JOULUMAMMOJEN PERJANTAI!

Taas se on perjantai! Kivaa sinänsä, mutta mies viikonlopun töissä, joten ei samalla tavalla nauti kuin yleensä. Onneksi vanhemmat tulee huomenna vierailulle siskon luo. Mennään sinne Miljan kanssa myös (matkaahan oli mukavat 2 km). Oltiin siellä eilenkin koko päivä. Mentiin heti aamulla kun laitoin Miljan nukkuun vaunuihin ja tultiin vasta iltasella. Käytiin siskon ja lasten kans aamupäivällä puistossaki ja kun kävelin matkat mennen tullen (huom! huonolla kunnollani) oli illalla hieman väsy eikä tarttenu unta kerjätä. Milja nukku yönki oikein hyvin. Heräsi kyllä aamulla jo viideltä ja nukahti vasta seitsemältä, mutta ihan hyvin sain siihen asti nukkua niin ei nyt väsytä. =)



Ääntelystä ja hymyilystä. Milja hymyili eka kerran päivää alle neliviikkoisena (niin että tiesi niiden olevan muutakin kuin vatsanväänteitä) ja on sen jälkeen hymyilly päivittäin, koko ajan enemmän. Nyt se alkaa vähitellen jokeltelemaankin. Vielä ne on sellaisia pieniä ääniä ja usein se aukoo enemmän suutaan kuin mitä ääni kuuluu, mutta kohta sitä ei varmaan saa hiljaiseksi millään! :D Ne hymyt saa kyllä sydämen ihan sulamaan. Ja juttelu on NIIN suloista... :)



Meillekin tuli kutsu siihen hinkuyskärokotetutkimukseen (melkoinen sanahirviö) eikä lähdetä mukaan. Ajattelen niin että kyllä siihen varmaan halukkaita löytyy ilman meidän panostakin. En myöskään halua niitä verikokeita otettavan... Ja lisäksi en jaksa alkaa siellä " ramppaamaan" ...



Vauvakuumetta ei täällä tunneta. Miljaa kohtaan vaan =) Olin jo ennen raskautta sitä mieltä etten halua lapsia kovin pienellä ikäerolla ja olen sitä mieltä edelleen. Mulle passaisi toinen (ja luultavasti viimeinen) lapsi vaikka vasta sitten kun Milja menee kouluun. No, näitä asioita ei voi kauhean tarkkaan suunnitella... Nautitaan kuitenkin nyt ensin Miljasta ja katellaan asiaa sitten joskus.



Synnytyksestä palautumisesta. Minutkin on yllättänyt, kuinka hitaasti synnytyksestä on palautunut. Nyt (vajaa 6vk) paikat alkaa tuntumaan jo aika ok:lta, mutta tuo Tikrun mainitsema jomotus on tuttu tunne täälläkin. Tulee siis nimenomaan jos on jalkeilla pitkän aikaa kerrallaan tai paljon päivän aikana. Ja tuo S-asia... Ollaan sitä kerran kokeiltu, mutta kiristi vielä sen verran, että mahtoi niitä tikkejä vielä olla sulamatta. Kipeää ei käynyt, mutta kiristi eikä tuntunut mukavalta. Toivottavasti asia korjaantuu. Ei kyllä jaksaisi odottaa. Ja tulee ajateltua, että mitä jos siihen menee tosi kauan... Ei varmaan saisi olla niin kärsimätön, elimistö on kuitenki joutunu tekemään tosi kovan urakan. On kai luonnollista, että palautuminen vie aikaa. Mutta ei tämä odottelu kivaa ole!!!



TIKRU: Mielestäni tämän palstan tarkoitus on nimenomaan ilojen JA SURUJEN jakaminen. Täällä on varmasti muitakin, jotka tuntee samalla lailla tai ainakin ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Eli jos on paha olla, niin tänne vaan purkamaan. Ja jos on hyvä olla, samoin. Ja jaksamista sulle niihin alakulon hetkiin. Mullakin niitä on, varsinkin väsyneenä itkettää kovasti. Ja pahinta on, että sitä itkua ei saa loppumaan ennekuin peilistä kattoo takaisin lähinnä Frankesteinin morsiamen kaksoisolento! Jaksamista myös kaikille muille! Kyllä tämä voimia vaatii, vaikka se paljon antaakin.



Taidan siirtyä sohvalle lukemaan roskaromaania, mikäli tytteli pysyy hiljaa parvekkeella. Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!



