nuoret....
onko täällä ketään muita nuoria lapsettomia joilla ei vielä ole tärpännyt? yleensä ajatellaan että vähän vanhemmilla on vain oikeus olla surullinen lapsettomuudesta ja meille nuorille sanotaa"että ehdittehän te vielä..." vaikka meillä on yhtälailla oikeus siihen...itse täytän 20 ja lasta olemme puolisoni kanssa aktiivisesti yrittäneet 1,5v ja pikkuhiljaa alkaa tulla ajatuksia jos sitä lasta ei koskaan tulekaan..tietääkö kukaan otetaanko näin nuoria mihinkään tutkimuksiin? olen normaali painoinen eikä meistä kumpikaan käytä mitään päihteitä mikä asiaan vaikuttaisi. Aika usein myös seksinaikana minua alkaa vihlomaan olkapäästä/rinnasta niin että joudumme lopettamaan samaa tapahtuu usein myös kuin hermostun ja välillä muuten vain olen miettinyt voisiko tuo jotenkin liittyä asiaan?
Kommentit (4)
Käy ihmeessä kynekologilla. Olkapääpistot voi olla säteily kipua, esim. kystasta (joka vuotaa) tms.
Eihän noihin mtn ikärajaa ole, ainakaan mää ole törmännyt mihinkään ikä syrjintään. Itse olen kyllä "jo" 25v, mutta 23v kun alotimme hoidot. Ja PALJON PALJON nuorempi, kun alotin tutkimukset. Olisinko ollu tuon 20v.
Eli ilman muuta kannattaa vuoden yrittämisen jlk tutkituttaa mikä mättää.
Onnea toivon teille!
Täällä kirjoittelee 23-vuotias (vm. -85) tyttönen, eli nuoreksi vielä itseni lasken :) Ensiksi pahoittelut teidän(kin) pitkälle odotuksen odotukselle, tiedän ne tunteet mitkä herää kun kuukausi toisensa jälkeen saa pettyä. En tiedä, miten asiaan itse suhtautuisin, jos olisin vanhempi (siis lähempänä kolmeakymppiä) ja raskaus vain antaisi odotuttaa itseään... Ajattelisinko, että lapsettomuus on iästä ja sen mukanaan tuomasta hedelmällisyyden alenemisesta johtuvaa ja ns. "odotettavissa olluttakin"? Tähän on vaikea vastata... Mutta puolen vuoden - vuoden - kahden vuoden plussaamattomuuden jälkeen on herännyt kysymys, että eikö nuorien "lisääntymisen" pitänytkään olla helpompaa kuin vanhempien?
Meillä on ensimmäisen lapsen yritystä takana nyt suunnilleen 2,5 vuotta ilman "tärpin tärppiä". Vuoden 2006 keväällä, huhtikuussa, jätimme ehkäisyn pois ja toivotimme vauvan tervetulleeksi. Tottakai sitä silloin piti raskautumista tavallaan itsestäänselvyytenä... Vähän silloin tiesin lapsettomuudesta, lähipiiriäni eivät tällaiset asiat ole koskettaneet. En ainakaan tunne ketään, jolle lapsen saaminen olisi ollut jollain tavalla vaikeampaa kuin yleisesti ajatellaan.
Noin puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen kävin gynekologilla (naistentautien erikoislääkäri) tutkituttamassa itseni. Sieltä sain diagnoosin, että minulla on monirakkulaiset munasarjat. Eli jonkinlainen syy (ehkä?) tähän lapsettomuuteen on olemassa, vaikka PCO ei välttämättä kaikilla naisilla vaikutakaan raskaaksi tulemiseen. Voi myös olla, että minussa on muutakin "häikkää" tai yhtälailla miehessäkin, mutta asiaa ei ole sen tarkemmin tutkittu. Tai sitten kaikki on ihan kunnossa, mutta raskaus ei vain ole vielä alkanut... Tämän gyne-käynnin yhteydessä varmistui ainakin se, että ovulaatio siinä kyseisessä kierrossa tapahtui, eli ovulaation "puutteesta" ei pitäisi olla kyse.
