Muita jotka eivat pystyneet synnytyksen kaynnistyessa enaa liikkumaan yhtaan supistusten pelossa/voimasta vaikka olisi suunnitellut ties mita allasta, palloa tms...?
Itseäni jälkikäteen huvittaa miten lamaannuin ja makasin vaan tiiviissä sikiöasennossa sen monta tuntia, muutaman kerran supistusten välissä kipitin vessaan ja paniikissa takaisin sänkyyn! Kaikki lähipiirissä olleet ovat vaellelleet ja testailleet niitä vimpaimia avun toivossa, mä vaan makasin ja ilokaasuttelin ;-)
Kommentit (4)
vessaan kätilö välillä pakotti ja oli hirveää
... ensi kerralla olis kiva jos joku olisi toppuuttelemassa sen ilokaasun käytön kanssa. Silloin synnytyssalissa kätilö kun opetti ilokaasun käytön niin minähän roikuin siinä jatkuvasti avun toivossa, eikä se auttanut mitään, laittoi pään vaan ihan sekaisin että koko juttu oli ihan sumeeta vaan!!!
Olin minäkin toivonut että kokeilisin kaikkia tuoleja, palloja, kylpyjä sun muita mutta ainoaksi vempaimeksi jäi sänky. Ja jalkatuet mitkä tuotiin ponnistusvaiheessa...
Sängyllä kyllä vaihtelin asentoa ollen välillä esim. kontillani, mutta muuta en pystynyt. Kerran kätilö kehoitti istumaan keinutuoliin, mutta se sattui niin tolkuttomasti!!! Voi hitsi kun olisi pitänyt istua siinä kovalla puisella keinutuolilla kun alapäätä pakottaa kuin mitäkin. *huh* Pöntölle minut kehoitettiin kahdesti ja sinne hammasta purren meninkin, mutta mitään en ulos saanut, vaikka silmät kyyneleitä valuen ponnistinkin. Pissa katetroitiinkin sitten synnytyksen aikana kahdesti. Syy tähän kipuisuuteen nimenomaan tuon istumisen ja ponnistamisen kannalta taisi olla siinä, että lapsi oli väärässä asennossa, eli tulossa synnytyskanavaa kasvot kohti napaa, eli takaraivo edellä. Pää painoi siis väärään paikkaan. :o/ Kesti sen synnytyksin tosin 23h avautuminen 1h 45min ponnistusvaihe, joten kyllä sekin oman lisänsä kipuiluun antoi.
En ymmärrä niitä jotka pystyy olemaan keinutuolissa, säkkituolissa, tms.