Taas valvotaan

Lisäisin vielä että meillä nämä " yövuorot" jaetaan noin puoliksi, eli isä valvoo tarvittaessa joka toinen yö ja minä joka toinen. Tosin aika usein molemmat kyllä herää lapsemme itkuun...takaisin " nukuttaminen" kestää muutamasta minuutista puoleen tuntiin.

hoidan lapsia ja mies käy töissä viikot. Jako menee tällä hetkellä niin, että jos 1,5-vuotias herää yöllä niin mies hakee tutin tai tuttipullomaitoa. Jos vauva 2kk herää niin mie syötän ja vaihdan vaipat ja röyhtyytän. Sama homma viikonloppunakin. Ainut juttu mikä ärsyy on, että minä nousen aamulla aina ensimmäisenä ylös, kun esikoinen herää. Mies saa nukkua pitempään (tosi harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta). Yleensä hoidan myös lapset viikonloppuisin, mutta mies auttaa jos pyydän, jos ei ole muuta. Hoidan myös siivoukset yms.. no joskus mieski jotain vähän tekee. Hänellä muut vastuut sitte kodin ulkopuolella, auton laitot, remontti ja sen sellaista. Tekemistä kyllä riittää molemmilla.

Niin miksi ihmeessä 1,5 -vuotiaalle haetaan tuttipullomaitoa? Helpottaisi kummasti, kun ei enää noin isolle järjestettäisi yötarjoiluja.

...yhdyn edelliseen mielipiteeseen!!!..eihän tuon ikäisen pitäisi yö palvelu saada ellei hyvää syytä!?

Minun mielestäni ainakin on niin, että se joka on kotona (äiti), hoitaa lapset oli sitten yö tai päivä. Jos mies käy töissä, hänelle ei kuulu yöheräilyt silloin. Se on naisen työ hoitaa lapset ja miehen työ hoitaa työnsä.



Myös viikonloput ovat miehelle pyhitetty, eli vaikka perjantai-iltana saa mennä aina humputtelemaan ja lauantait maata ja levätä, mutta sunnuntaina voisi jo vähän ehkä olla perheenkin kanssa.



Sitten kun molemmat ovat töissä, menee lasten hoito tasan.



Mitä mieltä te olette tästä, tällä periaatteella me olemme eläneet, enkä oikein voi ymmärtää teitä, jotka laitatte miehenne lasta hoitamaan, vaikka heillä on omatkin työt?

Jos lapsi heräili yhtenään tai valvoi yöllä pitkään ja olin aivan poikki, herätin sitten miehen " yövuoroon" . Minun mielestäni arkipäivinä kotona olija saa ottaa enemmän vastuuta yövuoroista, koska todennäköisesti voi sitten päivällä paremmin levätä kuin kodin ulkopuolella töissäkäyvä.



Mutta iltaisin ja viikonloppuisin lapsenhoito on hyvä laittaa puoliksi. Jos kotona oleva vanhempi (siis yleensä äiti) hoitaa aina lapset, jää isä helposti ulkopuoliseksi omien lastensa hoidossa ja sama meno jatkuu kyllä helposti sitten äidin palattua töihin. On todella tärkeää, että isäkin ottaa alusta asti vastuuta lapsistaan ja osallistuu heidän hoitoonsa. Se lujittaa isän ja lapsen välistä suhdetta ja kasvattaa miehen itsetuntoa isänä. Lisäksi äitikin tarvitsee välillä " vapaata" lastenhoidosta ja omaa aikaa, mikä on koko perheen hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Itse olen kotona 1 v 8 kk pojan kanssa - hoidamme miehen kanssa puoliksi. Yöheräilyjen suhteen meillä ei öillä ole eroa. Jos jompi kumpi on selvästi väsyneempi - saatamme illalla sopia, että toinen hoitaa tämän yön heräilyt, mutta muuten saatamme käydä kumpikin, jos heräilyjä tulee useampia (kuten tällä hetkellä). Meillä ilmeisesti taimmaiset poskihampaat kiusaavat ikenissä ja aiheuttaa heräilyä tällä hetkellä - ja välillä, kun oikein kiusaa, vain äiti kelpaa pojalle. Muuten ei väliä. Mies käy ihan mielellään - ja on lisäksi herkkäunisempi - herää kuitenkin ensin - ja vaikka minä käynkin katsomassa - ei yleensä nukahda ennen kuin ehdin takaisin/ainakin herää, kun palaan sänkyyn. Joten sen puolesta hänelle on " sama" , kumpi siellä käy - ja käy itse ihan mielellään.