Äippä ja Milja -huomenna 6 vk-

Hoh hoh, vähän väsyttää, mutta oma moka! Typykkä meni miehen kanssa nukkumaan 22.30 ja heräsi 4 syömään ja toisen kerran klo 7. ja ysiltä taas noustiin ylös. Mutta tämä hoopo äiti päätti ottaa omaa aikaa illalla ja kattelin nauhoitettuja sarjoja yli yhteen asti yöllä!



Itse olen huomannut, että kun olen väsynyt alakulo valtaa mielen myös täällä. Vaikka me nukutaan aika pitkiä pätkiä yöllä eikä vauva pahemmin kiukuttele, niin olen huomannut kaipaavani sellasta " akun latausta" tarkoittaa siis piiitkiä yöunia ilman herätystä. Mä olen aina ollut kova nukkumaan... No sellainen aika tulee vielä!



Meillä kanssa jutellaan, mutta aika hennosti vielä, ja hymyillään! Kääntyykö jo jollain vauvat masultaan selälleen? Meillä viihdytään todella huonosti lattialla, joten treenausta tulee aika vähän. Joka päivä kuitenkin koitetaan edes hetkisen. Päätä hän kannattelee aika hyvin, mutta senkin hän tekee mieluiten maaten mun mahan päällä, kun olen selälleen esim sängyssä. No, kärsivällisyyttä!!



On tuo lapsi rakas, joka päivä ihmettelen miten paljon voin tuntea rakkautta tuota pientä ihmistä kohtaan, ihan itku meinaa välillä tulla, kun asiaa ajattelen. jahas vaipanvaihto homma kutsuu!



Mukavaa päivää kaikille terv. tähti ja typy 8vko

Täällä kirotaan alkavaa flunssaa :(( Just sitähän mä kaipasinkin tähän väliin.. Great!! Viime yö meni plörinäks,ei vauvan takia hän nukkui nätisti, vaan itseni vuoksi.Kurkku oli mega kipeä ja karhea ja muutenkin OUTO olo.

Mä olen tässä pohdiskellu ja kääntäny ja vääntäny asioita ja tullu siihen tulokseen että varmaan mulla joku stressi on nyt lauennu :PPP Alussa kaikki oli niin uutta ja pää sekaisin synnytyksestä ja hormoneista... yöt risaisia ja elämänmuutos valtaisa.Nyt kun arki on asettunu omaan uomaansa ja öisinkin saa taas nukkua (edes joten kuten) niin stressi on lauennu.Alussa sitä vaan touhus hiki päässä ja opetteli uutta elämää vauvan kanssa ettei yksinkertasesti ehtiny pysähtyä ja pohtia.. Ehkä tää flunssakin iskee just siks just nyt.. :/ *hmmph*

Kiitos sulle Tyttö9910 kannustuksesta :)

On se ihana kun voi täällä edes purkautua..

Äitiliini,pikaista paranemista teidänkin sairastupaan!!

Mäki pidän peukkuja ettei toi tyttö nyt sairastuis..Sehän tästä vielä puuttuis. Jaiks!!

Äh,mun pää on ihan tyhjä ajatuksista ja täynnä lentsupöpperöitä.En enää muista mitä piti sanoa.. Antakkee anteeks ;)) (ja armoo..)



-Tiggr&Nasu 10vk 1pv

Täällä kirotaan alkavaa flunssaa :(( Just sitähän mä kaipasinkin tähän väliin.. Great!! Viime yö meni plörinäks,ei vauvan takia hän nukkui nätisti, vaan itseni vuoksi.Kurkku oli mega kipeä ja karhea ja muutenkin OUTO olo.

Mä olen tässä pohdiskellu ja kääntäny ja vääntäny asioita ja tullu siihen tulokseen että varmaan mulla joku stressi on nyt lauennu :PPP Alussa kaikki oli niin uutta ja pää sekaisin synnytyksestä ja hormoneista... yöt risaisia ja elämänmuutos valtaisa.Nyt kun arki on asettunu omaan uomaansa ja öisinkin saa taas nukkua (edes joten kuten) niin stressi on lauennu.Alussa sitä vaan touhus hiki päässä ja opetteli uutta elämää vauvan kanssa ettei yksinkertasesti ehtiny pysähtyä ja pohtia.. Ehkä tää flunssakin iskee just siks just nyt.. :/ *hmmph*

Kiitos sulle Tyttö9910 kannustuksesta :)

On se ihana kun voi täällä edes purkautua..

