löytyisikö muita joulukuun IVF/ICSI-hoitolaisia

Mä uskaltaudun laittamaan viestiä sun aloittamaan pinoon, kun en mielestäni marraskuisia löytänyt ja jostain ihmeen syystä tuntuu, että tuntojaan haluaa tilittää täällä, kun H-hetki lähenee :)



Olisi kiva kuulla kokemuksiasi ja taustaasi enemmäkin. Tässä omaani:



Olemme 32 vuotias pariskunta, joilla vauvatoiveet alkoivat 2000. Ensin 1 1/2 vuotta omaa yritystä ja sitten tutkimukset. Mitään syytä ei ole löytynyt tähänkään päivään mennessä. Vuosien varrella tehtiin 4 x inssi, IVF, Pas ja sitten 2005 onnistunut ICSI, josta meillä ihana poika 2,5 v. Toinen raskaus alkoi samanlaisen ICSI hoidon tuloksena 06/07, mutta meille syntyi pieni poika vauva rv 20, kohtutulehduksen siivittämänä. Taivaan isä katsoi parhaaksi hänet luokseen ottaa. Tästä selviäminen vei tovin, jos nyt koskaan siitä kokonaan selviääkään. Tämän, lokakuun 07, jälkeen meille on tehty kaksi ICSI hoitoa samalla kaavalla, mutta raskaus ei ole alkanut :( Pasiin emme ole päässeet, kun alkiot eivät ole sulatuksesta kummallakaan kerralla selvinneet.



Nyt olen tämänkuun alussa aloittanut taas Synarelat ja ensimmäinen ultra ja pistoksien aloitus on keskiviikkona. Punktio ja siirto vkolla 46. Toivonkipinää on taas ilmassa......jospa se tästä.



Tsemppiä sinullekkin, onneahan tässä hommassa tarvitaan roppakaupalla!!!

Tosiaan minäkin kaipaan kanssasisarta jakamaan hoidon aiheuttamaa jännitystä, piinaa ja levottomuutta, niin ja käymään läpi oireita, toiveita, iloja, pettymyksiä.



taustaamme: Ollaan 30 vuotias pariskunta, lasta alettiin toivoa 2005 keväällä ja vuoden verran odoteltiin, kunnes sitten 2006 keväällä hakeuduttiin hoitoon, aluksi oltiin jonossa julkiselle, mutta koska aika tuli vasta syksylle, emme malttaneet odottaa ja hakeuduimme yksityiselle klinikalle, joka löytyy kaupungistamme. Lapsettomuuden syytä on meissä molemmissa, minulla on epäsäännöllinen kierto, eikä munasolu kai aina irtoa joka kierrossa. Miehellä taas siittiöissä epämuodostuneita ja hitaita, vaikka myös kelpoyksilöitäkin. Meille tehtiin ensin inssi, mutta se todettiin heti että tuskin auttaa, mutta kun oli aloitettu niin tehtiin loppuun. 2006 syksyllä tehtiin sitten ICSI ja vaste oli hyvä. Munasoluja tuli mukavasti, ne jakautuivat ja alkio siirrettiin. Ikäväkseni sain hyperstimulaation, lievän, mutta sairaalassa piti käydä tiputuksessa, nesteitä oli kertynyt ja hengitystä ahdisti. Tuoresiirrosta ei siis plussattu ja heti perään tehtiin PAS omaan kiertoon. Siitä tuli haalea plussa, joka olikin vain sitten kemiallinen raskaus, mutta yritystä oli, sanoi lääkäri. Toiveestani seuraava PAS tehtiin lääkkeellisenä, koska kiertoni on hiukan heittelevä. Kahdella PAS kerralla oli aina sulatuksessa osa alkioista menetty ja tuossa toisessa PASissa siirrettiin kaksi viimeistä, joista toinen oli kai huonommin selvinnyt. Alkuraskaudessa oli hiukan vuotoa, ehkä toinen vuoti pois? Ja tuo PAS-tyttö on siis syntynyt 08/07 ja on ollut terve ja iloinen auringonpaisteemme koko ajan.



Toista vain aloimme kaipaamaan ja tosiaan viikko sitten käytiin tarkistamassa tilannetta ja tällä kertaa ICSI tehdään lyhyellä kaavalla, koska vaste oli viimeksi hyvä eli ei ollenkaan sumuja tai jarrutuspiikkiä vaan normaaliin kiertoon (tosin primoluteilla siirrettyyn vuotoon) aletaan sitten pistämiset. Lääkemäärät myös tällä kertaa pienemmät. Pistokset alkaa tämän kuun lopussa ja punktio ja siirto olis meillä viikolla 50 eli tasan kk tullaan jäljessä. Toivottavasti sulla olis jo silloin plussauutisia kertoa.



Olen vielä hoitovapaalla, mikä helpottaa ultrissa ym käymistä vaikka esikon hoito onkin aina mietittävä, mutta ei tarvitse töissä selitellä tai järjestellä. Olo on toiveikas vaikka samalla realistisesti tiedostan, että eihän mitään takeita ole onnistumisesta. Mutta eipä ole luomunakaan suuria mahdollisuuksia, joten tuntuu, että edes millin lähempänä tavoitetta ollaan kun hoidot alkamassa, yritys saada pieni nyytti.



