Tää meidän Tarzan... hermo menee
Jatkanpa ihmettelyä kun täällä langoilla kerran ollaan:
Poikamme (5,5 kk) on mitä ilmeisemmin löytänyt äänensä ja ihastelee sitä nyt toista viikkoa erittäin rasittavan huudon kera. Kiljuu, narisee ja rääkyy milloin iloisena milloin vihaisena.
Miten muut pienokaiset, ovatko unohtaneet jossain vaiheessa, miten jutellaan nätisti guu ja ööh?
Kokemuksia, meneekö pian ohi..? Ei kai sille mitään voi, kun ei vauva käskien osaa hiljentyä. Korvatulpathan tässä pitää olla yötä päivää.
Tuuli ja viidakon kuningas
Kommentit (2)
Mutta meteli on kyllä päivisin aikamoinen tällä meidänkin pojalla (5kk). Parissa kuukaudessa tullut mieletön kirjo kaikenlaisia ääniä.
Uusimmat on tekoyskä (niin oudolta kun kuulostaakin) ja sellainen lähinnä juopolta kuulostava matala ölinä.
Ja väliin mahtuu kiljunnat ja karjumiset ym. mukavat.
Ihan hauskahan se on seurata miten pienen äänimaailma kehittyy hurjaa vauhtia ja seasta erottuu jo ihan ihmismäisiäkin äänteitä, vaikkei niitä nyt ensisanoiksi vielä voi kutsua tässä iässä.
Ja ei jää kyllä epäselväksi milloin poika on tympääntynyt ja kaipaa huomiota, sekin ilmoitetaan erittäin äänekkäästi :)
Itkustakin huomaa ihan uusia sävyjä, ei kuulosta enää niin pikkuvauva itkulta.
Mun mielestä siis kaiken kaikkiaan positiivista tuo kovaääninen mölinä, vaikken kiellä etteikö joskus rassaisikin.
Tuttua on! Aluksi oli hauskaa pikkujutustelua. Sitten se unohtui ja alettiin huudella ja kiljua. Sitten tuli ärinävaihe. Sitten taas jutusteltiin... Kyllä nuo pienet ovat aikamoisia äänitehoste-experttejä...