Äitiliini,pikaista paranemista teidänkin sairastupaan!!

Mäki pidän peukkuja ettei toi tyttö nyt sairastuis..Sehän tästä vielä puuttuis. Jaiks!!

Äh,mun pää on ihan tyhjä ajatuksista ja täynnä lentsupöpperöitä.En enää muista mitä piti sanoa.. Antakkee anteeks ;)) (ja armoo..)



-Tiggr&Nasu 10vk 1pv

ei ollu tarkotus tuplana laittaa..sivut sekoili.. ja seliseli ;)

Ihanan aurinkoinen päivä, pakkastakin vain muutama aste.

Voi kun olisi ollut kiva mennä pitkästä aikaa poitsun kans pihalle vaan iskipä räkätauti tähänkin pikkuiseen :(

Kamalan kuuloista ku toinen yskii ja pikkuisen hyväksi et voi tehdä mitään... Tai kyl mä annan viel enemmän hellyyttä ja huolenpitoa =) (jos sitä enämpää enään voi antaakkaan)

Eilen käytiin lääkärineuvolas käden takia ja ensiviikol mennäänkin viel käymään lastenlääkäril, (Paajanen) koska neuvolalekurin mukaan vasemman käden moro on hieman heikompi kuin oikean, muuten murtuma täysin parantunut.

(Tyhmänä kyselen et onko toi moro jotain kädenliikerataan liittyvää vai? Jos joku viisaampi valaisis...)

Mitäs mulla muuta, niin poitsu oli kasvanut , painoa lötyi 5805g ja pituutta 60cm, NYYH, kohta ei olla enää vauvoja...

Jospa mäkin ottaisin osaa tohon seksipuolen keskusteluun mitä tääl on käyty. Meil ei oo etes yritetty mitään (vaik mieli kyl tekis, varsinki ukol =D) Jotenkin vaan tuntuu ettei edes ilkeä? tehdä mitään kun poitsu on mieles koko ajan. Jotenkin mä viel " häpeen" ruveta etes yrittään (HALOO, UKKO NÄHNY REVENNEEN LÄMMITTIMEN...) mitään, aattelen vaan löystyneitä paikkoja... Heh, joutuukohan tolle ukolle hommaan kohta pumpattavan version ;)

Joo, menipä taas...



Nyt alko pikku räkänokka itkeen, täytyy mennä!

AJATTELEMISEN AIHETTA:



1. Käytät lasten ensimmäiset kaksi vuotta opettaaksesi heidät kävelemään ja puhumaan. Sitten vietät seuraavat kuusitoista vuotta käskien heitä istumaan ja pitämään suunsa kiinni.



2. Teini-ikäisten äidit ymmärtävät hyvin, miksi jotkut eläinlajit syövät jälkeläisensä.



3. Lapset harvoin siteeraavat sinua väärin. Itse asiassa he yleensä toistavat sanasta sanaan, mitä sinun ei olisi pitänyt sanoa.



4. Tärkein syy lastenkutsujen pitämiselle on niiden tuottama havainto siitä, että on olemassa vieläkin kauheampia kakaroita kuin omasi.



5.Teemme kotimme lapsiturvallisiksi, mutta he pääsevät silti sisään.



PÄIVÄN NEUVO: Ole kiltti lapsillesi. He valitsevat jonain päivänä sinulle hoitokodin.

saatan keretä tällä kertaa ehkä jopa kirjottaakkin jotain, kun poitsu nukkuu...

voi teitä flunssasia! mä en oo sairastanut piiiiiitkään aikaan, *koputtaa puista päätä...*

osaatteko kutsua vielä vauvojanne nimellä? meillä hakee vielä... ehkei mun tarvii koskaa oppiikkaan, sanon vaan pojaksi ym lempinimillä...

seksistä... meillä on joo " yritetty" ... ei se pahaa tee tavallaan kun mut leikattiin, mutta mulla kun ei oikein noita haluja oo...

ihanaa! tänään lähetään ukon kanssa eka kertaa kahelleen ulkoilee! poika menee eka kerran muualle hoitoon... maltankohan nukkua sit aamulla pitkään vai heti herättyäni hakemassa poikaa... onneks on superluotettavat hoitajat!

pitääkin tästä mennä siivoilemaan, ei tarvi huomenna siivoilla jos heikko olo... ;)

