Minkä lapsuudenperhettäsi koskevan asian

Että eräät sukulaisemme eivät ole väleissä keskenään. Luulin etteivät vain koskaan sattuneet pääsemään samoihin sukujuhliin yhtäaikaa jne.

Paljonkin vahvistuksia omille ajatuksille / oletuksille. Asia, josta en tiennyt mitään ja selvisi hiljattain, oli se, että isä on yrittänyt erossa saada minut itselleen.

Kukaan ei puhunut minulle mitään asiasta, kunnes sivullinen tietämättään lipsautti: Minut on annettu adoptioon suoraan synnytyslaitokselta. Tämä adoptio tapahtunut siis 70-luvun alussa ja silloin on ollut vallitseva käytäntö kehoittaa vanhempia olemaan kertomatta lapselle biologisia juuriaan.

Sitten kun se asia varhaisaikuisena läsähti naamalle, tuli psykiatrille ja terapeuteille töitä. Ei järin hauskaa kasata hajonnutta identiteettiä uusiksi ja yrittää opetella uudelleen luottamaan ihmisiin (ei oikein onnistu vieläkään). Saatikka käsitellä se raivo adoptiovanhempia ja biovanhempia kohtaan. Ja kaivaa esiin biologiset suvut. Ja myöhemmin huomata, että minusta vaietaan edelleen tietyllä taholla. Aivan kuin minun ihmisenä oleminen, ihmisarvo, pyrittäisiin sillä keinoin pyyhkäisemään sivuun.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 18:31"]Kukaan ei puhunut minulle mitään asiasta, kunnes sivullinen tietämättään lipsautti: Minut on annettu adoptioon suoraan synnytyslaitokselta. Tämä adoptio tapahtunut siis 70-luvun alussa ja silloin on ollut vallitseva käytäntö kehoittaa vanhempia olemaan kertomatta lapselle biologisia juuriaan.

Sitten kun se asia varhaisaikuisena läsähti naamalle, tuli psykiatrille ja terapeuteille töitä. Ei järin hauskaa kasata hajonnutta identiteettiä uusiksi ja yrittää opetella uudelleen luottamaan ihmisiin (ei oikein onnistu vieläkään). Saatikka käsitellä se raivo adoptiovanhempia ja biovanhempia kohtaan. Ja kaivaa esiin biologiset suvut. Ja myöhemmin huomata, että minusta vaietaan edelleen tietyllä taholla. Aivan kuin minun ihmisenä oleminen, ihmisarvo, pyrittäisiin sillä keinoin pyyhkäisemään sivuun.
[/quote] olen pahoillani puolestasi. Oli rohkeaa kertoa tuo.

Isäni kuoleman jälkeen virkatodistuksessa hänellä ei ollutkaan lasta. Ei ollut tunnustanut minua.

Aikuisena olen ymmärtänyt kuinka suurissa vaikeuksissa (mm. taloudellisesti) vanhemmat ovat luoneet meille onnellisen lapsuuden.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 18:31"]Kukaan ei puhunut minulle mitään asiasta, kunnes sivullinen tietämättään lipsautti: Minut on annettu adoptioon suoraan synnytyslaitokselta. Tämä adoptio tapahtunut siis 70-luvun alussa ja silloin on ollut vallitseva käytäntö kehoittaa vanhempia olemaan kertomatta lapselle biologisia juuriaan.

Sitten kun se asia varhaisaikuisena läsähti naamalle, tuli psykiatrille ja terapeuteille töitä. Ei järin hauskaa kasata hajonnutta identiteettiä uusiksi ja yrittää opetella uudelleen luottamaan ihmisiin (ei oikein onnistu vieläkään). Saatikka käsitellä se raivo adoptiovanhempia ja biovanhempia kohtaan. Ja kaivaa esiin biologiset suvut. Ja myöhemmin huomata, että minusta vaietaan edelleen tietyllä taholla. Aivan kuin minun ihmisenä oleminen, ihmisarvo, pyrittäisiin sillä keinoin pyyhkäisemään sivuun.
[/quote]

Ohhoh. Se oli kyllä aikanaan tosi tyhmä tyyli kun adoptio salatriin. Onneksi enää ei. Vsik ei se sinua auta.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 18:31"]

Kukaan ei puhunut minulle mitään asiasta, kunnes sivullinen tietämättään lipsautti: Minut on annettu adoptioon suoraan synnytyslaitokselta. Tämä adoptio tapahtunut siis 70-luvun alussa ja silloin on ollut vallitseva käytäntö kehoittaa vanhempia olemaan kertomatta lapselle biologisia juuriaan.

Sitten kun se asia varhaisaikuisena läsähti naamalle, tuli psykiatrille ja terapeuteille töitä. Ei järin hauskaa kasata hajonnutta identiteettiä uusiksi ja yrittää opetella uudelleen luottamaan ihmisiin (ei oikein onnistu vieläkään). Saatikka käsitellä se raivo adoptiovanhempia ja biovanhempia kohtaan. Ja kaivaa esiin biologiset suvut. Ja myöhemmin huomata, että minusta vaietaan edelleen tietyllä taholla. Aivan kuin minun ihmisenä oleminen, ihmisarvo, pyrittäisiin sillä keinoin pyyhkäisemään sivuun.

