4v tytolla kausi etta vaatteet pitaa olla tosi tarkasti tietylla lailla paalla (mikaan ei ole hyvin, joko rytyssa, liian isoa tms.). Muita?
Meillä 4v tytöstä on tullut todella pedantti pukemisen suhteen. Todella raivostuttavan tarkka. Yhtenä päivänä onnistui valittamaan että paita on liian iso (näytti että hihat on pitkät, tosin ihan ok kokoinen paita jota oli käyttänyt jo kuukausitolkulla), lahkeet huonosti sukanvarsien alla (vaikka kuinka monesti laitettiin niin aina oli huonosti), rukkaset ei hihoista riittävän hyvin (jos hiha nousee vähänkin niin armoton natina), housut oli liian löysät, kypärämyssyn alta pilkottava tukka häiritsi jne. Lista tuntuu loputtomalta! Kun pukea pitää monta kertaa, siis 3-4kertaa päivässä ulkovaatteet päälle ja yleensä aikaa ei ole koskaan liikaa, niin en jaksaisi! Joka asiasta tyttö vinkuu ja valittaa ja valehtelematta pukemiseen menee vähintään 15minuuttia kerrallaan. Tyttö pukee hienosti itse, mutta juuri hankalissa asioissa tarvitsee apua.
Onko muilla vastaavaa? Mikä ihme kausi tämä on? Isoveljellä ei ole koskaan ollut vastaavaa, vaan hän sitten roiskii vaatteet päälle miten sattuu ja mikään mytty tms. ei ole koskaan vaivannut.
Kommentit (11)
eka täyttää huhtikussa 4 ja toinen heinäkuussa 3 v. vanhin ei voi pitää mitään muuta kuin hameet, mekot, " prinsessamaiset" paidat. jos edes ehdottaa kalsareita tai muita " poikavaatteita" niin suuttuu. vaatteita pakko vaihtaa monta kertaa päivässä esim. jos tulee pientäkin likaa ja muutenkin kyllästyy. kauhee pikku-diiva..niin ja meikkiä pitää olla ja korkokenkiä koko ajan. kai se kuuluu vuosimalliin. ja tietty toinen sit seuraa perässä. joskus ovat pojat varmaan helpompia.. =)
my_selene ja kolmas tyttö rv 24+
Meillä on ollut ihan samanlaista, ehkä vähän alkaa helpottamaan, tyttö kohta 4,5 v. Mutta pikkusisko vajaa 3v on innostunut seuraamaan esimerkkiä, ja muuhun uhmaan lisättynä ollaan aika koetuksella. Mun ei tarvitse heitä onneksi pukea kuin kerran päivässä, aamulla päiväkotiin, mutta eipä silloinkaan olisi liikaa aikaa kinata kumpi kenkä laitetaan ensin ja tuleeko sukka housujen päälle vai alle jne...
Meillä ei ole niin väliä minkänäköinen vaate on ja ei ole väliä vaikka onkin kalsarit (käyttää niitä paljon), mutta ongelma on juuri se miltä tuo vaate tuntuu päällä. Ja tosiaan natinaa riittää siitä että jokin on rytyssä tai kiristää, on löysä, ei pysy paikallaan jne. Valittaa kyllä myös kun tuuli tulee kasvoihin jne. Pukeminen itsessään ei ole ongelma, vaan nuo miltä tuntuu. On vaan peri hidasta touhua ja ei näköjään ole ainoa laatuaan. Mietin vain helpottaako tämä joskus vai onko tytön luonteenpiirre? Jatkossa on sitten todella vaikea ostaa vaatteita, kun jossain jokin tuntuu aina huonolta- huoh.
Meillä (ja ehkä ap:llä) on toinen lapsi poikkeuksellisen herkkä ihokosketukselle. Sukat on eräänkin kerran puettu uudestaan ja taas uudestaan kun ovat rypyssä (äidin mielestä ihan suorassa) Ns. tavallinen huppumyssy ei kelpaa ollenkaan, saumat painavat, laskettijoiden saumaton silkkihuppu kelpaa. Kaikista vaatteista pitää pesu yms laput leikat tarkkaan jo uutena pois, muuten hankaavat ja kutittavat (toisella lapsellamme voi samaan aikaa olla lähes paperisen tuntuisia isoja lappuja vaatteissa, eikä tunnu missään). Kenkiä on mennyt ihan suoraan uutena kierrätykseen kun nekin onnistuvat kauppasovituksen jälkeen olemaan epäsopivat.
