Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroneiden tukiketju
21.08.2015 |
Pakko perustaa nyt sellaisen. Kun omat voimat ei enää riitää.
Tänne jokainen saa kertoa oman tarinan tai tukea muita, joilla nyt mene huonosti.
Oma tarinani on sellainen, että mies ilmoitti 2,5kk sitten, että halua erota. Ei ole toista, on vain "väsynyt", ei jaksa yrittää enempää jne....Meillä on 2 lasta ja 10 vuotta takana. Olin ihan rikki, eka viikko meni kuin sumussa, sitten alkoi pikku hilja valoisampia hetkejä, pystyin hengittää....
Noh, pari päivä sitten hän muutti pois, eilen kerrottiin lapsille. Jonkinlainen ahdistus, pettymys ja suru seuraa mua jatkuvasti. Ja kaiken tämän keskellä pitäisi hoitaa lapsia, työt sekä jakaa omaisuuden...
En jaksa, en kykene tähän! Aina kun "pimenee", eli lapset menevät nukkumaan pursahdan itkuun, on niin toivoton ja yksinäinen on olo. Huomenna on eka yö, kun lapset menevät isälleen yöksi, se ikävää joka tule päivässä/parissa, miten kestän sen.
Olen surullinen lasten puolesta, että he jouduvat kestämään tämän, olen pettynyt, että ies teki tämän päätöksen, että me ei pystytty yhdessä tarjoamaan lapsille onnellisen elämään ja täyden perheen.
Joku sano, että joskus ehkä helpottaa, ja kyllä lapset sopeutuu jne...Joo, mutta yritän edelleenkin herätä joka aamu tästä painajaisesta, mutta se paljastukin todeksi heti silmieni avaessa...
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnittelin häitä exäni kanssa. Hänellä oli toinen nainen jo jonkin aikaa kuvioissa. Kun kaikki lopulta paljastui minulle ero oli väistämätön. Muutin omaan asuntoon ja hän melkeinpä saman tien uuden naisen luokse. Kuulin sittemmin että ovat kihlautuneet ja suunnittelevat häitä.
Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita. Pikkuhiljaa keräsin itsetuntoni rippeet ja tajusin miten onnekas olen kun en kerennyt naimisiin tuollaisen kanssa. En ymmärrä miten se nainen pystyy luottamaan siihen, luotan karmaan ;)
Tsemppiä kaikille jotka olette joutuneet saman kokemaan ja myös muille eronneille.
Se pahin jakso kesti muutaman kuukauden. En olisi uskonut, että voisin myöskään elää erossa lapsistani. Nykyään seitsemän vuotta myöhemmin, mietin miten olen tuon kanssa joskus ollut naimisissa. Se tuntuu olleen jonkun toisen elämää. Olen tottunut siihen, että lapset ovat kanssani seitsemisen kertaa vuodessa, vaikken uskonut että siihen voisi sopeutua. Heitä kaipaan, eksää en.
Alue: Aihe vapaa
nosto