Taas on perjantai...viikot kuluu lentäen ja tuntuu, että mitään ei saa aikaiseksi...Mä vaan siivoon ja siivoon ja kaaos on ainainen. Tuntuu, että kaikki voimat menee isommille lapsille ja ukolle karjuessa, että voisivat jotain tehdä..Väsymys meinaa iskeä...Tiedän, miltä tuntuu kun babyblues iskee, sillä mulla oli se kolmannen lapsen kohdalla. Nyt alkaa uhkaavasti tuntua samanlaiselta eli mikään ei kiinnosta ja koko ajan väsyttää ja sen sellaista....Toivottavasti elo alkaa tästä piristuä. Vauveli voi kuuitenkin hyvin. Hän on todella kiltti eikä turhista kitise, nukkuu 4-5 tuntia syö ja taas kohta nukkuu eli ei pitäisi valittaa.Ronja on alkanut jutella todella paljon ja mukaan on tullut kiljahduksia ja ääneen nauramista. Ihana kyllä seurata miten vauva kehittyy. Samalla on kyllä kiva seurata kun tuo pienempi isosisko (1v9kk) hoitaa pikkusiskoaan ja halii ja pussailee kovasti.

Mä päätän joka viikko, että en ostele mitään herkkuja ja kuitenkin kulku vie aina karkkihyllylle ja sitten kun oon suklaat syöny oon tosi vihanen itelleni kun ei itsekuria löydy. Ei oo ihme, että kilot ei karise kun mamma vetää herkkuja kaksin käsin...

No toivottavasti elo tästä piristyy ja väsymys hellittää ni voi täysillä nauttia ihanasta vauva-ajasta.Aurinkoista viikonloppua kaikille !!!



Tintti ja Ronja 2kk +neljä muuta mimmiä

Jospa minäkin pinoutuisin piiitkästä aikaa. Ei ole ollut oikein kirjoitusfiiliksiä, niinpä olen vaan käynyt silloin tällöin taustailemassa, sen verran taidan kuitenkin olla koukussa. Jaada tuolla lattialla juttelee pupulle, nallelle ja ankalle, jotka roikkuvat pään yläpuolella. On se sitten suloinen:)



Noista rytmiasioista oli ollut täällä puhetta. Meillä alkaa olla muodostunut jonkinlainen rytmi, joka tosin vaihtelee lähes päivittäin...;) Illalla käy nukkumaan klo 21-22.30. Yöllä heräilee syömään 1-2 kertaa ja aamulla noustaan yleensä 8 aikoihin. Aamulla nukkuu ulkona tunnin. Päivällä toisen tunnin ja iltapäivällä sitten parin tunnin unet, jonka jälkeen ilta yleensä valvotaan. Meillä siis neiti nukkuu kaikki päikkärit ulkona.



Täytyy nyt teillekin kehua, kun ostin vähän aikaa sitten netin kautta sellasen turvaistuinpussin. On ihan äärettömän kätevä, kun ei tartte änkeä vauvaa turvaistuimeen toppapuvussa. Harmittaa vaan kun en raaskinu ostaa jo aiemmin. Nyt löysin alennuksella ja ostin sen takia kätevältä kun vaikutti. Olis ollu kyllä alkuperäsenkin hintansa väärti.



Meillä on jäänyt kantoliinailu vähän tauolle. Kehtoasennossa, jossa neiti viihtyisi ei meinaa oikein enää jaksaa kauaa kantaa kun selkä väsyy. Pystyasennossa neiti ei taas oikein viihdy. Nyt oon saanu muutamia kertoja viihtymään hetken. Neiti haluu vaan ehdottomasti ite kannatella päätään eli ei saa tukea päätä liinaan, jolloin ei saa ite tehtyä mitään kun pitää varoa holtitonta päätä. Olikohan nyt tarpeeks vaikeesti selitetty...mutta ehkä taas pian kun nuo niskalihakset vahvistuu...



Nyt tuo neiti kaipaa seuraa, joten täytyy lopetella. Iloista viikonloppua kaikille!