Päiväkodissa yksi tädeistä kertoi itse omaavansa samanlaisen herkän hipiän ja ymmärsi todella hyvin lastamme. Muutaman muun tutunkin olen tällaisesta kertovan, ja se tosiaan on aina ollut lapsikohtaista, saman perheen toiset lapset voivat olla asiassa/tarkkuudessa ihan eri maailmasta.
Toinen asia sitten on 3-4 uhmaikään kuuluva oman määräysvallan koettelu pukemisen suhteen. Kun ei oikein tiedä mitä haluaisi, mutta omaa tahtoa pitäisi kuitenkin toteuttaa... Silloin juuri saattaa vain tietyn väriset tai kuvioiset vaatteet ollaa mieleen, muista saadaan raivarit. Ja iloisesti mieli vielä muuttuu toisena päivänä toiseen suuntaan.
Kun nämä kaksi, herkkä iho ja uhmaikä sitten yhdistyy, onkin kokoonpano todella " riemastuttava" .
ja siis nimen omaan siitä miltä ne tuntuu päällä. En tarkkaan muista, milloin se on alkanut, ehkä jossain siinä 3-vuotiaana kun oppi itse sanomaan mikä vaatteissa on vialla. Siihen asti kai vain ajateltiin, että poika oikuttelee kun kieltäytyy pukemasta tai repii hattua pois... Ajan kanssa tilanne on sikäli helpottunut, että poika sietää jo vähän enemmän " huonosti olemista" ja toisaalta osaa itse korjata ongelmat tai ainakin selittää selkeästi, mikä häntä kiusaa.
Uskon että se on ennen kaikkea luontainen ominaisuus: joitakuita häiritsee pieni epämukavuus enemmän kuin muita. Jonkinasteista aistiyliherkkyyttä siis. Me ollaan vuosien kuluessa opittu, että helpointa on antaa pojan mahdollisimman paljon valita itse vaatteensa ja se miten ne pukee (hän esim. pukee aina lyhyet alushousut pitkien kalsareiden alle ja taivuttaa takin kaulukset sisäänpäin piiloon...). Ja etenkin kenkiä ja hattuja pitää aina sovittaa ennen ostamista! Nykyään kun poika on jo koulussa, minua välillä nolottaa kun hänellä on sisähousuina kauhtuneet verkkarit ja päähineenä repsahtanut pipo, mutta en todellakaan aio alkaa tästä tekemään ongelmaa niin kauan kuin poika itse on tyytyväinen.
Meillä tyttö 4,5v ja samanlaista ongelmaa ilmennyt jo kauan(2v).
Kellään ystävälläni ei ole ollut lasten kanssa moisia ongelmia ja he vaan sanoivat meidän ongelmaa uhmaksi. Itse en asiasta tosiaankan ollut niin varma.
Meillä siis sama mitä vaatteita on päällä (ei värillä väliä tms.), mutta juuri se tuntuminen on ongelma. Toppapuvun hihan tulee olla juuri oikeassa kohassa rukkasen saumaan nähden jne.
Jos vaate hivenenkin kostuu( tippa vettä paidalla), se täytyy välittömästi vaihtaa!!
Puhuin asiasta neuvolassa ja hän ohjasi meidät toimintaterapeutille (joka paneutunut juuri aisteihin mm. tunto).
Siellä totesimme, että meidän neidillä on vaan tavallista herkempi ihon tuntoaisti! Tämän kanssa on vaan ilmeisesti opeteltava jatkossakin elämään!
Välillä on ollut tosi vaikeaa, kun tähän on vielä uhmaiän sotkenut mukaan. Nyt pystymme jo rauhallisesti suhtautumaan asiaan ja vaatteet laiteaan niin kuin lapsi haluaa. Lapsikin oppinut hetken (minuutin-kaksi)sietämään inhottavia ryppyjä tms.
Pikkuveljelle taas on ihan sama, vaikka vaatteet olisivat kuinka rytyssä tahansa.
