolan terveydenhoitajan kautta saat tietoa, terveysaseman sosiaalityöntekijän kautta myös, kirkon diakonia voi sinua auttaa, perhekeskuksissa (tila joissa perheet tapaavat) tapaat muita vanhempia (missä päin asut, neuvolasta voit kysyä yhteisiä paikkoja), Mannerheimin lastensuojeluliitolla on eri puolilla Suomea yhteistä perhekahvila-tyyppistä toimintaa ¿ ota yhteyttä!
Älä jää kymmeneksi tunniksi seinien sisään, riko rutiinit, paloittele arjen työt, äläkä vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Kirjoituksessasi ei kuvattu perheen tai sinun omaa elämääsi millaista se on aikaisemmin ollut, mitkä ovat ne syyt miksi olet näin väsynyt ¿ mutta yritä puhua ja hankkia apua! Hoida itseäsi ja lapsiasi, pyydä apua mieheltäsi, läheisiltäsi. Voimia sinulle ja jaksamista!
Nyt haet IHAN HETI apua. Puhu miehellesi, vanhemmillesi, miehesi vanhemmille, soita heti ja kerrot miltä tuntuu! Soita kenelle tahansa ystävällesi, tutullesi ja kerrot avoimesti miltä tuntuu. Millään asialla ei voi olla pahempia seurauksia kuin sillä mitä olet ajatellut tehdä.
Tässä joitakin numeroita:
Valtakunnallisen kriisipuhelin 0203 44 55 66
tiistaista lauantaihin klo 15-06
sunnuntaisin ja maanantaisin klo 15-22
Kriisipuhelin (09) 4135 0500
maanantai-perjantai 9.00-21.00
lauantai-sunnuntai ja pyhinä 15.00-21.00
Toinen vaihtoehto on ensikoti.
Oikeasti mikään, MIKÄÄN, ei ole sen kamalampi vaihtoehto kun että otat elämän itseltäsi.
Paljon paljon voimia ja pysy täällä linjoilla juttelemassa, palsta on varmasti täynnä ihmisiä jotka haluavat AUTTAA SINUA!
Kent