Minea

tämä mamma on ollut tänään ihan yksin ostoksilla, ja nolona täytyy myöntää että saalis oli melko heikko. sitä kun lähtee sillä mielialalla että tänään muuten ostetaan, ei sitten löydäkään yhtään mitään... no, kahdet housut (joista toiset melko piukat, toiveissa laihtuminen...) miksiköhän tekeekin niin paljon mieli kaikkea mahdollista. muksuille löysin sentään muutaman vaatekappaleen. aina kun on lapset hoidossa on niin kauhee kiire hakemaan niitä, vaikka hyvin ne siellä hoidossa pärjäilee, ja itellekin tekee hyvää välillä olla pois.

vähän tässä masentuneella mielellä, kun on aika kovat sukuriidat päällä, ja minä sitten tällä kertaa se syntipukki ja mustalammas. isäni on tulossa meille huomenna selvittämään missä mennään. hänen vaimonsa levittelee huhuja toisen puolen suvulle, etten antaisi isäni tavata lapsenlapsiaan. mikä on siis täyttä puppua, meillä vaan ei oo koskaan ollut lämpimät välit, eikä isääni ole meiän lapset ikinä oikeen kiinnostanutkaan.. tää on aika rankkaa, ja alan epäillä että tällä uudella vaimolla on vaan tavoitteena saada meikäläiselle joku synnytyksen jälkeinen masennus. mutta täällä siis taistellaan, vaikkakin mieli apeana. no joo, kattellaan mitä huominen taas tuo tullessaan.. ja hyvää viikonloppua kaikille!!

...huoh. Jaakko huusi illalla kaksi tuntia ihan kimeetä ja hysteeristä itkua. Muutama pieru ja röyhy tuli, joten kai masuvaivaa... me ollaan kannettu ja jumpattu ja taputeltu ja hyssytelty ja kapaloitu ja riisuttu ja...vaikka mitä, että toista helpottaisi...rankkaa, kun tuntuu, ettei osaa auttaa ja pienen on paha olla :(((



Vauvaseni: moro on refleksi, joka tulee kun vauva esim. " tipahtaa" ts. vauvaa laskee nopeasti alaspäin selinmakuulla (tai hän vaan itse hieman huonosti hallitsee tasapainoaan selinmakuulla tai pelästyy kovaa ääntä) niin vauvan kädet lennähtävät suoriksi sivuille, sormet harallaan. Moro-refleksi häviää kaikilta vauvoilta ajan myötä (normaalia siis vain vastasyntyneestä n. kuukautiseen asti). Murtumatapauksessa tarkkaillaan symmetriaa, jotta voidaan olla vakuuttuneita siitä, että vauvalla ei ole hermovaurioita. Olen ekalta koulutukseltani fysioterapeutti ja ollut jonkin verran myös vauvojen kanssa tekemisissä ammatin puolesta :) Enää en siis niitä hommia tee vaan paljon kuivempia " tietsikkahommia" ;)



Tää palsta todellakin on myös murheiden jakamisen foorumi. Ei kai meidän miehet millään kestäisi meitä, jos me kaikki ahdistus heille vuodatettaisiin ;) vain toinen äiti kai voi ymmärtää, että itkettää, vaikka kaikki onkin periaatteessa hyvin...



t. Väsynyt Vanu (Jaakko huutaa taas... pitää mennä pelastamaan isä)

Meillä Kare, joka täytti eilen 2 kk ja jota juhlittiin vauvajumpalla, nauraa ja jokeltelee aivan vastusatamattomasti. Tosiaan ihan ääneennauruakin on kuultu, vissiin viikko sitten ekan kerran. Ja kylppäri/hoitopöytäleluilleen se kujertelee aina. Jossain kasvatusoppaassa sanottiin, että kannatta vaihtaa ärsykkeitä säännöllisesti, mutta minä en ainakaan Karpan rakasta Peteä (sellainen merimieshelistin) piilota.



Tossa just äsken se istui pöydässä sitterissä, kun ruokailimme. Sitten sen ääntyely muuttui vähän tukahtuneemmaksi, ja heppu nuoleskeli laitaan kiinnitettyä helistinkukkaa! Siinä on sellainen keltainen hymynaamainen emiö, ja se mahtui Karpan suuhun melkein kokonaan. Eikä se luullut sitä rinnaksi, kun ei ottanut raivareita, kun ei tullut maitoa. Käsittämätön näky!



Meillä on ollut murhettakin. Murjoin pientä vauvaani! Kylvetin Karppaa, ja päätin laittaa saavin koneen päälle, jossa hoitopöytä normaalisti on. En voi nimittäin kylvettää lattialla; synnytyksen jölkeen selkä ei kestä sellaista ollenkaan, ja mies hoitaa kylvyn yleensä. Kylvystä nostin Karen lattialla olevaan hoitotasoon ja aloin kaataa vesiä pois, mutta niistä roiskui hänen päälleen, joten nostin tason wc-pöntön päälle ja asetuin eteen, jotta vaavi ei putoa...mutta se putosi tietenkin sivusta! olisinhan minä voinut odottaa vedenlaskua myöhemmäksi, voihan ne vaipat vaihtaa lattiallakin... Amme oli voimilleni melkein tyhjänäkin (nykykunnolleni) liian painava, ja horjahdin. Näin sivusta, kun vauva hujahti lattialle. Kului sydäntäkylmäävät kaksi sekuntia, mutta sitten vauva räjähti karjumaan. Onneksi! Se on sen merkki, ettei mitään vakavampaa ole käynyt. Ja ei sitten juuri mitään käynytkään, tänään poika on ollut kuin ei mitään eikä kasvoissa näe kuin silmäkulmassa vähän punoitusta.



