mitä ajattelisitte jos vanha kaveri on lihonnut ihan sikana

Ei mua kiinnosta miltä kaverini näyttävät, luonteen takia mä niiden kanssa aikaa vietän :) Toki jos lihavuus olisi jo terveydelle haitallista, toivoisin kaverin itsensä takia, että hän pystyisi laihduttamaan.

En säälisi enkä vahingoniloitsisi. Jos joku ihminen on minulle tärkeä hän on sitä vaikka laihtuisi tai lihoisi kuinka.

Harmittaisi jos joku jättäisi tulematta tapaamiseen kilojensa takia :(

Sitäpaitsi aika moni pyylevöityy iän myötä, ihan normaalia.

Mä välttelin monta vuotta mun kaveria, jonka tiesin olevan kylän pahin juoruakka, koska olin lihonut joku 15 kiloa. Uskalsin viime keväänä vihdoin ja viimein tavata hänet, ja kas, hänkin oli lihonut! :D nyt ollaan nähty usein lenkin parissa ja kivaa ollut, ja jotenkin tämä vanhan kaverin takaisin saaminen piristi niin paljon, että on jo muutama kilo pudonnutkin :)

Mieti toisinpäin ap: jos olisit (suht) samoissa mitoissa kuin muinoin kuinka suhtautuisit "sikana lihoneeseen" vanhaan kaveriin?

Tai harmittaisiko sinua jos se lihonut ei tahtoisi tavata sinua lihomisensa takia?

Ajattelisin että omg ja salaa iloitsisin näyttäväni paremmalta hänen rinnallaan.

Veisaisin viis lihomisesta.

Tärkeämpää olisi se miten käyttäytyisi. Kyllä aika monet muuttuu vuosien varrella. Älä anna kilojen haitata itseäsi, jos olet ulkonäkösi takia hiljainen ja epävarma, on sinun kanssasi hankala olla, eikä se johdu painosta vaan käytöksestä.

Ajattelisin että ohhoh, onpa vanha kaveri lihonut ihan sikana.

Vain pari rehellistä vastausta koko ketjussa...

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 21:32"]

Vain pari rehellistä vastausta koko ketjussa...

[/quote]Jos tarkoitat että salainen vahingonilo on ainoaa rehellisyyttä niin onpa sinulla surullinen sisäinen maailma. On onneksi ihmisiä jotka eivät arvota itseä eivätkä muita kilojen tai muun ulkoisen perusteella.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 21:30"]

Ajattelisin että ohhoh, onpa vanha kaveri lihonut ihan sikana.

[/quote]:D :D :D :D

Samat tavat ja jutut kuin ennenkin ! On tainnut ystävä olla sapuska aikaan kotosalla , kun naamakin on pyöreä kuin emmentaalin juusto ja melkoisen pakin on myös kasvattanut ! Mutta yleensä ihmiset vanhetessaan vähän tuppaavat bröhistyä  toiset enemmän ja jotkut vähemmän !

Kannustaisin aloittamaan mun kanssa yhdessä kuntokuurin. En pilkkaisi, todellakaan.

Tietenkin ajattelisin mitä hänen elämässä on tapahtunut.Lihominen voi johtua niin monesta syystä.Esim.lääkkeet,masennus,suru,hormoonitoiminta tai liian paljon työtä jolloin ei jaksa paneutua omaan jaksamiseensa.Yrittäisin olla tavallisesti ja kuunnella jos hän haluaa puhua .

Lihonut. LIHONUT!

Ajattelisin, että hän on sairas. Psyykenlääkitys, kilpirauhanen... Rehellisesti tämä on ensimmäinen, mikä tulee mieleen.
Eri asia on lihoa vähän, mutta yli satakiloiseksi jos pullahtaa lyhyessä ajassa normaalista, niin korvien välistä löytyy jo isompi vika! Tai sitten nuo ym. syyt.
Tätä mielipidettä en sano toki ääneen.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 21:54"]Ajattelisin, että hän on sairas. Psyykenlääkitys, kilpirauhanen... Rehellisesti tämä on ensimmäinen, mikä tulee mieleen.
Eri asia on lihoa vähän, mutta yli satakiloiseksi jos pullahtaa lyhyessä ajassa normaalista, niin korvien välistä löytyy jo isompi vika! Tai sitten nuo ym. syyt.
Tätä mielipidettä en sano toki ääneen.
[/quote]
Sori tässä puhuttiin vuosien aikana lihoneesta... Mutta silti!

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 21:54"]

Ajattelisin, että hän on sairas. Psyykenlääkitys, kilpirauhanen... Rehellisesti tämä on ensimmäinen, mikä tulee mieleen. Eri asia on lihoa vähän, mutta yli satakiloiseksi jos pullahtaa lyhyessä ajassa normaalista, niin korvien välistä löytyy jo isompi vika! Tai sitten nuo ym. syyt. Tätä mielipidettä en sano toki ääneen.

[/quote]Lyhyessä ajassa? Vuosien jälkeen voi tarkoittaa vaikka kahtakymmentä vuotta, meillä oli hiljan lukioluokan kanssa kakskytvuositapaaminen (ensimmäinen lakkiaisten jälkeen), kyllä siinä ajassa moni ehtii muuttua paljonkin ilman sairauksia.

Minä lihoin raskausaikana ja vielä vuosi synnytyksen jälkeen olin aika lihava. Suurin osa miespuolisista kavereista jätti tervehtimättä eivätkä olleet tuntevinaankaan. Nyt kun olen pudottanut ne raskauskilot ja enemmänkin, ne kaverit tervehtivät taas. Mutta minä en tervehdi enää takaisin. Mies sanoi että ehkä eivät tunnistaneet kun olin lihava. En usko että eivät tunnistaneet. Yksi näistä kavereista sanoi minulle joskus kymmenisen vuotta sitten: "Säki oot niin lihonu ku ennen olit niin nätti". Kaverina otin sen ihan rennosti, kaverit sanovat suoraan ja heittävät juttua, etenkin miehet. Mutta nyt olen alkanut pohtia ajattelikohan noin oikeasti. Naispuoliset kaverit suhtautuivat ihan normaalisti kun lihoin. Nyt kun olen laihtunut, kehuvat kovasti ja kyselevät laihdutusvinkkejä.

Tuskin tuo mussa muita tunteita herättäisi kuin ehkä ihmetystä, riippuen vähän siitä millainen hän ennen oli ollut. Esim. teiniaikojen paras ystäväni oli kropastaan ja muutenkin ulkonäöstään tarkasti huolta pitävä syömishäirikkö ja himotreenaaja, joka vaati samaa kuria myös muilta. Tähän painostukseen liittyi osaksi välirikkommekin. Kun sattumalta tavattiin uudestaan 25-vuotiaina, oli hän kuin toinen ihminen: lösähtänyt 20-30 kg, elähtänyt ikäistään ainakin 5 vuotta vanhemman näköiseksi ja vaihtanut vaatetyylinsä totaalisesti. En tietenkään sanonut mitään, mutta vieläkin mietin mitä hänelle tässä välissä oli tapahtunut.