Ajatuksesi siitä, että "tuleekohan meille koskaan omaa lasta" ovat itselleni ja myös miehelleni aika ajoin tuttuja... Suru, haikeus, epätoivo ja monet muut tunteet vuorottelevat ja välillä on taas helpompia aikoja ja varma tunne siitä, että kyllä mekin vielä oma lapsi saadaan. Itselläni viime kevät oli jollain tapaa hankala ja olin aika lailla apealla mielellä koko ajan tämän asian suhteen... Sen jälkeen tilanne on (jostain syystä, en tiedä mistä...?) helpottanut ja raskautumista mietin tätä nykyä aika vähän... Jollain tapaa raskaaksi tuleminen tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta asialta, vaikka sitä edelleen kumpikin haluaa ja toivoo. Tunne siitä, että kaikki järjestyy & asioilla on tapana järjestyä (niin kornilta kuin kuulostaakin...) on tällä hetkellä "päällimmäisenä" mielessä. Jossain vaiheessa myös seksi oli itselleni nimenomaan lapsentekoa (ei kuitenkaan ilman halua, pakkoseksiä meillä ei olla harrastettu...), nykyisellään seksin jälkeen raskauden mahdollisuus ei oikeastaan edes käy mielessä.
Meidän toiveista ei tiedä kovin moni, mutta muutamalta olen kyllä kuullut kommenttia siihen suuntaan, että ollaan vielä niin nuoria ja keretään kyllä... Joskus kommentit satuttavat, ne tuntuvat jollain tapaa asian vähättelyltä... Edellä mainitsemani gyne myös tuntui jollain tapaa vähättelevän tilannettamme nuoren iän takia, tai ainakin siltä minusta tuntui. Voi myös ihan hyvin olla, että tunnekuohuissani liioittelin tilanteen & suhtautumisen itselleni, koska diagnoosi tuli täysin yllätyksenä. Muistaakseni hän kuitenkin sanoi jotain siihen suuntaan, että meillä on vielä hyvin aikaa. Toinen lääkäri, jonka olen tavannut opiskelijaterveydenhuollossa, oli oikein ihana & ymmärtäväinen ja oli kyllä valmis auttamaan oman osaamisensa puitteissa tilannettamme. Kirjoitti lähetteen verikokeisiin ja oli muutenkin todella kannustava, vaikka nuori ikämme taisi tässäkin tilanteessa nousta esiin... Mutta ei kuitenkaan millään tavalla asiaa "hidastavana" tekijänä.
Kivuistasi en osaa sanoa enempää, en ole koskaan kuullut tuontapaisesta... En usko, että tuntemasi kipu olisi kuitenkaan yhteydessä siihen, että et ole vielä tullut raskaaksi... Asia olisi varman eri, jos kipu tuntuisi jossain kohdun/emättimen tienoilla? Kannattaa kuitenkin rohkeasti hakeutua lääkärin juttusille, tai suoraan gynelle. Siellä ainakin selviää oma tilanteesi siihen, onko raskautumiselle esteitä. Alkuvaiheessa lääkäri myös todennäköisesti suosittelee miehesi tutkimuksia, eli klamydia & sperma-analyysi ainakin tulisi testata.
Voimia teidän tulevaan talveenne, yllätykset eivät koskaan ole mahdottomia! :)
-baulie-
Vastaan tähän, vaikka en olekaan nuori lapseton, vaan ennemminkin lähinnä "keski-ikäinen" lapseton. ;) En myöskään ymmärrä miksei nuori saisi lapsettomuutta surra. Myös nuorella voi olla jokin "vika" joka hidastaa raskaaksi tuloa. Tuo "ehdittehän te vielä"-kommentti kuulostaa -ainakin näin irrallisena kommenttina- tökeröltä lohduttamisyritykseltä sellaisen henkilön suusta, joka lapsettomuutta ei ole kokenut.
Sen verran vielä haluan tuota ikä-asiaa kommentoida, että joskus luin jonkun asiantuntijan kommentteja lapsettomuushoidoista ja hän oli sitä mieltä, että mitä nuorempi on, sitä pikemmin pitäisi asiaa lähteä selvittämään.
Hän perusteli asiaa sillä, että nuoren naisen pitäisi tulla helpommin raskaaksi, kuin vähän vanhemman, joten sikäli raskauden pitäisi alkaa todennäköisemmin ensimmäisten yrityskuukausien aikana, jos on alkaakseen. Toki vaihtelua voi olla ja vuosi on nuorillakin ihan normaali yritysaika.
