Minkä ikäiset teillä ajaa ilman apupyöriä/vinkkejä opetteluun?

Esikoinen oppi yli 5-v, oli tosi hankalaa. Luovutti helposti, jos oli vaikeaa. Mokasin, kun yritin ensin 16-tuum., kun pienempi lapsi ajoi pienemmällä pyörällä, ei tullu edes mieleen ennen kuin ei harjoittelu edistyny yhtään.. Mutta 12-tuumaisella oli sitten turvallinen olo, kun jalat oli reilusti maassa. Laskin aina askeleita, miten pitkälle pääsi itsekseen, kun olin irrottanut otteen - se kannusti.



Toinen oppi aikaisemmin, jo reilu 3-v. Kolmas oppi 4-v ajamaan ilman apupyöriä syksyllä, mutta lähdön vauhtiin oppi talven jälkeen keväällä.



Sinnikkyyttä vaan ja malttia sekä hyväkuntoista selkää tarvitaan! Kyllä jokainen oppii sen sitten aikanaan.

Meijän esikoine oppi 5v 2 kk iässä. Ensin ei halunnut ees kokeilla, mutta yhtenä päivänä ilmoitti että nyt otetaan apupyörät pois ja lähti isän kanssa kahdestaan isolle hiekkakentälle harjoittelemaan. Isä piti kiinni ja päästi aina hetkeksi irti kunnes homma toimi. Seuraavana päivänä ajoi jo itse.



Toinen tyttö oppi jo pari kk ennen 5v päivää. Ensin sanoi että haluaa mutta kun ei heti oppinut, harkitsi luovuttamista. Kun näki kuitenkin siskon ja naapurin tytön ajamassa ilman apupyöriä, haki isän ja oppi sinä iltana ajamaan itse.



Molemmilla meni siis vain se 2-3 päivää ekasta harjoituksesta oppimiseen, kun motivaatio oli kohdallaan. Molemmat kaatuivat sata kertaa ja isä kannusti ja kannusti ja kannusti. Sitten otettiin valokuvat osaamisesta ja soitettiin mummoille!



Kaverin lapsi oppi vasta ajamaan, hän on 6,5 v. On varmaan aika yksilöllistä. Meillä ainakin oma tahto oppia vaikutti oppimiseen. Kun näkee kaverin ajavan, alkaa apupyörien kolina ottamaan aivoon! Kivoja harkkoja teille!

Meillä poika 4v9kk ja oppi n. kuukausi sitten ajamaan ilman apupyöriä. Pojalla on tänäkesänä ostettu 16" fillari.

Ruvettiin katsomaan että ajelee tosi paljon apupyörät ilmassa ja otettiin ne sitten pois ja siitä se lähti sitten heti kerrasta sujumaan.

Poika omaa kyllä muutenkin tosi hyvän tasapainon ja ollut ihan pienestä saakka sellainen marakatti että.



Vinkiksi sanoisin, että kannattaa säätää se satula niin alas että jalat yltää siinä satulassa istuttaessa maahan. Sitten kun alkaa sujumaan niin sitä voi taas ruuvata ylemmäs. Meillä kokeiltiin ensin sitä ajamista (heti kun fillari oli ostettu) siten että satula oli ylempänä ja ne jalat ei yltäneet maahan - ei onnistunut ajaminen ollenkaan. Joten ne apupyörät sitten laitettiin vähäksi aikaa käyttöön.



tsemppiä harjoitteluun.