että eihän tosiaan ihan joka yö tuttipullomaitoa, mutta sillon ku herää eikä nukahda niin helpoimmalla pääsee, kun antaa maitoa pullosta, eli siihen nukahtaa.. Tutista ollaan nyt vasta vierotettu viikko sitte ja oli varmaan ihan hyvä ikä 1,5 v kun sujui tosi hyvin eikä ole kitinöitä sen takia ollut. Muutenkin tuntuu, että lapsi juo tosi vähän kun päivällä on nokkamuki käytössä niin pullolla sitte tankataan maitoa, kun päikkäreille ja velliä, kun nukkumaan. Mutta kohtapuolin jätetään varmaan pullotkin pois. Alkaa tuntua sopivalta iältä. Tavallisesta mukistakin juominen sujuu, mutta vesselillä tapana viskata nokkamuki monesti lattialle niin muutaman kerran lentäny tavallinenkin kuppi ja tympässy sen verran, että kansi on vielä pietetty. Että semmosta meillä.

Ja terveisiä Nimettömälle: tervetuloa tälle vuosituhannelle!

Ajatteles, että voi olla isiä jotka ihan vapaaehtoisesti nousevat ylös yölläkin, vaikka aamulla olisi lähtö mihin, ja vaikka muija jäisi vaan kotio mukuloitten kans.

Pidin itsestään selvänä, että äippäloman ja hoitovapaan aikana yöllä valvoin minä. Nyt työelämään paluun jälkeen kuvio on sama! Olen ilmeisesti päästänyt miehen liian helpolla?! Joskus kun olen pyytänyt häntä menemään, niin hän tokaisee, että " suahan se huutaa" . Miksiköhän? Älkääkä sanoko, että en olisi yrittänyt jakaa " vuoroja" !

Kaiken lisäksi meillä lapsi on jo 2v8kk ja yöheräilyt jatkuvat edelleen. Huoh...

Meillä on kaksi lasta (4 v. ja reilut 2 v.), ja isä on oikeastaan aina herännyt öisin. Tai kyllä minäkin herään, mutta en jaksa nousta ylös.. Silloin kun imetin, nousin tietty ylös minäkin ;)



Lasten vauva-aikana nimittäin reagoin joka ikiseen inahdukseen enkä saanut nukuttua juuri lainkaan ja aloin mennä pitkin seiniä. Sitten sovimme, että mieheni hoitaa lapsia öisin. Hän ei nimittäin reagoi ihan joka käännähdykseen. Tämän jälkeen minäkin nukuin rauhallisemmin. Jos vaikutti siltä, ettei isä herää, niin saatoin tönäistä kylkeen, että haloo, nouse ylös... Apua, kuulostan ihan kamalalta, onneksi tajuan sen itsekin. Tämä vaihe on sitten jäänyt päälle, eli isä pääasiassa vieläkin hoitaa öisin. Mutta isämaiseen tapaan, mitään yösyömisiä tai ylimääräisiä palveluita ei meidän perheessä ole vauva-ajan jälkeen harrastettu. Osittain tähän järjestelyyn on vaikuttanut se, että minun on vaikea nukahtaa, jos olen noussut ylös, isältä se onnistuu paremmin.