Kehoittaisin olemaan kuuntelematta lääkärin kommentteja, jos hän koittaa vedota ikään. Olette oikeutettuja tutkimuksiin myös julkisella, kun vuosi yritystä on takana. Ei siellä mitään ikärajoja siinä mielessä ole. Toki, jos tutkimuksissa ei löysy mitään selittävää syytä, voinette halutessanne jäädä vielä odottelemaan rauhassa. Toisaalta, jos vikaa löytyykin, voi se olla jokin pieni ja helposti korjattavissa oleva asia.
Sinuna hakeutuisin vaikka omalle lääkärille terveyskeskukseen ja lähtisin sieltä käsin selvittelemään asiaa. Tsemppiä!
t. Killa 33v
Moi aloittaja ja Baulie.
Minä olin 23-vuotias kun aloimme mieheni kanssa yrittää lasta. Tulinkin heti pillerien poisjäännin jälkeen raskaaksi, mutta sain keskenmenon rv12. Tämän keskenmenon jälkeen uusi raskaus ei sitten alkanut millään, ja 9kk turhan yrittelyn jälkeen päätin lähteä tutkimuksiin yksityiselle gynelle. Sysäyksen tälle antoi kun luin jostain aikakauslehdestä PCO:sta (Baulien mainitsema monirakkulaiset munasarjat) ja tunnistin useimmat piirteet itsessäni. Lääkärin tarvitsikin enää ultralla varmistaa diagnoosi oikeaksi.
Aloitimme heti seuraavassa kierrossa lääkityksen jonka pitäisi kypsyttää munasolu. Kolmessa lääkityssä kierrossa ei kuitenkaan ultralla havaittu kuin kerran kypsynyt munasolu, eikä raskaus alkanut. Sain lähetteen julkisen puolen hoitoihin, ja 5kk PCO-diagnoosin saannin jälkeen tuli kutsu sairaalassa tehtävään Metformiini-lääkekokeiluun, joka oli suunnattu PCO-potilaille.
Lähdimme mukaan.
Ekalla tutkimuskäynnillä munasarjoissani havaittiin endometrioosikystia jotka olivat jo aika suuret. Lääketutkimusta suorittava lääkäri järjesti minulle jo 2kk päähän laparoskopian, jossa kystat poistettiin. Aloin syödä myös tutkimuslääkettä, josta en siis 100% tiedä söinkö lumelääkettä vai metformiinia, mutta aiemmin hyvinkin epäsäännölliset kuukautiset muuttuivat säännölliseksi kuin taikaiskusta. Laihduin myös ihan huomaamatta muutaman kilon.
Laparoskopian jälkeen tutkimuslääkäri suositteli IVF-hoitoja, jonne järjestyikin aloituspaikka 2kk päähän. Söin edelleen tutkimuslääkettä hoitojen ajan, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet tuoresiirron osalta raskautta. (PCO-munasarjat tuottavat IVF-hoidoissa paljon munasoluja, minultakin saatiin talteen yli 20, joista 10 hedelmöittyi ja 9 on siis edelleen pakkasessa.)
IVF:n tuoresiirron jälkeen pidetään 3kk hoitotaukoa, jonka aikana söin vielä testilääkettä. Juuri kun olisi ollut aika siirtyä PAS:iin, eli pakastealkiosiirtoon, huomasin olevani luomuraskaana! Sain ohjeet jatkaa 3kk metformiinia tukilääkkeenä. Raskaus meni hyvin ja vähän ennen 26. synttäriäni saimme tyttären.
Viime syksynä munasarjoihin alkoi taas kehittyä kystia, joten aloitin e-pillerit endometrioosin kurissa pitämiseksi. Kun lopetin pillerit maaliskuussa 2008 tulin 2kk sisään taas raskaaksi, ja olen nyt rv 27+. Taas söin metformiinia tukilääkkeenä 3:n ekan raskauskuukauden ajan.
Tällä kertomuksella haluan siis sanoa, että nuoresta iästä huolimatta kannattaa ottaa asiat vakavasti, hakea apua ja turvautua järeisiinkin hoitoihin.
Pco onneksi heikkenee iän myötä, ja endometrioosin vaikutuksesta lapsettomuuteen kiistellään, joten tilanteeni ei missään vaiheessa (muuta kuin omassa päässä) ollut toivoton.
//Aliina