Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet kun joku kyselee samat asiat uudestaan ja uudestaan?
18.06.2015 |
Jolle kaikki sanomasi suoraan korvasta sisään ja toisesta ulos?
Minulla on parikin työkaveria, joiden kanssa käydään samat keskustelut joskus jopa peräkkäisinä päivinä. En odota, että muistaisivat joka sanan enkä itekään suhtaudu small talkiin kovin vakavasti, mutta silti turhauttaa kun jopa tällaiset perustiedot kuin oma ikä, asuinpaikka, opiskelut ym. pitää heille kertoa parin viikon välein. Ollaan kuitenkin tunnettu jo viime syksystä. Jos en ite muista näitä juttuja jostakusta jonka kanssa olen sen verran suustani piessyt et todennäköisesti aihetta on käsitelty jo kerran jos toinenkin, en niitä ihan kohteliaisuussyistä rupea kyselemään. Mielestäni todella ylimielistä ja arvostuksen puutetta näyttää noin suoraan, ettet kiinnosta, vaikka on keskustelussa näennäisesti mukana ja aktiivisena.
Lisäksi toinen jankkaa omia tarinoitaan hieman eri versioina kun ei ilmeisesti muista että kertonut jo tai olen jopa ollut läsnä tapahtumaa todistamassa. Joskus jopa omii jonkun toisten juttuja itelleen. Rasittavaa...
Pakko kuitenkin "pitää välejä yllä" enkä voi vain ohittaa näitä täysin tyhjiä, ei mihinkään johtavia keskusteluja.
Kommentit (23)
Kyllähän tuo on ihan tuttua. Itselläni on myös sitä vika, että toisten ihmisten asiat unohtuvat ja sitten huomaan kysyväni samoja asioita uudestaan. Tuleehan siitä itselleni hieman kehari olo kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen itsekin näitä ihmisiä.
Kuuntelen ja muistan, mitä minulle on sanottu. Mitä järkeä on keskustella, jos ei yhtään ole kiinnostunut. Jos on kiinnostunut ja normaalilla muistilla varustettu, niin kyllä muistaa mitä on sanottu.
Minä pidän mielessäni, mitä minulle on sanottu. Mutta huomaan kuuluvani vähemmistöön.
Alkuperäiseen kysymykseen minulla ei ole varsinaisesti vastausta. Ehkä pitää ajatella itseään yhdentekevänä elämänkulussa. Kuljetaan toistemme ohi vain. Aina voi itse olla parempi. Muita ei voi muuttaa!
Otsikon perusteella ajattelin, että kysellään neuvoja dementiapotilaan kanssa kommunikointiin. Oma äitini kertoo samoja juttuja moneen kertaan ja kyselee samoja asioita aina kun soitan, mutta yritän suhtautua ymmärtäväisesti siihen ettei hän vain muista.
Työkaverien kuitenkin olettaisi olevan henkisiltä kyvyiltään normaaleja, kun kerran töissäkin pystyvät käymään. Vastaisin varmaan jotenkin niin, että samalla vihjaisin ettei ole ensimmäinen eikä toinen kerta kun kerron samat asiat. "Juu, siellä Myllypurossa asun edelleen, niin kuin viime kuussakin, en ole mihinkään tässä välillä ehtinyt muuttaa, heh heh" jne.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:06"]Ilmeisesti ílmaisen itseäni kirjallisesti yhtä tylsästi kuin livenä kun kukaan ei vaivaudu vastaamaan kysymykseen.
[/quote]
Heh. Kyllähän sinä jaarittelet.
Mä oon huomannut, että kysely loppuu, kun aloittaa sen vastauksen sanalla edelleen. Mun työkaveri on samanlainen, se on mun lapsen hoitopaikan kysynyt jo ainakin sen 15 kertaa viimeisen 3kk aikana, kun oon töiden jälkeen jutellessa todennut, että nyt pakko lähteä hakemaan lapsi tarhasta. Tää tyyppi puhuu ihan hirveesti, kaikki tauot ja vaatteita vaihtaessa kyselee ja selittää omat asiansa eikä siitä meinaa millään päästä lähtemään, kun aina tulee joku uusi asia joka on pakko sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "edelleen" sanan käyttöönotto voisi todellakin auttaa. Ilmaiset oikeasti että joo,ollaan tästä just juteltu. Onhan tuo jo aika outoa että ei oikeasti jää mitään mieleen, mitähän ne ajattelee niin paljon keskustelun aikana sitten. Yleensä jos unohtaa jotain perusjuttuja jostain tyypistä niin ei niitä tietoja tarvitse kuin tilanteissa joissa on jotain samantyylistä keskustelua esim. Niin mikä se olikaan se päiväkoti missä lapsesi oli, just oli uutisissa että.. jnejne
Jotkut kertovat niin pitkällisesti ja rönsyillen, että keskittymiseni herpaantuu. Varsinainen asiasisältö menee silloin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne ei muista kysyneensä sulta noita. Itellä vähän muistiongelmia ja todellakin hävettää kun tajuaa että hei tää asia on jo kerrottu mulle.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 19:43"]
Jotkut kertovat niin pitkällisesti ja rönsyillen, että keskittymiseni herpaantuu. Varsinainen asiasisältö menee silloin ohi.
[/quote]Ja samasta syystä et itse muista mitä olet sanonut ja kysynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta osalta ainakin selitän keskittymishäiriöllä, add.llä sen etten muista ihmisten tarinoista puoliakaan, toivon etteivät he ota itseensä ja loukkaannu, kyse kuitenkin häiriöstä minun päässäni, ei heidän :) Ei ole kyse siitä etteikö he olisi mielenkiintoisia, vaan omasta add.stä. En kerro tästä ns tilasta useille ihmisille koska ihmiset eivät tiedä mikä on add, meinaavat siis että se on vähän kuin downin syndrooma, josta kuitenkaan ei ole kyse, itsekin akateeminen ja tuskin moni uskoisikaan, että olen keskittymishäiriöinen.