[/quote]

Minulle kävi vähän samalla tavalla, mutta ilman noita mielenterveysongelmia. Ei minun identiteettini muuttunut ja vanhemmat eivät ole ne, jotka sinut synnyttää, vaan ne jotka kasvattaa sinusta sen ihmisen, joka olet tänään. Ei siinä mikään "pohja pudonnut". Merkityksetön asia, joka katoaa ajan hiekkaan.

Että isoisä on ollut vankilassa :D Löysin vahingossa pari dokumenttia hänen ullakolta :) 

En ollut aikuinen mutta teini, kun mulle selvis että meidän äiti ei muka tiennyt että meidän isä hakkas meitä. En tiedä uskonko sitä...

Up.

Että emme koskaan olleet perhe siinä merkityksessä kuin perheen käsitän. Siis vanhemmat ja lapset yhdessä elämässä elämää ja tekemässä kivoja juttuja, joista jää mukavia perhemuistoja.

Vanhempamme olivat toisiaan kohtaan etäisiä koska olivat yhdessä vain meidän lasten takia. En muista ikinä nähneeni heidän edes halanneen. Jos jotain tehtiin, se oli vain toisen vanhemman kanssa.

Lapsena se tuntui ihan normaalilta, enhän tiennyt miten muiden perheissä toimittiin. Teininä aloin pohtia asiaa ja ehkä siinä parikymppisenä tajusin asian oikean laidan.

Lapsuus oli kyllä ihan onnellinen, mutta aikuisena olen saanut tehdä töitä itseni kanssa, että opin koskettamaan toista ihmistä ja kertomaan, että välitän.

Sain tietää kaksi vuotta sitten ollessani 24, ettei isäni olekaan biologinen. Asiaa oli salattu minulta ja ilmeisesti osa kasvatti isän sukulaisistakaan ei tiedä edelleenkään.

Ymmärsin vasta aikuisena että ei ole minun syyni että perheessämme oli niin paljon lapsia. Tottakai tiesin miten olemme maailmaan tulleet mutta se että muilla on vähän lapsia ei ole minun eikä sisaruksiemmekaan syy eikä todellakaan se että meitä oli niin paljon. Vanhemmat aina moittivat meitä kun meitä oli niin paljon. Ja vanhemmat ei ole uskovaisia.

Sain vasta aikuisena tietää että isäni on homo ja ymmärsin aikuisena että hän on myös työnarkomaani. Äitini kertoi sen minulle suoraan. Aikuisena olen alkanut arvuuttelemaan sitten jokaista isäni miespuolista ystävää onko hän homo vai ei.

Elin ihan hirveää perhehelvettiä koko lapsuuden. Se piti salata kaikilta joo läheisiltä sukulaisilta. Nyt kun jotain on tullut julki ovat ihmetelleet etteivät olisi ikinä uskoneet.
lapsena mietittiin miksei kukaan auta meitä.

Meidän setä, isän veli, käytti veljeäni hyväkseen kun veli oli 7-14v. En halua enempää kertoa.

J

Että elämämme ei todellakaan ollut normaalia lapsiperheen elämää, nykyään olisi lastensuojelu aika varmasti puuttunut asiaan avohoidon tukitoimin ellei jopa huostaanottoa harkittu. Että äitini oli masentunut, ja veljeni oireilu varoitus vakavista mt-ongelmista jotka puhkeaisivat muutamia vuosia myöhemmin. Että ei tarvitse salata kaikinvoimin ja hävetä juoppoa isää, alkoholismi ei ole millään tavalla lapsen syy vaan henkilön ihan oma valinta. Että lapsen ei kuulu joutua pelkäämään kotona tai todistaa jatkuvaa ryyppäämistä, tappelua ja huutamista. Että lapsen kuuluu voida luottaa vanhempiinsa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 18:31"]

Kukaan ei puhunut minulle mitään asiasta, kunnes sivullinen tietämättään lipsautti: Minut on annettu adoptioon suoraan synnytyslaitokselta. Tämä adoptio tapahtunut siis 70-luvun alussa ja silloin on ollut vallitseva käytäntö kehoittaa vanhempia olemaan kertomatta lapselle biologisia juuriaan.

Sitten kun se asia varhaisaikuisena läsähti naamalle, tuli psykiatrille ja terapeuteille töitä. Ei järin hauskaa kasata hajonnutta identiteettiä uusiksi ja yrittää opetella uudelleen luottamaan ihmisiin (ei oikein onnistu vieläkään). Saatikka käsitellä se raivo adoptiovanhempia ja biovanhempia kohtaan. Ja kaivaa esiin biologiset suvut. Ja myöhemmin huomata, että minusta vaietaan edelleen tietyllä taholla. Aivan kuin minun ihmisenä oleminen, ihmisarvo, pyrittäisiin sillä keinoin pyyhkäisemään sivuun.

[/quote]

Minulle kävi vähän samalla tavalla, mutta ilman noita mielenterveysongelmia. Ei minun identiteettini muuttunut ja vanhemmat eivät ole ne, jotka sinut synnyttää, vaan ne jotka kasvattaa sinusta sen ihmisen, joka olet tänään. Ei siinä mikään "pohja pudonnut". Merkityksetön asia, joka katoaa ajan hiekkaan.
[/quote]
Mullekin selvisi vasta aikuisena, että olen adoptoitu. Biologinen äitini oli nuori sukulaistyttö, joka oli tullut raskaaksi vahingossa. Tyttö kuoli jossain kolarissa pian syntymäni jälkeen. Mua ei tuo adoptioasia ole juurikaan liikuttanut tai muuttanut suhteitani vanhempiini.