Kyllä minäkin toisinaan nousen lapsia hoitamaan öisin. Joskus mieheni pyytää, että voisitsä tänä yönä olla hoitovuorossa. En kai kehtaa kieltäytyä. Ja jos nimenomaan huudetaan äitiä, yritän kömpiä paikalle. Mutta useimmiten lapset huutavat isää paikalle öiseen aikaan, ovat niin tottuneita siihen. Keskimäärin meillä on 1-2 herätystä öisin, toisinaan herätyksiä ei ole lainkaan. Ihan ekan vauva-ajan jälkeen molemmat lapsemme ovat olleet hyväunisia. Molemmat nukkuvat omissa sängyissään omassa huoneessaan. Mutta esim. tänä aamuna heräsin perhepetiin, enkä ihan tarkkaan muista, miten esikoinen on sinne tullut. Isä ja esikoinen nukkuivat pää jalkopäässä, minä ja kuopus pää tyynyllä.

ja aina on vauva yöheräilyineen kuulunut minulle. Ensinäkin, kun olen jo imettänyt kaikkia 7-8kk on se, jotenkin luonnollisesti kuulunut minulle. Itse myös sitä mieltä, että kun mies joutuu joka aamu lähtemään töihin, on selvä että minä hoidan yöt. Viikonloppuisin usein vuorottelemme aamuheräämisissä, mies herää kyllä silloin yleensä aina jos pyydän. Minä olen myös mahdoton nukkumaan päiväunia. Joka viikonloppu nukun molempina päivinä yleensä n. 1½t päikkärit, jaksaa sit valvoa vähän pidempään edes viikonloppuisin.



Meillä minä olen äärimmäisen laiska taas puuhaamaan isompien kanssa mitään. meillä yleensä mies on se, joka kuljettaa isompia uimaan, lustelemaan, hiihtämään, elokuviin ym. Lähes aina viikonloppuisin käyvät jossain yhdessä ja minä useimmiten silloin kuopuksen (nyt 1v2kk) kanssa kaksin kotona.



Tällä hetkellä olen jo minäkin töissä ja opiskelen samalla, joten väsynyt olen aina. Onneksi yöllä ei ole kuin 1-2 herätystä, eikä muita palveluita tarvita, kuin tutti suuhun ja kallistus :)

yöt todella rankkoja siihen asti kun kaksospojat täyttivät 2v. Alkuun paino piti saada nousemaan ja syötettiin lapsentahtisesti yön päivän kanssa ja molemmat nousivat syöttämään. Motorinen kehitys oli hidasta, joten yösyöttöjen loputtua piti kuitenkin nousta vaihtamaan lapsen asentoa. Siitä jäi päälle yöheräily. Joskus 1,5 vuoden iässä laskin yhtenä yönä 28 herätystä, eikä se ollut mikään poikkeusyö.



Meillä tehtiin niin, että kumpikin hoiti pari yötä putkeen. Ensimmäisenä yönä " lepovuorolainen" sai nukuttua pois univelat ja toisena kerätä voimia. Vaihdoimme vain paikkaa sängyssä niin, että hoitovuorossa oleva nukkui lähempänä poikia. Toimi hyvin, enkä yleensä herännyt jos oli minun vuoroni nukkua.



Neuvolassa ihmeteltiin, kuinka isä jaksaa käydä töissä kun valvoo niin paljon. Yrittäjämieheni, jonka työ on monesti kiivastahtista ja isolta osin fyysistäkin, totesi vain, että hän pääsee päivisin paljon helpommalla kuin minä.



Nykyisin 3v lapset nukkuvat omassa huoneessan. Toinen nukkuu heräämättä 11 tuntia ja toinen heräilee ajoittain. Useimmiten minä herään ensin ja käyn katsomassa, mikä on hätänä. Jos olen väsyneempi, en herää ja silloin menee mies. Tai sitten poika tulee itse meidän sänkyymme.



