Näkymätön lapsi ja muumimamman kirous

Lisääntyä vai jättää lisääntymättä? Tekipä niin tai näin, aina olet tehnyt väärin. Lapsen syntyvät väärään aikaan, väärässä paikassa, väärillä perusteilla, tai jos ne eivät synny, sekin on väärin.



Äitiysloma kestää liian kauan, se myös maksaa liikaa. Työntekijänä olet epäluotettava, kun tulet raskaaksi. Taas kuluu rahaa, taas joudutaan hankkimaan sijainen. Sitten tulet takaisin töihin kaikki taitosi unohtaneena, huonosti nukkuneena, työ ei ole enää elämäsi numero ykkönen, olet joustamattomampi ja poissaolosi lisääntyvät lapsen sairastelun takia. Ja hetken kuluttua jäät tietysti uudelleen äitiyslomalle, niinpä niin. Kun olet lapsen tehnyt, olet auttamattomasti saanut epäluotettavan leiman otsaasi: olet urakehityksen ulkopuolella, koska a) minä hetkenä hyvänsä saatat olla uudestaan paksuna, b) olet missannut koulutuksen ja työssä kehittymisesi kannalta tärkeitä vuosia etkä luultavasti enää käytä vapaa-aikaasi työasioihin (eihän mikään sano, että ennen olisit näin tehnyt, mutta lasten synnyttyä on todennäköisempää, että sinulla on kotona muuta tekemistä), c) et ole enää yhtä hauskaa seuraa, sillä et luultavasti voi lähteä extempore kaljoille työpäivän jälkeen.



Jos taas et tee lapsia, olet kuitenkin epävarmuustekijä pelkästään naiseutesi takia. Sinähän voit kuitenkin minä hetkenä hyvänsä pamahtaa paksuksi. Siksi et tule saamaan esimerkiksi Hesarin päätoimittajan paikkaa. Jos lapsia ei ala kuulumaan, vaikka ikää karttuu, alat saamaan osaksesi sääliviä ja kummeksuvia katseita. Vähitellen sinusta tulee kylmä ja kova, maho lehmä, äijämäinen nainen. Sinun kuultesi ei puhuta perheasioista, sillä tuskin voit ymmärtää niistä mitään. Sinä olet aina valmis tekemään ylitöitä - eihän sinulla ole muutakaan tekemistä iltaisin?



Jos olet tehnyt lapsesi opiskeluaikanasi tai aiemmin, olet menettänyt tärkeän osan nuoruuttasi. Olet myös todistanut hedelmällisyytesi, eikä kukaan usko, ettet haluaisi lapsia enää kolmikymppisenä jos olet niitä niin kovasti halunnut niin nuorena. Jos teet lapsesi kolmikymppisenä, olet viettänyt rilluttelevaa sinkkuelämää ties kuinka monen kanssa ja nyt opiskelet lapsenhoitoa kirjoista, kun olet ajautunut ohi luonnollisesta lapsentekoiästä. Lisäksi menetät urasi kannalta parhaimmat vuodet. Ja jos teet lapsia vielä nelikymppisenä, niin olet ihan hullu - kuvitteletko muka olevasi vielä nuori, no huhhuh!



Lapsia ei myöskään hoideta tarpeeksi hyvin, vaan heidät sysätään kylmän maailman vietäviksi liian aikaisin. Pienet lapset päivähoidossa, äiti uraa uurtamassa, voi pieniä parkoja jotka äiti on hylännyt. Toisaalta jos jäät kotiin hoitovapaalle, niin byebye johtoporras, hello hiekkalaatikko. Sinusta tuli lasten räkää tuulipuvun hihaasi pyyhkivä emo-olento, joka tukka sekaisin pohtii päässään ainoastaan päivän ruokalistaa ja lapsen välikausihaalarin merkkiä. Miehesikin käy vieraissa, ja se on ihan okei, koska olet menettänyt itsekunnioituksesi ja totta kai mies tarvii vertaistaan seuraa, eihän hän tuollaisen muumimamman kanssa naimisiin mennyt.



Lapsia pitäisi olla, siis " tulevia veronmaksajia" , että saadaan mekin eläkkeemme. Mutta lasten pitäisi olla näkymättömiä, kuulumattomia, olemattomia. Lapset eivät saisi viedä verorahoja, eivätkä työnantajien rahoja. Lapset eivät saisi syntyä, sairastaa, huutaa, vaatia mitään, rakastaa ketään eivätkä olla mitenkään muutenkaan haitaksi. Nykysysteemi ei vain toimi, sillä raskaus kestää liian kauan ja lapset ovat liian kauan pieniä. Geeniteknologian avulla pitäisikin kiihdyttää ihmisen kehitystä niin, että ensimmäiset, kaikkein eniten haittaa aiheuttavat, kaksi vuotta kuluisivat noin kahdessa viikossa. Tällöin raskaus, synnytys ja taaperoaika voitaisiin käytännöllisesti hoitaa kokonaan pois esimerkiksi vuosilomien aikana.