Lue keskustelun säännöt.
En tahdo enää elää
22.05.2015 |
Minulla ei ole yhtäkään ystävää ja olen kuin ilmaa kaikille luokkalaisilleni ja jopa opettajilleni. Ainoat tilanteet, joissa minut huomataan ovat ne, joissa minua aiotaan haukkua.
Vanhempani eivät usko, kun yritän kertoa heille tunteistani ja että tahtoisin vaihtaa koulua. Minulle vain tuhahdellaan. Olen kuullut jopa vanhemmiltani, ettei minusta ole mihinkään. Tiedänhän minä sen, näillä jatkuvasti laskeneilla numeroilla minusta ei tule yhtikäs mitään ikinä.
Olen viillellyt jo puolen vuoden ajan, mutta se ei enää riitä. Viiltelemällä olen saanut aikaan hetkellisen vapautumisen tunteen. Olen voinut purkaa kaiken ahdistuksen omaan ranteeseeni, mutta kun ahdistus ei ole enää vain hetkellistä, ei viiltely enää auta. Sen sijaan mieleeni pyrkii nykyään ajatus kuolemasta - miten helpolla pääsisin tästä kaikesta eroon.
Käytän kuukautiskipuihin Pronaxenia. Tämän lääkkeen kanssa ei saa käyttää samanaikaisesti ibuprofeenivalmisteita ja olenkin nyt täysin perillä siitä, miten aion tappaa itseni. Syön koko purkin Pronaxenia ja kaksi laattaa Ibumaxia. Saa nähdä riittääkö se. Jos ei riitä, otan vielä muita lääkkeitä ja kenties alkoholia summanmutikassa. Tahdon vain päästä täältä pois.
Tahdoin vain purkaa tämän kaiken johonkin.
Kommentit (32)
Jos koulusta ei saa apua niin mene suoraan terveyskeskukseen ja kerro siellä, että koulusta ei ole saanut apua tai lähetettä eteenpäin. Terveyskeskuksessa tapaat oikean lääkärin, ei mitään terkkaa tai kuraattoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko vielä täällä? Millaiset fiilikset sulla on nyt?
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:02"]
Älä tee itsellesi mitään. Yläaste on vaikeaa aikaa. Iloksi vielä muuttuu. Soita 112 ja sano tuntemukset. Löydät jonkun joka kuuntelee. Ihan varmasti!
[/quote]
Miten sä voit tän tietää? Tälläkin palstalla on paljon kirjoittajia, jotka ovat yläkoulun käyneet ja on samoja ajatuksia kuin alottajalla
Nuorena oli samat fiilikset. Lisäksi kotona tapahtui kaikkea kauheaa.Olin ihastunut erääseen poikaan ja vanhemmat sai tietää siitä.Haukkuivat huoraksi. Tuli kova ahdistus ja paha olo. Soitin auttavaan puhelimeen ja kerroin tästä tapahtumasta. Siellä kuivakka täti kysyi, että "noooo, oletkos sinä sitten huora"
Olin 14v ja söin äidin rauhoittavat ja jouduin mahahuuhteluun. Sieltä se elämännälkä sitten tuli, vaikka vaikeaa oli. Mutta muutin kotoa pois 15iässä ja sitten alkoi helpottamaan, kun pääsin peruskoulusta pois.
Odota ainakin se aika, että pääset peruskoulusta. Ja älä mene samaan kouluun niiden mänttien kanssa. Nyt 30 vuoden päästä, kun kuulen niiden mänttien elämästä, se on eroja ja naimisiinmenoja ja eroja ja kotona viininlipitystä ja pikku hiljaa alkoholisoitumista. Älä anna niiden tyyppien pilata elämääsi.
Älä viiltele tai myrkytä itseäsi, mielummin punnerra rystysillä. Itsellä se auttaa melkein kaikkeen. Jos ei auta, pyöräilen tai juoksen hengästyneenä. Hengästyneen ajatuksille ei muut mahda mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla lääkkeillä ei kyllä pysty kivutonta itsaria tekemään.
