20-vuotiaat kuumeilijat

Heippa. Täällä myös 20- vuotias odottaja ja muistan hyvin tuon tilanteen :) mulla mies myös vähän vanhempi 26v. Ja meillä tai paremminkin mulla alkoi hirveä kuumeilu vuosi sitten, päätettiin sitten yhdessä jättää ehkäisy pois ja nyt ollaan rv. 25 menossa. Ei ole kyllä kaduttanut hetkeäkään :) itse olen kyllä jo työelämässä ja tulot laskee huimasti äitiyslomalla, mutta kyllä mekin taloudellisesti selviämme.

Varmasti jos olette yhdessä puhuneet tuosta vauvan tervetulleeksi toivottamisesta, niin mieskin asiaa varmasti ajattelee. Kannattaa ehdottomasti antaa hänelle kaikki mahdollinen aika miettiä asiaa. Kun molemmat ovat itse todenneet itsensä valmiiksi niin väittäisin että suhdekin lujittuu ja koko prosessi on mukavampi kun ei ole epäilyksiä puolin tai toisin asioista.

Miehelle voi myös ihan painostamatta kertoa elämäntosiasioita koskien raskautta. Itse väittäisin sen auttaneen meillä kun alettiin tarkemmin asiaa tutkimaan. Voi tulla keskenmenoja ja plussaamisessa saattaa mennä pitkäänkin. Mutta yrittämistä ei silti minun mielestäni kannata tai saa aloittaa yhtään ennenkuin molemmat ovat valmiita. Miten kauan vauvaa sitten joudutte odottamaan yhdessä, ei voi tietää mutta koska kuitenkin rakastatte toisianne ei teillä luulisi ainakaan huonommaksi asiat menevän  :)

Itse siis olen ollut mieheni kanssa noin kolme vuotta ja yritys aloitettu. Ikää on kyllä jo 25 ja koulut käyty, töitäkin välillä. Miehelläni töitä on vakituisemmin sentään :) 

Ei se ikä minusta nyt ole tärkein asia Mariam 94 ainakaan vielä 15vuoteen. Olet kuitenkin vielä nuori. Ja sanon tuon siis ihan vain hedelmällisyyttä ajatellen, en kritisoiden kypsyyttä tai epäkypsyyttä mahdollisena äitinä. Itse vielä ei-äitinä uskallan sanoa että isoin osa kypsyyttä tulee raskauden ja vauvan saapumisen myötä. Ennen raskautta täytyy olla vain aito halu ja valmius sitoutua oikeasti.

Eli mun vinkkini olisi että anna miehelle aikaa. Jos on sukulaisjuhlia, pyydä pidellä sukulaisten pienokaista. Miehet on visuaalisia tyyppejä.. ;)
Lisäksi, nauti vauvakuumeesta! Pysy positiivisena. Sellaisena olisit äitinäkin hyvä. Kun alatte yrittämään niin yksin vauvakuumeilun aika on silloin ohi. Ja se aika ei tule IKINÄ takaisin. Vauvakuumeilu on kutkuttavaa ja haikeaa. 

Täältä löytyy 20v yrittäjä! Mies 21v. Me päätettiin viime kuussa alkaa yrittämään kun tajuttiin, ettei lapselle mitään estettä olisi. Pari suhteessa ollaan oltu noin vuosi. Muutin siis ulkomaille tämän mieheni luokse ja hänellä on vakituinen ja hyvä palkkainen työ vaikka loppuelämäkseen, joten miksei. Itse en käy töissä enkä opiskele. Olen ns. kotivaimo :D Kun täällä kulttuurissa tuo on ihan normi juttu. 

Aluksi kun aloimme keskustelemaan lapsista pistimme sille vuoden aikataulun. Että ensi syksynä alettaisiin yrittämään. Mutta sitten tässä kuukausien saatossa kotona yksin ollessa aloin masentumaan ja vauvakuume kasvoi. Ja keskustelimme tästä asiasta uudestaan ja mies sanoi, ettei häntä haittaisi yhtään jos vaikka tulisin raskaaksi heti, hän itsekin haluaa lapsia. Eniten häntä vain pelottaa se vastuu, niinkuin varmaan jokaista miestä. Mutta häntä helpottaa tieto, että työskentelin n. 4 vuotta lasten kanssa, myös erityis, ja minulla on 5 sisarusta, niin hän tietää etten ainakaan ole mikään puupää ja, että pärjään yksinkin lapsen/lasten kanssa jos hän on työmatkalla. :D

Päätimme sitten jättää ehkäisyn ja toinen kierto meneillään.. Jännittää. Mun mielestä tää yrittäminen on paljon pahempaa kun kuumeilu.. Ovulaation ja kaikkien mahdollisten oireiden kyttääminen, ja sit kun ovulaatio on ohi päivät valuu niiin hitaasti kun vaan olla ja voi, ja sitten kun yrittää olla testailematta liian aikaisin.. huhhuh.. Mutta lopussa se palkitaan :) 

Kannattaa keskustella, ja vaikka pikku hiljaa lämmetellä miestäsi ajatukselle omasta taapertajasta! 

Moi! Olen 20-vuotias ja opiskelen toista vuotta AMK:ssa. Mieheni on 31-vuotias ja hänellä on vakituinen työ. Menimme kesällä naimisiin ja yritämme nyt lasta. Tällä hetkellä 5. yrityskerta meneillään, ovulaatio oli pari päivää sitten. Viime kierrossa tuli ilmeisesti varhainen keskenmeno. Vähän olen jo alkanut miettiä, onko minussa jotain vikaa kun näin nuorena muut tuntuvat tulevan kerrasta raskaaksi... :( Mutta yritämme pysyä positiivisina.