Kyselen asioita keskustelua ylläpitääkseni ja varsinkin jos vastaukset ovat jaarittelua, en todella muista mitä olen itsekään sanonut. Yleensäkin keskusteluista muistan paremmin toisen osapuolen kommentit kuin omani. Jos on tylsä kesksutelukumppani, en muista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan, vastaan, vastaan, vastaan. No kyseessä on ihana rakas mummuni 93-v, alzheimer vaivaa. Mutta niin kauan kun mummu on täällä, vastaan sen kysymyksiin vaikka 100 kertaa samalla vierailulla. <3 Mummu <3
Voithan vihjata kuinka olet kertonut ne asiat jo.
Meillä töissä jauhetaan samaa aika monen kanssa, joten ei aina muistu kenen kanssa ollan jo läpikäyty asiat.
Joillakin on huono muisti... varsinkin, jos on stressaantunut, ei meinaa muistaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuo on kuin minun elämästäni, paitsi että mä olen se kysyjä. :( Just ton takia kaikki vihaa mua, ja mä olen jo täysin eristäytynyt muista, kun on niin noloa etten muista mitään, edes nimet ei pysy päässä. :(
Voin hädintuskin pitää paria kaverisuhdetta yllä, kun en edes meinaa heidän juttujaan muistaa. Jos olisin vaikka töissä, kävisi mulle varmasti noin: yrittäisin tutustua johonkin, en muistaisi ja kysyisin uudelleen, jolloin toinen luulisi ettei mua kiinnosta, koska en muista mitään. :( Nykyään en siis enää kysy, vetäydyn vaan itseni seuraan, enkä ota kontaktia. :(
En tiedä edes mikä mua vaivaa. Olen käynyt adhd-testissäkin, mutta ei mulla kuulemma mikään ole vikana. Tuskin on mikään muistisairauskaan, kun olen vasta 30 ja olen ollut tällainen aina. Olen vaan tuomittu olemaan yksin. :(
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 21:01"]No, tuo on kuin minun elämästäni, paitsi että mä olen se kysyjä. :( Just ton takia kaikki vihaa mua, ja mä olen jo täysin eristäytynyt muista, kun on niin noloa etten muista mitään, edes nimet ei pysy päässä. :(
Voin hädintuskin pitää paria kaverisuhdetta yllä, kun en edes meinaa heidän juttujaan muistaa. Jos olisin vaikka töissä, kävisi mulle varmasti noin: yrittäisin tutustua johonkin, en muistaisi ja kysyisin uudelleen, jolloin toinen luulisi ettei mua kiinnosta, koska en muista mitään. :( Nykyään en siis enää kysy, vetäydyn vaan itseni seuraan, enkä ota kontaktia. :(
En tiedä edes mikä mua vaivaa. Olen käynyt adhd-testissäkin, mutta ei mulla kuulemma mikään ole vikana. Tuskin on mikään muistisairauskaan, kun olen vasta 30 ja olen ollut tällainen aina. Olen vaan tuomittu olemaan yksin. :(
[/quote]
Yritä olla suuremmin stressaamatta asiaa, kysyt vain, jollet muista. On myös ihmisiä, joita kysely ei haittaa. Mun mies on juuri tuollainen. Ei meinaa millään muistaa ikinä mitään, mutta todellakin mä tiedän, että se rakastaa mua ja meidän lasta enemmän kuin mitään muuta. Oletko puhunut asiasta lääkärin, neurologin tai psykiatrin kanssa? Tsemppiä.
Meidän työpaikalla se on tyypillinen vaiva viisikymppisten ja sitä vanhempien naisten keskuudessa. Kyse voi tosiaan olla stressistä ja siitä, että työ on pirstaleista, sisältää paljon irrallisia muistettavia asioita, ja siinä joutuu nopeasti siirtymään yhdenlaisesta työvaiheesta ihan toisenlaiseen. Osa väestä on näet käynyt muistitutkimuksissa ja kertonut, ettei heissä ole mitään vikaa, vaan ongelma johtuu työn luonteesta.
Minäkin huomaan olevani nykyään usein se kyselijä. En meinaa muistaa, mitä työkaverit ovat eilen kertoneet tulevista kesälomistaan, milloin aikovat ne pitää ja mitä aikovat tehdä. Kysyn samat asiat uudelleen ja uudelleen.
Ikävintä muistamattomuus on ehkä silloin, kun se koskee työohjeita. Saatan nykyään unohtaa ohjeen sisällön parissa viikossa. Nuorempana muistini toimi paremmin.
Selitän uudestaan ja uudestaan, kuuntelen uudestaan ja uudestaan. Nuorena ärsytti kun joutui vastaamaan samaan asiaan uudestaan, vaikka muistin kristallin kirkkaasti selittäneeni saman asian jo viime kuussa. Nykyään tajuan omakohtaisesta kokemuksesta, että ihan tavallisella työssäkävijällä voi olla esimerkiksi stressin takia tolkuttoman huono muisti. Lisäksi kuulijat eivät välttämättä ymmärrä kaikkea mitä heille kerrotaan, ja siksikin on vaikea muistaa.
Jos kyse on ihan oikeasti selkeistä asioista, joita ei ymmärrä/muista niin sanon että Vittu, ota kynä, paperia ja kirjota muistiin jos vaikka jonain päivänä onnistuis.
Ilmeisesti ílmaisen itseäni kirjallisesti yhtä tylsästi kuin livenä kun kukaan ei vaivaudu vastaamaan kysymykseen.