Kokemusta vaikeasta murrosiköisestä?
Onko täällä ketään jolla olisi ollut lapsella vaikea murrosikä? En löydä mistään apua ja tukea ja tilanne on ahdistava.
Kommentit (4)
Koulukuraattorilta, -sosionomilta tai -nuorisotyöntekijältä voi pyytää apua. Koulupsykologikin voi mahdollisesti auttaa. Hankalassa tilanteessa myös sosiaalityöntekijältä voi pyytää apua, jolloin voi saada esim. tukihenkilön nuorelle.
Jos nuoralla on psyykkisiä ongelmia, nuorisopsyk.poli voi kartoittaa tilanteen. Entä olisiko teillä joku sukulainen tai tuttava, joka voisi auttaa? Omaa kasvatustapaa kannattaa myös miettiä: onko asetettu rajoja ja rangaistuksia, näytetäänkö rakkautta? Vanhempien pitää tehdä yhteistyötä ja olla kasvatusasioista samaa mieltä.
se, kun äiti hakkaa pienimmästäkin syystä. en kelpaa minkäänlaisena, huomauttelua asiasta, muuten ei huomiota. saan huomionkerjäys-kohtauksia äidin nenän edessä: hakkaan itseäni mahaan, reisiin, lyön päätä seinään yms, kunnes jostain tulee verta. äiti ei reagoi. en saa nähdä isää, paitsi äärimmäisen harvoin. olen hyvä koulussa, mutta pitää ajatella tulevaisuutta, eli painostusta koko ajan. pikkusiskopuoli syntyy, minä olen lapsenvahti ja kasvatan sitä. viiltelen, mietin itsemurhaa joka päivä. kännykkä viedään joka toinen päivä pois. en saa olla kontaktissa ulkomaailmaan. en saa mennä ulos. jos saan, pitää tulla kotiin klo 17. olen 16v silloin. syytetään huumeista, viinasta, haukutaan pataluhaksi ja uhataan viedä ambulanssilla sairaalaan. jnejne hommat jatkuu kunnes olen 17v ja äiti ja isäpuoli käyvät yhdessä kimppuuni. lukion psykologi ja ystäväni pelastivat minut paskan keskeltä. ikinä en unohda keskustelua äidin kanssa, kun olen 6v. äiti lyö nenään ja tulee verta ja kysyn, mitä mä nyt teen? äiti vastaa: tee mitä lystäät ja jatkaa nukkumista sohvalla. nyt kaikki on nyt hyvin. psykologin keskustelut auttoivat. N23
Totuus ei pala tulessakaan, kasvattakaa lapsenne senkin nössöt. Uusavuttomien ongelmia tuollaiset.
Mulla itsellä oli hyvin vaikea murrosikä, eikä mun vanhemmat kyllä osanneet hoitaa tilanteita kovin hyvin... Varmasti parhaansa yrittivät. Olin koulukiusattu, masentunut, syömishäiriöinen ja näiden päälle vielä ne murrosiän kuohut. Melko kaoottista oli elämä. Mutta koska olin kuitenkin se kiltti tyttö päällepäin, ei ongelmiin puututtu koulussakaan.