Lapset ja vastuu ovat meidän mielestämme yhteiset ja kumpikin tekee omanlaisensa työpäivän. Minun työhöni kuuluu ilman muuta siivous ja pyykkäys ja kodin rutiinien pyörittäminen päiväaikaan. En kuitenkaan ole 24h vuorokaudessa aina valmis kotihengetär, minäkin kaipaan hieman kevennettyä olemista joskus. Iltaisin, öisin ja miehen vapaapäivinä koti ja perhe on yhteinen asia ja silloin kumpikin tekee osansa.

Meillä näin:



Lapsia vain yksi. Levottomia öitä, sairastelua, korvakierrettä takana paljon. Minä hoitovapaalla, mies töissä. Jos olen voimissani, pyrin hoitamaan lapsosen öisin. Jos pyydän apua, mies auttaa aivan varmasti. Ja olisin kovin öhöm kiukkuinen, jos ei auttaisi, mutta ei tarvitse kiukuta onneksi. Jos olen liiaksi univelkainen, mies vaihtaa nukkumaan lapsen puolelle ja minä menen toiselle puolelle tai toiseen huoneeseen korvatulppien kanssa.



En koe, että mieheni olisi jotenkin superkiltti tai erityisen ihmeellinen yksilö ja että minun täytyisi osoittaa jotain erityisiä kiitollisuudenharjoituksia " minun tonttini hoitamisesta" . Hän tekee oman osuutensa niin kuin vastuullisen ja perheeseen sitoutuneen aikuisen kuuluukin tehdä. Vastuuta ja lastenhoitoa karttavan miehen kanssa en perhe-elämää kykenisi viettämään.



Jos lapsia olisi useampi (enkä ehtisi enää nukkua päiväunia halutessani) ja joku ei-enää-rintaa-syövä heräilisi paljon, yövuorot menisivät miehen kanssa hyvin paljon tasaisemmin. Myös perheen äidillä on kotona TYÖPÄIVÄ, eli hän ei suinkaan oleile ja lepäile päivää. Minusta olisi jokseenkin kamalaa, jos mies ajattelisi minun automaattisesti hoitavan lasta yksin illat ja yöt. Ei se ansiotyö niin Pyhää ja Vaativaa kotityöhön verrattuna ole...:D Sitä paitsi tekee aivan hyvää lapsen ja isän suhteelle, että ilta- ja yöhoitokin sujuvat luontevasti ja ilman suurempia numeroita.

muuten miehen kotona ollessa myös mies on alusta pitäen ottanut syöttövuoroja ja lastenhoitoa. Lapsi on nyt meillä jo 2,7 v eikä ole yöheräämisiä varsinaisesti enää. Heräähän lapsi välillä mutta nythän hän vain kääntää öisin kylkeään sen jälkeen, ellei ole kipeä (mitä kyllä paljon ollut) ja silloin olen kyllä mä vieläkin auttanut lasta.



Kaikki sympatia sulle, indica, kun lapsesi vielä yövalvoo!! Säännöllisestikö? Oletko miettinyt unikoulua?



Nimetön ihmetteli, miksi lastenhoitoa jaetaan. Mielestäni lastenhoidon jakamisessa molemmille vanhemmille ei ole kysymys toisen vanhemman laiskuudesta vaan perheen sisäisen hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Erilaisia perheitä on ja totta kai kaikki perheet valitsevat omat tapansa toimia. Jos äiti ei halua jakaa lastenhoitoa, tai hänen puolisonsa sitä ei halua, niin mikäs siinäkään. Meitähän mahtuu ton sinisen taivaan alle eri tavalla toimijoita muutenkin, hyviä hoitotapoja on niin monenlaisia:-)!

Miten tuon unikoulun jo lähes 3-vuotiaan kohdalla toteuttaisi? Onko kellään tietoa? Olemme suunnitelleet, että siirretään sänky meidän makkariin takaisin. Vaihtoehdot ovat aika vähissä.