Meillä en ole ajatellutkaan aistiyliherkkyyttä, koska muita siihen liittyviä asioita ei ole ollut havaittavissa. Mutta kyllä tosiaan tuntuu että tyttöä häiritsee nuo rytyt yms. Tuntuu vaan turhauttavalta että tekee vaikka mitä, niin varsinkaan ulkovaatteet eivät ole hyvin (ei auta vaikka lahjetta korjaa ja sukkaa laittaa paremmin) ja tämä on tullut nyt vasta tänä talvena. Aiemmin ei vastaavaa ole ollut tai ei ainakaan näin pahana. Tosin tuo pesulappujen leikkaaminen kuulostaa tutulta, ne ovat häirinneet tyttöä jo aiemmin ja vaikka ne on leikattu, niin se pienen pieni tynkäkin on vaivannut. Muuten sisävaatteiden kanssa menee helpommin, kunhan housut pysyvät päällä ja paita pöksyissä ja pikkuhousut paikallaan (saumat eivät ole vaivanneet)- mutta nämä tyttö osaa hoitaa itse, lähinnä talvivaatteiden hihat ja lahkeet on pahimmat. Täytyy vaan ilmeisesti olla todella tarkkana vaatteiden ja juuri kenkien ostamisessa, epäilen kyllä että teen mitä vaan, niin eivät ole sittenkään hyvin. Jotenkin kuitenkin epäilin että onko kyseessä sittenkin lähinnä sitä että tyttö tahtoisi kaiken vain olevan " oikealla lailla" , ei tuo nyt kotona kovin siisti lapsi ole, mutta luonteenpiirteenä mietitytti että on ainoa meillä joka tykkää viikata vaatteita ym. meille outoa. No voi tietenkin olla että on tietyllä lailla tarkka, mutta uskon että mytyt yms. kyllä vaivaavatkin. Tosin kun kotoa lähdetään mihin tahansa, niin ei kyllä takki saa olla auki tai hanskatkaan puuttua, vaan ne pitää laittaa aina kunnolla päälle. Eli osa tuntuu olevan vaan että haluaa vaatteet " täydellisesti" päällensä.
Tässä siis pähkäilen mikä on todellinen syy ja tuntuu että osa olisi että vaivaavat oikeasti, osa luonteenpiirteistä. No kun ymmärtäisin paremmin, niin tietäisin oikean tavan toimiakin, enkä menettäisi hermojani. Lähdöt ulos kun vievät minun hermoni. Toivon todellakin että tulisi kesä!
Niin ja kiitos vinkistä aistiyliherkkyydestä. Sitä täytynee katsastella. Voisiko se olla pelkästään kosketuksessa näkyvää? Tuntuu ettei tyttöä kuitenkaan silitykset yms. häiritse, eivätkä myöskään kovemmat painiotteet veljen kanssa. Siten tuntuu oudolta ajatella että aistiyliherkkyys näkyisi vaan vaatteiden kanssa.
mutta siitä olen varma että meidän poika todella kokee vaatteiden rutut voimakkaammin ja häiritsevämmäksi kuin me muut. Myös lakanoiden pitää iltaisin olla suorassa, muuten ei uni tule. Kosketusta hän ei pahemmin kavahda, mutta ei kyllä ole koskaan ihmeemmin vieressä kyhnännyt - tämän olen oikeastaan tajunnut vast kuopuksen myötä, hän kun on varsinainen sylikissa ja aina paijauksia vailla. Esikoinen on aina ollut enemmänkin " älä äiti lääpi" -tyyppi.
En ole koskaan sen kummemmin asiaa yrittänyt analysoida, vaan yrittänyt vain hyväksyä tämän lapsen luonteenpiirteenä. Tosi tilanteessa se ei aina ole helppoa, kun pitäisi jo lähteä ja poika kieltäytyy pukemasta jotain paitaa, " koska se tuntuu huonolta helmasta" . Iän myötä tämä on kyllä tosiaan helpottanut ja poikakin tajuaa että joskus täytyy vaan kestää... Voin muuten kuvitella että tyttöjen kanssa kaikki voi olla vielä tuplasti vaikeampaa, jos mukana on ripauskin turhamaisuutta. Meillä kun ainoa joka miettii miltä pojan vaatteet näyttävät, olen minä :-)
Vaattett pitää olla sävyyn käyvät, hakee itse kaapista sopivat vaattet. sukkahousut ei saa löpöttää yhtään tai paita olla rypyssä jne. Ikää nyt 2v9kk
Itse haluaa pukea ja sitten ei mee kaikki vielä just oikein. Eikä äiti saa auttaa. Ja jos minä puen, että päästään joskus johonkin eikä mene puolta päivää, niin sitten ihan hirveetä huutoa koko matka, kun joku hanska on väärä tai väärin kädessä, vähän rytyssä hiha tms.
Minusta tuo on kyllä ihan normaalia tyttöjen juttuja.