Mikä itsessäsi ärsyttää kasvattajana?

Lapsi katsoo ihmeissään, että mitä se äiti siinä meuhkaa... Morkiksethan siitä tulee.

Kolmilapsisessa perheessä kaaosta on vaikea välttää, joten tässä on todella kestämistä välillä...

Jota en ikinä toteuttaisi, ja joka ei tehoa siksikään, että 3-v. ilahtuu kuullessaan mahdollisuudesta jäädä yksin vartioimatta kotiin. Suuni käy valitettavasti nopeammin kuin ajatukseni. Ja vaikka tiedänkin uhkailun olevan kasvatuksellisesti tehotonta, tietyssä pisteessä turvaudun siihen silti - ja kadun sanojani kuullessani niiden tulevan ulos suustani.

välillä vajoan itsekin täysin lapsen asteelle :-(

Suurimman osan aikaa olen tietysti ihan kelpo kasvattaja, mutta aina välillä kyllä saa mennä katsomaan peiliin.



Ehkä eniten ärsyttää sellainen ailahtelevaisuus, mitä kyllä työstän parhaani mukaan. EN halua kohdella lapsiani omien mielentilojeni mukaan vaan johdonmukaisesti. En itsekään tykkää jos minua kohdellaan mielivaltaisesti, joten ei lapsenikaan sitä ansaitse.

uhkailua ja ärähtelyä. aamuisin olen välillä ihan kamala. esikoinen heti ripeä ja touhukas, itsellä vähän herääminen kestäisi.

hermoja ostaisin kaupasta lisää jo myytäisiin. Ja myös siinä parantaisin jos osaisin, että kehotukset, kiellot ym. pitäisi huolehtia, että tulevat loppuun viedyksi. Liian usein tulee kaikenlaista opastusta, josta ei kuitenkaa huolehdi, että näin tapahtuu. Lapset oppivat, että siinä puhuu, mutta ei se mitään tarkoita.

Itsekin inhoisin herätä omaan herättelyyni, kun paiskaa valot päälle ja alan kaakattaa. Ei ihme, että lapset ovat pahalla tuulella. Pienempikin sanoo usein, että äiti ole kiltti. Yritän vähän aikaa, mutta sitten menee pinna, kun mitään ei tapahdu ja myöhästyn töistä.