Mutta kyllä se herätti. Jos jotain tuosta oppii niin sen, ettei voi olla liian varovainen. Mutta nyt olin kyllä huolimaton! Justiin eilen juteltiin kaverin kanssa joka sanoi, että hän on alkanut ymmärtää äitejä jotka hössöttävät. Minäkin taidan vastedes valita mieluummin hössöttämisen kuin vauvan vammautumisen. Mutta tällä hetkellä masentaa ja ahdistaa tuo.



Meillä on muuten alkanut olla jo päivärytmiä, tai siis yö-. Nukkumaan mennään 21.30-22, ja aamulla vaavi herää karjumaan (kun kakka tulee) klo 7.30, 15 minuutin tarkkuudella. Toki meillä herätään neljä kertaa yössä syömään, mutta Karppa aina nukahtaa uudelleen, kuten minäkin. Päiväunet menevät vähän miten sattuu. Muita rutiineja meillä ovat hoitopöytäläleikit, unilaulut ja aamuinen silmiintuijottelusessio.

On kyllä perssäkä: Esikoisemme on ollut nämä vajaat kaksi vuotta terve kuin pukki, ja nyt kun vauva tuli taloon, kahmi jostain ressukka rotaviruksen ja ripuloi tasan viikon aivan hirveästi. Viime su-ma välisenä yönä kuume tarttui Almaankin (kolme viikkoa vanha vielä tuolloin), ja niin alkuviikko vietettiinkin sairaalassa mitä inhottavimmissa tutkimuksissa. Itse tärisin ja itkin vieressä, kun pikkuiselle survottiin kanyyliä päähän, ajeltiin runsasta tummaa tukkaa piikkien ja teippien tieltä, pistettiin ja teippailtiin pissankeruupusseja yms. Ärsytti jokseenkin, kun lääkärillekin heti toitotin esikoisen kuumeripulista ja että epäilen rotaa. Niin vain vauva-ressu määrättiin vaikka mihin tutkimuksiin ja väläyteltiin vaikka mitä sairauksia, mutta kakkatestiin ei lähetetty... Vaikka pyysin.

Onneksi yksi hoitsu uskoi mua ja sanoi, ettei budjetti yhteen kakkatestiin kaadu. Ja kas, tuloksena rotavirus! Tänään kävimme taas verikokeessa ja trombosyyttitaso on vieläkin alhainen. Maanantaina sama lysti jälleen. Jos yhä alhainen, on " lääkärin tehtävä päätös" , mitä sitten ikinä tarkoittaakaan. Itse Alma voi kyllä nyt aivan hyvin, ei ole kuumetta eikä vatsanväänteitä. Vielä eilen hirveästi ripuloinut esikoinenkin koki ihmeparantumisen yön aikana ja on nyt kunnossa, tosin nälkämaan lapseksi laihtuneena, parka pieni.

Voi kun voisikin ottaa näin pienten kärsimykset itselleen, oli kyllä sietämätöntä seurata vain vieressä, kun pieni lapsi huutaa kauhuissaan kipua ja konemaista käsittelyään (esim kanyyliä poistettaessa revittiin vauvan tukkaa juurineen, kun liimateippi oli tarttunut siihen niin. Lopulta käskin jättää teipin tukkaan ja poistin sen itse kivutta kylvyssä) eikä voi tehdä mitään. Blaah. Pitikin pikkuisen elämän alkaa näin. Vaan eiköhän tästäkin selvitä!

En oel ehtinyt viruksen vuoksi juttujanne lukea, mutta toivottelen nyt kaikille ihania helmikuun ulkoiluilmoja. Josko tästä itsekin pääsisi taas pian normaalirytmiin. Uhmaileva kaksivuotias ja pitkittynyt sisäelämä ei ole kovin riemastuttava vaihtoehto... !



Vitanova, Alma ja Mikael