Rankka kokemus tuo keskenmeno ihan varmasti, en osaa kuvitella, mutta pahalta tuntuu.



Kiva, jos haluat jakaa tätä vaihetta kanssani, se olisi mulle tärkeää. Ei ole oikein kaveripiirissä vertaistukea tähän, kevyempiä hoitoja läpikäyneitä kyllä.



Saararebekka :)

Tänään oli ensimmäinen seurantaultra ja eipäs näyttänyt hyvältä. Synarelasta huolimatta johtofollikkeli oli kasvanut ja punktio siirtyy viikolla eteenpäin. Mulla on aikaisemminkin aina ollut niin, että omatoiminta on puskenut synarelan läpi, muttei näin vahvasti kuitenkaan ennen. Harmi! Nyt odottelen ensi keskiviikkoon, jolloin seuraava ultra. Tiistaina täytyy verikokeissa käydä, seuraavat jotain hormoonia tuon johtofolliikkelin takia. Sumuttelut jatkuvat ja yritetään saada tuo johtofolliikkeli joko kasvamaan omaa tahtiaan ja surkastumaan tai kasvu pysähtymään. Muutoin menee hoito piloille. Ensi keskiviikkona alkaa pistokset jos nyt ollenkaan alkaakaan. Toivotaan nyt, että kaikki kuitenkin menisi ok ja päästäis siirtoon asti!



Mulla on työpaikalla melkoinen sepittely aina näiden asioiden takia. Kuitenkaan ei ole tarvinnut paljastaa todellista syytä, eivätkä ole sitä kyselleetkään sen kummemmin. Onhan se silti aika hankalaa.....Minäkin olin silloin vuosi sitten kesällä vielä hoitovapaalla, jolloin se onnistunut hoito oli. Silloin oli paljon helpompaa sen puolesta. Me kerrottiin silloin avoimesti noista hoidoista, jotta esikon hoito oli helpompi järjestää tuttavien taholta. Sitten kun kävi niin huonosti kuin kävi, tuntui nyt, ettei halua kellekkään tästä hoidosta kertoa ja ollaankin saatu kyllä hyvin pidettyä salassa koko touhu. Poika on nyt perhepäivähoitajalla, joten hoito hoituu kuten yleensäkkin arkisin.

Toivottavasti kuitenkin pääsette siirtoon ja saatte hyviä alkioita talteenkin.

hain tuossa äskettäin lääkkeitä apteekista, kylläpä niillä onkin hintaa..olin jo unohtanut osittain. mutta eipä sitä sillä tavalla laske, raha kun ei onnea tuo vaikka sitä elääkseen tarvitseekin.



Minä selittelin silloin viimeksi työnantajalle, että minulle tehdään gynegologinen toimenpide, eikä sitten kysellyt enempää poissaoloista ja sairaslomista, enkä kaikille työtovereillekaan sen tarkemmin, meni aika hyvin niin.



Odotan jo malttamattomana, että pääsisi alkuun hoitojen kanssa vaikka eihän tässä kauan ole, mutta siltikin.

Hoito jouduttiin keskeyttämään. Tänään oli seuranta ultra ja synarela ei ollut purrut ollenkaan. Ovulaatiokin oli tai just tapahtumassa, kun eilisen veritestin tulokset eli estrogeenipitoisuus oli kuulemma huima. Rakkula ei siis ollut surkastunut eikä lopettanut kasvuaankaan. Lääkäri käski kotikeinoin yrittää nyt tänään ja muutamana tulevana päivänä. Siihen on tyytyminen. Jos kuukautiset alkavat, alan käyttää e-pillereitä ( Femodenia) putkeen tammikuulle saakka ja silloin tehdään lyhyenkaavan hoito. Toivotaan, että nuo pillerit tyrehdyttävät mun oman hormoonitoiminnan. Eipähän tartte vähään aikaan kuukautisista kärsiä, kun välipäiviä ei tarvitse pitää.



Parempaa onnea sinulle!

täällä primoilla siirretään vuotoa ja sen jälkeen alkaa pistokset luultavasti marraskuun loppupuoliskolla. katsotaan miten menee. joskus tuntuu, että kuinka yleensä jotku voi raskautua ilman hoitoja, kun niin monessa kohdassa voi mennä pieleen. tosi hienosyinen systeemi. toivotaan teille luomuylläriä tai ainakin parempaa onnea tammikuulle!

Viikko sitten keskiviikkona lääkäri siis ultrasi oviksen ja estrogeenipitoisuuden korkeaksi eli senkin mukaan ovis olis pitänyt juuri olla tapahtumassa. Perjantaina mulla kuitenkin alkoi tihkuvuoto (?) ja sunnuntaina vuosi jo enemmän. Maanantaina soitin polille, että missähän vika voisi olla, kun kuukautisten piti alkaa vasta aikaisintaan parin viikon päästä. Eipäs osannut lääkärikään asiaa selittää ja käski pillerit aloittamaan. Yhtä ihmeissään oli hänkin, jos ei vielä enemmän ihmeissään kuin minä. Ei kuulemma voinut olla mahdollista. Tekipä mieli sanoa, että tulenko näyttämään. Ihan outo juttu, mut nyt napostelen sitten noita pillereitä. Katsellaan sitten silloin tammikuussa, mitä tuleman pitää.