t. KATJU

ilman apupyöriä 3-vuotiaina. Esikoinen joka on luonteeltaan varsin rohkea kokeili vaan naapurin hieman vanhemman pojan pyörää josta apupyörät oli otettu pois ja alkoi itse alle 5 minuutin ajaa sillä joten otimme siis hänen omastakin pyörästään apupyörät sitten pois. Nuoremman pojan kanssa taas kävi niin, että apupyörät menivät syksyllä rikki ja oli puhetta että keväällä ostetaan uudet apupyörät jos niitä tarvii. Kun syksyllä pyöräilyilmat jatkuivat pitkään halusi isoveljen mukaan ajelemaan ja varmaan viikon verran ainakin meni harjoitellessa ja usein potki vaan vauhtia jaloilla mutta sitten oppi kuitenkin ajamaan ilman apupyöriä. Nyt ollaan tänä keväänä sitten siirrytty isompaan 16-tuumaiseen pyörään kun ajaminen sujuu jo hyvin. Siis meillä ainakin 12 tuumainen pyörä oli sopiva harjoitteluun kun siinä yletti jalat kunnolla maahan joten pystyi aluksi potkimaan vauhtia niin kauan että alkoi tuntua turvalliselta olla ilman apupyöriä. Nuoremman pojan opetellessa pidin myös tarakasta kiinni joten autoin siten pitämään tasapainoa. PArhaiten opettelua auttoi oma innostus asiaan.

Meillä tyttö oppi ajamaan 4v4kk ja oppi siten, että meillä oli pieni "rallauspyörä", jossa ei ollut apupyöriä ja harjoitteli ensin sillä ihan pihassa ja nurmikolla ja sitten otettiin 16 tuumaisesta pyörästäkin apupyörät pois. Se harjoittelupyörä on joku vanha pyörä, vähän isompi kuin se eka 12 tuumainen, mutta pienempi kuin 16" eli helppo hallittava. Mielestäni tasapaino löytyy sitten kun on fyysisesti siihen valmis, vieläkin ohjaus on välillä aika hataraa eli tasapaino ei ole ihan vielä tarpeeksi hyvä pyöräilyyn, vaikka pystyssä pysyykin, välillä kyllä saa olla sydän kylmänä...Kyllä kaikki sen kuitenkin oppii aikanaan.

Meillä on lapset keksineet tasapainon tosi äkkiä potkuttelupyörän avulla. Siis pyörä, jossa ei ole ollenkaan polkimia ja jolla potkutellaan eteenpäin. Niitä on esim. puupyörä (puinen) www.puupyora.fi ja PotkuPete (metallinen), jota voi kysellä erikoispyöräliikkeistä (mm. special bike ja bike planet) Nyt en enää edes ehkä hommaisi apparipyörää ollenkaan, vaan ensipyöräksi just potkuttelupyörän, niin pääsee helpommin jyvälle.



Mutta toisaalta, mikä kiire appareiden pois jättämiseen on, ellei sitten lasta itseään häiritse... Kukin ajallaan. Itse opin aikoinaan vasta eka-toka luokan välisenä kesänä, kun homma oikeasti alkoi nimenomaan itseäni kiinnostamaan.

Syntynyt 11/03 ja viime keväänä sai 16" pyörän, johon hankittiin ns. flexiapupyörät. Apupyörät siis joustavat, antavat tukea tarvittaessa, pyöräliikkeesä niitä suositeltiin. Ja viime heinäkuussa kokeiltiin sitten ilman niitä. Lupasin jätskin jos kokeilee, kokeili pikaisesti, halusi takaisin ja jäätelön. Sitten kun illalla tultiin uudestaan ulos, sanoi ettei enää halua apupyöriä. Liikkeellelähtö oli aluksi hankalaa, mutta muutaman päivän kuluttua sujui todella hyvin.



Nyt nuo apupyörät 2v8kk kuopuksella, hieman ylösnostettuina ja ottaa vain silloin tällöin niistä tukea. Mietittiin juuri, että varmaan loppukesästä voisi koittaa ilman apupyöriä, nyt kun ajelee vielä 12" pyörällä niin voisi sujuakin. Satula vaan sen verran matalalle, että jalat ylttää maahan, aikuinen pitää tarvittaessa takarakasta kiinni (ei lapsen sivulta) ja lapselle uskallusta polkea tarpeeksi kovaa =jos pyörä paikallaan niin ei voikaan pysyä pystyssä ilman apupyöriä.