Olet ilmeisesti tyttö? Mikäli olet niin ei todellakaan kannata. Suomessa on tuhansia poikia enemmän kuin tyttöjä ja osa ei saa ikinä ketään. Voisit olla jollekin pojalle tosi tärkeä ja rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:40"]
Soita 010195202.
[/quote]Minkä numero tuo on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:42"]
Älä tee sitä.
[/quote]Miksen tekisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee mitään tyhmää, sun täytyy vaan päästä ns.ihmisten ilmoille kuten minunkin... samat ajatukset ovat minullakin. Voi kun sais jutella?
Minkä ikäinen olet?Olet ilmeisesti vielä koulussa.Älä nyt satuta itseäsi,olet nuori ja maailma voi muuttua ja olla todella erilainen sinulle vielä myöhemmin.Minullakin oli nuorempana hankalaa mutta pääsin uuteen kaupunkiin ja maailma avartui.Sinullakin koulu loppuu ja voit hakea jatko-opiskelemaan ja aloittaa oman elämäsi.Tärkeää on että nyt haet apua esim kuraattorilta tai terveydenhoitajalta jabkerrot heille pahasta olostasi.On olemassa apua ja saat sitä ilman että tarvitsee satuttaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:42"]
Älä tee sitä.
[/quote]Miksen tekisi?
[/quote]
Tämä menee kyllä muutamassa vuodessa ohi. Voimia!! Olet tärkeä ja sinulla on tarkoitus, et vain vielä tiedä sitä. :) voimii<3
Pyydän, anna elämälle vielä tilaisuus näyttää mitä sillä on annettavanaan. Koin joskus kuten sinä. Nyt olen onnellinen, paikkani maailmassa löytänyt perheellinen nainen. En olisi nuorena uskonut, että jonain päivänä elämännälkä on näin vahva ja elämä näin rikasta. Vaikka rahaa ja terveyttä ja turvallisuudentunnettakin puuttuu.
Odota vielä. Toivon sinulle voimia siihen ja ajattelen sinua lämpimästi juuri nyt ja huomennakin.
älä ny vedä mitään yhdistelmiä vaan hakeudu hoitoon. Kaverittomuus voi olla peestä mutta itse oon kehittänyt siitä itelleni vahvuuden eli oonpahan ainakin tosi itsenäinen, en tarvii mihinkään kenenkään apua tai muuta vastaavaa.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:46"]
Minkä ikäinen olet?Olet ilmeisesti vielä koulussa.Älä nyt satuta itseäsi,olet nuori ja maailma voi muuttua ja olla todella erilainen sinulle vielä myöhemmin.Minullakin oli nuorempana hankalaa mutta pääsin uuteen kaupunkiin ja maailma avartui.Sinullakin koulu loppuu ja voit hakea jatko-opiskelemaan ja aloittaa oman elämäsi.Tärkeää on että nyt haet apua esim kuraattorilta tai terveydenhoitajalta jabkerrot heille pahasta olostasi.On olemassa apua ja saat sitä ilman että tarvitsee satuttaa itseään.
[/quote]Olen 14. Koulukuraattori ja -psykologi eivät auttaneet yhtään sen puolen vuoden aikana, jona heidän luonaan kävin keskustelemassa.
Olet ihana ihminen, ja jonain päivänä tajuat sen. Älä tee itsellesi mitään pahaa, lupaa se! Sulla on kaikki oikeus nauttia elämästä ja ihan kohta tajuat sen!
Ei kannata. Nyt on vaikeaa mutta usko pois, kyllä se helpottaa. Suosittelen myös lopettamaan viiltelyn, vaikka nyt tuntuisi että se helpottaa niin tulet tulevaisuudessa (joka tulee olemaan!!) harmittelemaan niistä jääviä arpia. Voimia!
Voi kuinka raivostuttavaa on, ettei psykologit ja kouluterveydenhoitajat usko nuorten puheita. Löytyy henk.koht. kokemusta tästä. Ap, koeta sinnitellä. Paremmat ajat vielä koittavat. t.9 vuotta masennuksen kanssa kamppaillut