Täällä myös 21-vuotias nainen, joka haaveilee omasta nyytistä :) ainoa vaan, että meillä mies opiskelee ja elämme siis mun palkallani :D pari vuotta pitäs jaksaa vielä odottaa että voidaan alkaa yrittämään, toivottavasti aika vaan menee nopeesti ! olemme seurustelleet nyt kaksi vuotta joten parin vuoden päästä olisi kyllä mielestäni jo oikea aika lapselle :)

Moikka.

Mä en ole 20v, mutta sanon mielipiteeni :) Olen kanssa sitä mieltä, että kummankin pitää haluta lasta todella paljon, koska kumpikin on lapsesta vastuussa vähintään seuraavat 21v. Ja kun miehesi on jo sen verran vanhempi, niin ihmettelen ettei hän ole sen innostuneempi lapsen hankintaan. Oletko kysynyt miksi miehelläsi ei ole vielä lapsia ja haluaako hän ylipäätään isäksi? Se ei ole mikään itsestään selvyys, että mies halua koskaan lapsia, varsinkin jos vastaus on "haluan lapsia vähän myöhemmin".

Lapsien tekoiästä. Mä olen sitä mieltä, että lapset kannattaa hankkia niin nuorena kuin mahdollista. Nuorena jaksaa kuunnella itkua, yöheräämisiä ja kestää muutenkin paremmin jos lapsella on jatkuvaa sairastelua ym. Tavallaan nuorena on vielä huoleton. Jos odottaa yli 30v lapsen hankintaa, niin on iso mahdollisuus ettei voi enää saada lapsia ja miehessäkin voi olla vikaa. Mun mielestä kukaan ei voi koskaan olla täysin valmis lapsen tulolle, eli sama se, saako lapsen 16v vai 45v.

Heippa! Täällä kans yksi vauvakuumeilija :) Mä olen 22-vuotias ja opiskelen viimeistä vuotta AMK:ssa. Mies on 24-v. ja meillä on yhteistä taivalta takana jo 6 vuotta. Naimisissa ollaan oltu yli vuosi.

Lopetin reipas kuukausi sitten Mercilon e-pillerit, kun päätimme että vauva saa tulla jos on tullakseen. Meillä meni jonkin aikaa, ennenkuin mieskin sanoi, että nyt todella haluaisi saada lapsia. Itse olisin jo voinut aiemmin lopettaa pillerit, mutta odotin että mieskin on siihen valmis. Onneksi mies itse toi asian esillle, mun ei tarvinnut kauaa odotella ja kuumeilla itekseni :)

Täälläkin yksi ja samanikäisiä ollaan miehen kanssa:) Ollaan tosin yritetty lasta kohta 1v 5kk, mistää ei ole löytynyt mitään vikaa :/ 

Täällä myös vauvakuumeilija. Ikää 21 ja miehellä 22v., ollaan oltu 1,5vuotta yhdessä ja vanyuvasta puhuminen alkoi viime kesänä :) silloin mies ei ollut vielä kovin innoissaan asiasta, mutta tuossa syyskuun 28.pvä jätin sitten pillerit pois ensin keskusteltuani miehen kanssa uudestaan. Sanoin että nyt olisi viimeisen liuskan viimeinen lumepilleri menossa eli haenko huomenna uuden paketin vai haluatko yrittää lasta ja myöntävä vastaus sieltä loppujen lopuksi tuli ;) Nyt on siis yhdet luomumenkat tulleet pillereiden jälkeen ja jos kierto on yhtään normaalin rajoissa niin ensi keskiviikkona olisi kiertopäivä 34 jo, joten eiköhän niiden menkkojen kuuluisi pikkuhiljaa tulla, ja jos ei niin sitten vaan testailemaan! 8) Niitä ekoja luomumenkkoja odottelin n 1,5kk, eli kierto oli 40pvää mutta pillereiden jälkeen ei ollut elimistö palautunut vielä, saa nähdä onko vieläkää. Ovistestejä en ole tehnyt tässä kierrossa, seksiä tulee harrastettua muutenkin 4-7krt viikossa joten tuuripelillä mennään! :)

Täällä tänäaamuna testi tehty ja plussa tuli! Tämä me ollaan ansaittu <3

Onnea MIISU! Varmasti ihan mahtavaa kaiken yrittämisen jälkeen :)

Täällä myös yksi 20-vuotias pitkäaikaiskuumeilija. Jännä miten oon näinkin kauan jaksanut odottaa. Ollaan oltu poikaystävän kanssa 4 vuotta, ja nyt kun tämäkin on alkanut puhua vauvojen hankkimisesta ja jakamaan mun kanssa suloisten lasten ihailun, alkaa oikeasti jo tuntua siltä että pitäskö vaan ruveta yrittämään. 

Jätin e-pillerit pois 3 viikkoa sitten, tarkoituksena jatkaa keskeytetyllä ja "varmoilla päivillä", kummatkin selvästi tietäen sen riskit. Musta tuntuu, että me kummatkin toivotaan sitä "vahinkoa". Ebaysta tilasin 5kpl paketin raskaustestejä jo valmiiksi, odottelemaan kuviteltuja raskausoireita :D ja ehkä, (toivottavasti), niitä oikeita ;)

Meillä ainoa mikä estää on raha. Tiedän että me selvittäisiin vauvan kanssa, mutta tahdon enemmän kuin vain selvitä. Olen haaveillut vauvanvaatteista ja -vaunuista niin kauan, etten haluaisi tämän asian kanssa nuukailla.